Kehu

Kuvassa oleva Tieteen Kuvalehden erillisnumero on niin hyvä, että verkosta ei löydy ihan vertaa. Mars kauppaan ostamaan ja kartuttamaan Bonnierien yhteispohjoismaista kassaa.

Kokoonpanoltaan, asettelultaan ja painojärjeltään lehti tekee juuri sen, mihin netti ei oikein pysty. Ehkä nyt mustista aukoista löytyisi haettu tietoa – siis maallikolle – mutta painovoimasta ja sen ympärillä aivan näinä vuosina kevyesti liihottelevista ajatuskokeista ei voi sanoa samaa. Joko tieto on todella perustasoa tai sitten mennään yhdellä hujahduksella sen verran vaikeisiin formalismeihin, ettei lukijalla – siis maallikolla – oikein pysy hattu päässä.

Sama ongelma antimateria-ajatuksissa, suprajohtavuudessa ja niin edelleen.

Kirjoitan kehuakseni. Kukaan ammattitaitoinen fyysikko ei kuitenkaan kehu. Tiedän itsestäni. Vaikka vastaan tulisi miten hyvä oman erikoisalani eli tässä tapauksessa patenttioikeuden vaikeita ongelmia koskeva kansantajuinen kirjoitus, löytäisin siitä heti vikoja ja puutteita.

Kun viimeksi pari vuotta sitten kirjoitin tieteelliseen kirjasarjaan lääkkeiden patentoinnista eräissä erikoistapauksissa ja varsinkin vaihtoehtoisten valmistusmenetelmien käyttämisestä, hampaat kirskuivat ja sielu vinkui kaikkien tekstin käsitettävyyden vaatimien kompromissien takia.

Kyökkifysiikka näyttää olevan kirjoittajille ja kustantajille järkevä ala. Kirjoja ilmestyy jatkuvasti ja eräät niistä tuntuvat erittäin hyviltä, jos nyt osaan asiaa arvioida. Sellaisia kuin Lee Smolinin ”Einstein’s Unfinished Revolution” eli mitä n kvanttien tuolla puolen. Tiedän, että kysymyksessä on nykyiskansain versio Valituista Paloista eli tieteen haisua ihmisille, jotka ovat liian tyhmiä ja omahyväisiä ottaakseen oikeasti selvää asioista. Juuri sellaisia ihmisiä julkaisijat etsivät, koska he ostavat vahingossa jonkin lintukirjan lisäksi, ja senkin kaksinkertaiseen hintaa. Itse asiassa mainitsemani yhtiön lintukirja oli oikein hyvä.

Mutta puhe on asioista, jotka vaativat ison aukeaman, joka vaatii ison pöydän. Ehkä se on tämä paljon puhuttu täyttymys: on saavuttanut elämässä kaiken tavoittelemisen arvoisen eli keikahtelemattoman pöydän, perus-sosialidemokraattisen puutuolin ja sen verran rahaa, että voi ostaa kioskilta lehden, kun ostatuttaa. Ja sitten perehtyä olemassaolon ihmeisiin. 

Kuin 1700-luvun perintönä julkaisu tyyppiä ”10 fysiikan suurinta arvoitusta” uhkuu optimismia ja antaa uskoa kaiken maailman pösilöiden miehittämässä maailmassa järkeilyn voimaan.

Optimismi on tietysti katteetonta. Asiat osoittautuvat lähes säännönmukaisesti paljon vaikeammiksi kuin luuli. Osmo A. Wiio, joka oli tapana kiertää kadulla, koska häntä epäiltiin porvariksi, vaikka viestintä tarkoitti vasemmistolaisuutta, muotoili aikoinaan lakinsa, josta asiaan liittyvä esimerkki on tässä ja loput saa googlaamalla:

Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.
Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
Jos olet itse sanomaasi tyytyväinen, niin viesti varmasti epäonnistuu.