Koplaus

Valtakunnanoikeus tuomitsi Kauko Juhantalon 1993 rangaistukseen lahjusten vaatimisesta ministerinä ollessaan. Sitten hänet erotettiin eduskunnan jäsenyydestä.

Syytteessä täsmennettyjä tapahtumia nimitettiin yleisesti koplaukseksi. Sana tarkoittaa asioiden kytkemistä toisiinsa. Juhantalon todistettiin esittäneen ministerinä sellaista, että valtio voisi toimia silloisen pankinjohtajan Christopher Wegeliuksen kannalta mieluisalla tavalla, jos pankki puolestaan suhtautuisi suopeasti ministerin henkilökohtaiseen rahantarpeeseen myöntämällä lainaa.

Valtiontuki ja ministerin tuki siis koplattiin.

Sanon lyhyesti tuntevani tuon oikeusjutun perinpohjaisesti. Vaikka en ollut asianajaja vaan virkatuomari annoin pyynnöstä lausunnon ja ilmaisin oikeudellisen käsityksen siitä, uskaltaako tuollaista julkaista kirjassa. Ja oli muutakin. Mutta kun valtakunnanoikeus oli julkinen ja sekä faktat että tulkinnat kenen tahansa tutkittavissa, en puhu omasta roolistani. Se ei ole lainaan tavallista, että hovioikeudenneuvos toimii näin, mutta kiellettyä se ei ole. Ilmoitin asiasta esimiehelleni, hovioikeuden presidentille. Valtakunnanoikeudesta en tiedä mitään. Siellä esittelijänä toimi kollegani Kitunen, ja hyvin toimikin.

Donald Trumpin tänäänkin liikahtanut syytekysymys on oikeudellisesti täsmälleen samanlainen kuin Juhantalon. Väitetään ja erään suurlähettilään kerrotaan todistaneen Yhdysvaltain edustajainhuoneessa, että Trump yhdisti toimintansa virkamiehenä eli Ukrainan avustamisen toimintaansa yksityishenkilönä eli tulevana presidentinvaalien ehdokkaana.

Presidentti tekee virkatoimia esimerkiksi neuvotellessaan toisen valtion päämiesten kanssa. Presidentti tekee aina yksityisiä toimia eli muutoin kuin virkamiehenä. Kun Trump pinkaisee Pennsylvania Avenuella kiskalle ja tilaa nakit muusilla – tai Mäkkäriin ostamaan hampparin – hän toimii yksityishenkilönä. Meitä lakimiehiä tarvitaan tulkitsemaan, että jos Trump tekisi niin kuin amerikkalaiset poliisit ennen, että vaatisi hampurilaisen ilmaiseksi, se olisi virkarikos, lahjuksen vaatimista.

Istuvalla presidentillä ei ole poliittisia vastustajia. Kun hän pyrkii toiselle kaudelle ja haluaa tulevien vaalien tulokseen ehkä vaikuttavia tietoja, hän toimii luvallisesti ja laillisesti poliitikkona, eikä siihen ole mitään sanomista.

Mutta korruption kipupiste on tietenkin se, että istuvan presidentin tuen pyyntöjä ei sivuuteta aivan kevyesti. Suomessa on täysin selvää, että Antti Rinne ei missään tapauksessa voi pyytää rahaa omaan vaalikassaansa eikä demareille. Se on hänelle itselleen yhtä selvää. Keskustapuolue on hiukan kompuroinut vaalirahoitusasioissa, mutta periaatteessa sääntö on selvä sielläkin. Tuen tarvitsijat ja rahoituksen hoitajat ovat hyödyllisiä puolueen tukijoita mutta eivät istuvia ministereitä eivätkä ylijohtajia tai muita virkamiehiä.

Näin se menee. Aikoinani kysyin viisaammiltani, miksi asianajaja N.N., joka mielestäni oli hampuusi ja roisto, oli saanut siirtyä yksityisyrittäjäksi pankin juristin tehtävistä. Minulle kerrottiin Matti Virkkusen sanoneen potkujen perusteeksi, että ei meillä kuule ole sinua (tuota asianajajaa) vastaan todisteita, mutta tiliotteista näkyy, että olet rikastunut sopimattoman paljon. Niin että tiemme eroavat.

Eli että Trump on nähdäkseni vaikeuksissa, joista häntä ei ehkä pelasta edes USA:n hieno työllisyys ja hyvä taloudellinen kasvu.