Avustaja

Valehtelin innoissani. Oikeastaan niitä metsänhoitajia ei niin hirveästi ollut sotien jälkeen opintonsa aloittaneiden rintamamiesten joukossa, mutta innostuin kuunneltuani muinoin, miten metsätalon pakollisille luennoille ei mahtunut edes portaille istumaan.

Vasta nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että mielessäni varmaan kummitteli sekin vuosi, kun luennoin itse yleistä oikeustiedettä ja pieni juhlasali oli koko ajan täynnä. Ilmoitin tiedekunnalle, että nyt kyllä riittää. Joku – muistelen että se olisi ollut Klami – oli määrännyt luentoni korvaamaan joitakin vieroksuttuja kirjoja. Siksi oli järjestettävä myös luentokuulustelu, ja joulun ajan luin tenttivastauksia, joita oli 537 kappaletta, laajuus 4 – 12 konseptipaperin liuskaa kukin, käsiala lähes poikkeuksetta sanoin kuvaamattoman epäselvää ja esitystapa yhtä löysä kuin omani.

Muistelen että eräät luennoitsijat olivat itse kandia lukiessani 64-67 keksineet hyvän konstin. He lukivat itse kirjoittamaansa kirjaa ääneen niin epäselvällä äänellä, ettei kukaan kuullut mitään. Paikka oli tyypillisesti Porthanian kolmonen.

Pointtini saattoi jäädä epäselväksi. Malcolm Gladwell puhuu opintojen ”aikaikkunasta” ikään kuin olisi itse keksinyt asian. USA:ssa sodasta palanneiden opintoja tuettiin monin poikkeuksellisin keinoin. Puheesssa mainitaan vieläkin ”G.I. laws” eli rintamamieslait. Heillehän rakennettiin, hyvänen aika, kokonaisia lähiöitä (Levittowns).

Kysyisin ystävällisesti nykykollegoilta, onko tutkimukset tehty. Suurten sukupolvien pysyvä muutos ylioppilaiden taustaan tuli 1960-luvulla, mutta tämä rintamamiesten buumi oli ehkä vielä rajumpi. Mannekiinina mieleen tulee Mauno Koivisto. Toinen esimerkki olisi traaginen, Mannerheim-ristin ritari Paavo Koli, joka luki itsensä sodan jälkeen tohtoriksi, professoriksi ja josta tuli ylipiston rehtori, mutta mieli murtui. Syntynyt 1921.

Nykyisin haluaan paheksuakin ministereiden ja muiden muka liiallista avustajakaartia. Ministerit ja ylijohtajat joutuvat ratkaisemaan asioita, joita heillä ole mahdollisuutta osata. Heillä on parempaakin tekemistä. Käytännön esimerkki: toimiva verolaki.

Sotien jälkeisen sukupolven lakimies meni usein ensin ASO:on eli ministeriön asutusasiain osastolle. Se oli Veikko Vennamon putiikki, joka käsitteli paikallisten lautakuntien ratkaisemat maanhankinta-asiat eli evakkojen ja rintamiesten asutuksen.

Suuri poliittinen kysymys on nyt, tuhoavatko kokoomus ja perussuomalaiset liittoutumalla keskustapuolueen rippeetkin. En povaa. Huomauttele vain virkamiesten tai, se on muinainen nimitys, viran tai toimen haltijoiden sisäänajosta moniin keskeisiin tehtäviin. Lakimiehiä oli ”ekstroina” lääninhallitusten lisäksi hovioikeuksissa paljon. Ekstra oli määräaikainen, ylimääräinen virkamies. Sellaisena aloitin muuten itsekin 1975. Eräs tietämäni toimi postinkantajana opiskellessaan. Toinen hankkiutui rautatiehallitukseen valmistuttuaan.

Tuo aikaikkunatutkimus on myös vaikea. Sota rikkoi ihmisiä ja sen vaikutukset näkyvät ainakin kolmannessa sukupolvessa. Pitäisi laskea epäonnistuneet, mutta milläpä poimit enää juopot pikkuvirkamiehet tai kelmeiksi tiedetyt nurkkka-asianajajat?