Epätasa-arvon aika

Itsestään selvästi ajattelin, että postiin ja polarisaatioon en kajoa. Olennainen on sanottu. Mihin siinä minua enää tarvitaan.

Niinpä tässä on mielipiteeni. Johtokuntaherra kehui, miten erinomaisesti johtajat, etenkin tämä syöttiläs, ovat johtaneet postia vaikeassa kilpailutilanteesta. Kyllä siitä on palkittava, sanoi herra.

Johtajan tehtävä olisi todellisuudessa estää työntekijöitten kaltoin kohtelu.

Sata vuotta sitten sosialistit olivat aivan oikeassa väittäessään, että herrat repivät rahaa työmiehen selkänahasta oikein hohtimilla.

Näin tapahtui. Paasikivi ja muut pankkiirit ajattelivat, että koska he ovat niin hyviä miehiä, ja älykkäitäkin, he saavat mättää taskunsa täyteen rahoja, ja sen he tekivät. Paasikivi oli talvisodan tullen Kansallispankin suurin henkilö-osakkeenomistaja. Hän oli sijoittanut bonuksensa (tantiemit) osakkeisiin, ja pankkiosakeet olivat perinteisesti aliarvostettuja.

Nähdäkseni suuri muutos oli osuustoimintaliike. Loppujen lopuksi osoittautui onneksi, että liike hajosi alkiolaiseen eli pellervolaiseen osaan ja ”edistykselliseen” osaan, jonka suureksi hahmoksi nousi Elannon Väinö Tanner.

Historia käänsi kylkeään, kun Helsingin Osuuskauppa ja Elanto yhdistyivät.  Se oli rohkea veto. Mutta ei ollut punapääomastakaan enää paljon jäljellä, koska Hakat ja Varmat ja kaikki olivat ruvenneet leikkimään liiketoimintaa arvattavin seurauksin.

Työvoima ei ole firman raaka-ainetta, kuten postin herra pääjohtaja näyttää luulevan. Yritys on vaikeasti kuvailtava taloudellinen ja psykofyysinen kokonaisuus, jonka tehtävä on menestyä markkinoilla ja jakaa hyvinvointia työntekijäilleen, toimihenkilöilleen, omistajilleen, jäsenilleen.

HS:n esittelemä tutkimus tosi rikkaiden ajatuksista oli hyvä esimerkki siitä, että syvä typeryys ei estä menestymästä rahallisesti. En ole itse koskaan luullut, että esimerkiksi huumekauppiaat ja gangsterit loistaisivat hengenlahjoillaan. Läpitse tyhmiä liikkeenjohtajia tunnen henkilökohtaisesti paljon, mutta onneksi myös todella fiksuja ja ammattitaitoisia.

Postin johdon olisi pitänyt rakentaa kannustinjärjestelmä eli rahaa ja arvostusta – respektiä, kuten jääkiekkoilijat sanovat.

Koska posti on valtion oma, pitäisi ehkä erottaa vastaavat ministerit saman tien. Hölmöläis-miljoonamiehet kiukuttelevat sosiaaliturvaa.

Ainakin poliitikon pitäisi tietää, että epätasa-arvon räjähdysmäinen kasvu, tuo populismin kiihdyttäjä, on ympäristötuhon veroinen ongelma.

”Polarisaatio” eli sosiaalisten vastakohtien kärjistyminen on aina johtanut sotaan. Arkipuheessa käytetään hajustettua ilmaisua ”yhteiskuntarauha”, mutta molempien maailmansotien syy oi tuo, ja kuten muiden ohella Stuart Kauffmann todistelee, vuodet 1945-1975 olivat suuri poikkeus ihmislajin yli puolensadan miljoonan vuoden kehityksessä. Kaikkien mielestä piti tehdä työtä ja verottaa ja palkita vaikeista sodan vuosista, ja lisäksi kyläidiootti Neuvostoliitto hypisteli vetypommejaan. 

Kirjoituksen kuvassa esitetään oikosulkuja torvi. Lukija tietää miksi.