3. syyskuuta 2019

Epätasa-arvon aika



Itsestään selvästi ajattelin, että postiin ja polarisaatioon en kajoa. Olennainen on sanottu. Mihin siinä minua enää tarvitaan.

Niinpä tässä on mielipiteeni. Johtokuntaherra kehui, miten erinomaisesti johtajat, etenkin tämä syöttiläs, ovat johtaneet postia vaikeassa kilpailutilanteesta. Kyllä siitä on palkittava, sanoi herra.

Johtajan tehtävä olisi todellisuudessa estää työntekijöitten kaltoin kohtelu.

Sata vuotta sitten sosialistit olivat aivan oikeassa väittäessään, että herrat repivät rahaa työmiehen selkänahasta oikein hohtimilla.

Näin tapahtui. Paasikivi ja muut pankkiirit ajattelivat, että koska he ovat niin hyviä miehiä, ja älykkäitäkin, he saavat mättää taskunsa täyteen rahoja, ja sen he tekivät. Paasikivi oli talvisodan tullen Kansallispankin suurin henkilö-osakkeenomistaja. Hän oli sijoittanut bonuksensa (tantiemit) osakkeisiin, ja pankkiosakeet olivat perinteisesti aliarvostettuja.

Nähdäkseni suuri muutos oli osuustoimintaliike. Loppujen lopuksi osoittautui onneksi, että liike hajosi alkiolaiseen eli pellervolaiseen osaan ja ”edistykselliseen” osaan, jonka suureksi hahmoksi nousi Elannon Väinö Tanner.

Historia käänsi kylkeään, kun Helsingin Osuuskauppa ja Elanto yhdistyivät.  Se oli rohkea veto. Mutta ei ollut punapääomastakaan enää paljon jäljellä, koska Hakat ja Varmat ja kaikki olivat ruvenneet leikkimään liiketoimintaa arvattavin seurauksin.

Työvoima ei ole firman raaka-ainetta, kuten postin herra pääjohtaja näyttää luulevan. Yritys on vaikeasti kuvailtava taloudellinen ja psykofyysinen kokonaisuus, jonka tehtävä on menestyä markkinoilla ja jakaa hyvinvointia työntekijäilleen, toimihenkilöilleen, omistajilleen, jäsenilleen.

HS:n esittelemä tutkimus tosi rikkaiden ajatuksista oli hyvä esimerkki siitä, että syvä typeryys ei estä menestymästä rahallisesti. En ole itse koskaan luullut, että esimerkiksi huumekauppiaat ja gangsterit loistaisivat hengenlahjoillaan. Läpitse tyhmiä liikkeenjohtajia tunnen henkilökohtaisesti paljon, mutta onneksi myös todella fiksuja ja ammattitaitoisia.

Postin johdon olisi pitänyt rakentaa kannustinjärjestelmä eli rahaa ja arvostusta – respektiä, kuten jääkiekkoilijat sanovat.

Koska posti on valtion oma, pitäisi ehkä erottaa vastaavat ministerit saman tien. Hölmöläis-miljoonamiehet kiukuttelevat sosiaaliturvaa.

Ainakin poliitikon pitäisi tietää, että epätasa-arvon räjähdysmäinen kasvu, tuo populismin kiihdyttäjä, on ympäristötuhon veroinen ongelma.

”Polarisaatio” eli sosiaalisten vastakohtien kärjistyminen on aina johtanut sotaan. Arkipuheessa käytetään hajustettua ilmaisua ”yhteiskuntarauha”, mutta molempien maailmansotien syy oi tuo, ja kuten muiden ohella Stuart Kauffmann todistelee, vuodet 1945-1975 olivat suuri poikkeus ihmislajin yli puolensadan miljoonan vuoden kehityksessä. Kaikkien mielestä piti tehdä työtä ja verottaa ja palkita vaikeista sodan vuosista, ja lisäksi kyläidiootti Neuvostoliitto hypisteli vetypommejaan. 

Kirjoituksen kuvassa esitetään oikosulkuja torvi. Lukija tietää miksi.

28 kommenttia:

  1. Tuota kyseessä olevaa harmaapukuista herraa televisiosta katsellessani tuli sääli, että pitikin mokata taivasosuutensa tuolla tavalla.

    VastaaPoista
  2. Osui ja upposi. Minun infrakaninofiliani on aina laittanut minut äänestämään semmoisia poliittisia liikkeitä jotka väittävät olevansa tasa-arvon asialla, eikä semmoisia jotka väittävät edistävänsä juuri minun etuani.

    Tasa-arvon yhteiskunnat eivät taida juuri aloittaa sotia, eikä nitä ole toisaalta sodassa helppo nujertaakaan.

    Elinkeinoelämä on jostakin syystä alue johon tasa-arvoajattelu ja demokratia ei ole juurikaan onnistunut tunkeutumaan, vaikka esimerkiksi juuri osuustoiminnasta lienee runsasti esimerkkejä yrityksistä jotka eivät ole menestyneet sen huonommin kuin autoritäärisesti johdetutkaan. Lieneepä Englannissa suuri tavartaloketjukin (John Lewis, muistaakseni) joka on työntekijöidensä omistama. Kun tämän ottaa puheeksi, ottaa vastapuoli aina esille Neuvostoliiton, vaikka itsekin tietää ettei siinä järjestelmässä ollut hajuakaan demokratiasta.

    VastaaPoista
  3. On puolensa sillä että edes julkinen valta hoitaa itse omat hommansa ja palvelunsa. Minutkin "yhtiöitettin" noin neljännesvuosisata sitten, ja sen jälkeen suomalaiset veronmaksajat ovat maksaneet työstäni ulkomaisille pääomasijoittajille huomattavasti suuremman summan kuin mikä palkkaani sivukuluineen olisi tänä aikana mennyt.

    VastaaPoista
  4. Mitä arvelet, mitä sanoisi Postin nykytilasta Pietari Brahe?

    VastaaPoista
  5. Ja jotkut ihmettelevàt persujen ja muiden samankaltaisten joita sikiàà ympàri Eurooppaa, intoa vallankumouksiin. Yhtenà hyvànà esimerkkinà voimme pitàà tàkàlàistà joka haluaa Mussoliiniksi mussoliinin paikalle.
    Henkilòkohtaisesti edellisellà vuosisadalla vielà tòissà ollessa "yhteiseen" pottiin rahaa haaliessa pikkupomona ehdotin jotta palkkapàivànà voisimme pistàà koko palkkapotin pàrekoriin kellokortin viereen ja jokainen leimatessaan ottaisi siità korista "ansaitsemakseen" katsomansa osan. Ajatukselle ei juuri hurrattu koun oli niin hirveà pelko ettei jonon loppupààssà juuri jaettavaa olisi. Ja nàinhàn siinà kày jàrjestelmàllisesti, sieltà loppupààstà tullaan apua hakemaan.

    VastaaPoista
  6. Pitäisikö Posti- ja lennätinlaitos kansallistaa kuten Neuvostoliitossa, tai Usassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko kätkettyä huumoria?
      Suomen POsti on kansallistettu aikojen alussa, ja pysyy, onneksi. Lennättimestä en tiedä, enkä sen laitoksesta. Mutta kansan omistukseen vain. Lennätin kuulostaa venäläiseltä kerrosmummolta, joka vastaa kerran viikossa kuulokkeeseen. Mutta systeemin on pelattava - mummo on työssä, saa palkkaa...

      Poista
    2. Yhtiöitetty tai yksityistetty, 49,9% Sipulan taskuun, loput hallitukselle.

      Poista
  7. Postilaitos on mennyt ennustamaan lopettavansa kirjeidenkin jakelun (lehtijakelun lisäksi) vuoteen 2025 mennessä, arvelee tirehtööri Malinen. Askel on vähintään arveluttava, sillä sähköistä kirjettä ei voida pitää varmana tiedonvälityskeinona eikä tietoturvallisena. Odottelemmekin, että jos suomen posti lyö siltä osin hansikkaansa tiskiin, tilalle pitää nousta jokin toimiva ja tietoturvallinen toimittaja tapoineen. Tehtävä on valtiollinen, sillä on suuria määriä edelleen vain postitse toimivaa peruspalvelua.

    VastaaPoista
  8. Keskiajalla pyövelille maksettiin reilusti, jotta ahneus peittäisi omantunnon kolkutukset. Valtionyhtiön toimitusjohtajien omantunnon ääni tuntuu olevan tavallista voimakkaampi, kun sen hiljentäminen vaatii käsittämättömiä summia. Malinen, Lilius, Karvinen jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä oivallinen analogia, joka osui ja upposi.

      Poista
    2. Ettäkö pitäisi säästää? Käyhän se. Aluksi voitaisiin asettaa lääninmurhaajan tapaiset mutta toki koulutetut loppuratkaisuneuvottelijan virat. Ellei hakijoista löydy päteviä ulkoistetaan työ. Täten käy kuten tulee käydä, kilpailu on kaikkien etu. Markkinavoimien kanssa ei leikitä.

      Sijoittakaa hyvään omaantuntoon.

      Poista
  9. Yhtenä esimerkkinä käynee Pohjois-Karjalan Osuuskauppa.

    VastaaPoista
  10. Olisin mieluummin lukenut paperista lehteä. Mutta Posti ei enää kantanut sitä postiluukkuun kuin silloin tällöin. Nyt pitää sählätä digiversioiden kanssa ja silmiä särkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo liittyy siihen mitä periferiassa saa tai ei saa. On kummallista että Bloggeri ei anna kommentoida oikein missään enää, sielläon ilmeisesti bitti poikittain eikä Google välitä muutenkaan. Tuo kommentoija oli siis Ripsa, jolla on blogi. Tahtoisin paperisen lehden ja sunnuntaiaamun rauhan kun kuuluu rapinaa vain ja ehkä vähän mutinaa.

      Poista
  11. Entäs se toinen valtion omistama yhtiö joka repii syrjäytyjien selkänahasta ja leiponut satoja miljonäärejä, jotka eivät ole tehneet mitään yhtiön hyväksi muuta kuin laittaneet rasteja ruutuun jotta epätasa-arvo kasvaisi ja miljoonia virtais tilillensä?

    MMM...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finnairko?
      Kaikki vihjaukset sopivat Finnairiin.

      Poista
  12. "HS:n esittelemä tutkimus tosi rikkaiden ajatuksista oli hyvä esimerkki siitä, että syvä typeryys ei estä menestymästä rahallisesti. ja että "Hölmöläis-miljoonamiehet kiukuttelevat sosiaaliturvaa." Ja muuta, sanoi blogisti.

    No meikä meni paikalle johonkin Tiedekulmaan sen think cornerko se oli. Alakerrassa kuntosali, transex WC. Mälsää oli.

    Menin lohduttautumaan Almadovarin uuteen leffaan. Se olikin täyttäasiaa ajankulusta lännessä. Nostalgiaa pyykkipuron äideistä. Ja heidän laulustaan. Almadovar on vahingokseen lahjakas ja pannaan stipendillä kouluun. Haraa vastaan kai kyläpapin kalvakkuuden vuoksi. Koulusta hän tulee osaamattomana ja oppii kremppojensa kautta vihdoin elimistä ja jäsenista ja että ruumiillista olisi pitänyt hoitaa nuoresta saakka. Senhän porsittaja lampuri kotikylältä tietäisi. Leffa alkaa tiedekirjakuvilla joiden takaisesta koulukas ei tiedä haisuakaan.

    Elämän kuohu ja pakko vievät pois pyykkisoikkojen ja jokikalojen kimaltelusta. Madrid osoittautuu adiktioksi. Se petos näyttäytyy konkreettisestikin. Jotain äidiltä ja kylän puusepälta nähtyä kuultua, nenään ja sen takaiseen kalloon keräytynyttä hyvää sentään putkahtelee vuosikymmenien edetessä.

    Verkkainen elokuva teemanaan tämä modernin ikuinen kalvakkuus ja tiedesovelteisen elämän petos. Näitä piisaa, mutta olipahan taas uudessa punoksessa. Almadovarin tunnesyvät, rintaa puristavat olivat ihan toista, ihanaa maata.

    Leffan päälle menin asemahalliin ja sen lasiseinäiseen katukahvilaan lukemaan uusinta Fortunea, kannessa Ginni Rometty IBM ja Jamie Dimon Morganilta ja kolmantena Johnson&Johnsonin toimitusjohtaja, firmalle luettu tuomiota olemisesta kiusankappaleena ja lisää farmasiaskandaalista kaivetaan esiin. Syyte on siis runollinen tulkinta laiminlyönneistä, vähättelystä ja eimunvika suojakilven takana revityistä osingoista bonuksista ja kirjanpitotulkinnoista.

    Runoilua ja luovaa pajunköyttä syöttäen vertaispiirissä -ei varastaen vaan kekseliäästi tehden omat erityiset rahat ja näillä väärillä, pesten tehtaat veks Suomen jokivarsilta, koskipaikoilta, sitä se on neoliberalismi. Kiva kun ennallistuvat.
    Jatk.

    VastaaPoista
  13. Jatk.
    Takaisin tiedenurkkaan. Tyhjää haroo käsi. Mistä tämä uusi tuli ? Ei sitä edes kysytty. Pitkähkö stoori olisikin, mutta pläkkiselvää. On on siinä mutkia.

    Suomeksi sekin että suunnitelmataloutemme oli erityinen variantti "shareholder value maksimointia". Höh ! Annas kun käyn runolle. Meillä velalliset johtivat Pankkeja eivätkä suinkaan omistajat, velkojat. Tehtailijat olivat hallintoneuvostossa ja katsoivat viimeisen päälle lajennusten ja uusimisten perään. Tuli samalla työllistetyksi Liinamaita monta sukupolvea Mäntsässä, Juhani Niemelän paperimiessukua Walkiakoskella. Ja Virtasten Jämsänkoskella. Tuli ylivertainen Runoraadin näkijä. Siksikö juuri se lakkautettiin, väärä osaaja pesi menen tullen ymmärtäjänä eliittioppineet.

    Shareholdervalue oli pimennossa. Taisi olla alkemisti Soros kun sen loihti eloon Kourin kanssa ja hyvä tarttui, raha paisui, Suomi hukkui. Oli meillä upea regime pääomaköyhässä maassa. KOP PYP eli tehtaat tekivät hiuksista noston. No, lamassa 30-vuotta sitten tuli aluksi takkiin, mutta kyllä Vesa Vainio ja Pertti Voutilainen pitivät maata pinnalla, vain se isäntien itsensä ja itsepulleuduesta huolehtiva Säästöpankki meni teuraaksi.

    Näistä ja muusta todellisuudesta kertovaa tiedettä saa odottaa. Eilen kun joku mainitsi Esko Seppäsen tehneen hienoa pohjustusta jo 50 vuotta, niin nimi herautti hupikohauksen. Itsekin uskalsin esittäytyä tutunnäköiselle ja kysyä oletko Timo Metsälä. Oli se, se Vuokraturva asuntovelkojen kohottaja ja vuokrasaalistuksen lietsoja jumalan armosta. Eloisa kaveri. Paiskasimme kättä. Kateus- ja kiristyshimon viaton, tietämätön lietsoja. Kohta varmaan kunniatohtori, saihan Holmströmkin post festum Nobelin. Ihan syystä. Iso loikka kehityksen portailla.

    Venyy mutta siis suomalaisen shareholder ei-tarkoitettu asia oli valtion- ja kohta muiden firmojen rahoiksi pano kun oltiinkin tulleeksi vaalittua reaalisesta yhdessä Hakaniemen kanssa, ja kas kummaa senhän kaiken omisti Suomi Hedgefudin equityn omistajat -yllätyksekseen. Jo tottuneina siis halveeraavat hyvinvointivaltiota !!!Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpa Jukka käynyt mainion elokuvan katsomassa. Antonio Banderas ei näytellyt vaan oli kuin itse Pedro. Minua kosketti vielä erityisesti se, että tämä Pedro sairasti samaa vaivaa kuin minä - eli *DISH:iä.

      Poista
    2. Mikäs erinomainen ny on kun ei Kemppistä kirjuututa? Jööstetti se vaan vaikuttas jaksavan, työvoittoako tavoittelee?

      Poista
  14. Kun vähän miettii, niin asiassa on huikeasti syvempiä visioita kuin nyt jonkin Posti Oy:n tulevaisuus. Jos ja kun kirjepostista luovutaan, niin miten sitten yhteiskunta jatkossa tavoittaa niitä jäseniään, jotka eivät ole verkossa tai joiden sähköinen osoite ei ole tavoittelijan tiedossa ja joka ehkä on vähän vastahakoinenkin? Miten lähetetään vaikkapa rikesakot, kutsut maanmittaustoimituksiin, hallinto- ja muiden oikeuksien vastinepyynnöt, puolustusvoimien kutsuntakirjeet tai yksityiseltä puolelta esimerkiksi eräpäivälliset laskut ja karhukirjeet? Hallintolain vanhan säännön mukaan vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Postin nykyisellä palvelutasolla tämä säännös on muuttunut irvikuvaksi. Ja mikä sen lähetyspäivänkään enää osoittaa. Entä miten kansalainen tai yritys toimittaa viranomaiselle aineistoa, jota ei voi lähettää sähköisesti?

    Ja mitä kaikkea jäynää uusi monituottajamalli merkitsee? Mediassa oli äsken aiheellista juttua siitä, ettei kansalaisen tekemä osoitteenmuutos ollut mennyt perille. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi Posti Oy esitti, että ao. tärkeän kirjeen jakelija olikin jokin toinen firma. Mutta tässä se villakoiran ydin onkin: Mistä himputista kukaan voi tietää, mitä postinjakelijaa hänelle tulevan kirjepostin eri lähettäjät käyttävät. Posti Oy:lle asiakas tuntuu olevan vain lähettäjå, ei vastaanottaja. Pitäisikö osoitteenmuutokset jatkossa siis tehdä aina kaikille mahdollisille postinjakelijoille? Ja mistä ne edes saisi tietää? Tätä isoa kysymystä ei siinä lehtijutussakaan osattu esittää, syyllistettiin vain vastaanottajaparkaa, joka oli täysin syytön tilanteeseen.

    "Kilpailuun" on tässäkin syöksytty suin päin pelkän rahan ehdoilla, muu olennainen unohtaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mitenkähän jatkossa esimerkiksi uudet pankkikortit jaetaan pankkien asiakkaille, ja vielä jotenkin ajallaan ja kohtuullisen osuvasti? Osuuspankithan ovat juuri nyt uusimassa huikean määrän kortteja, hyvin lyhyessä siirtymäajassa.

      Poista
    2. On unohdettu mikä postin perimmäisin pyrkimys on, korkeimmat mahdolliset hinnat itsenoutoa ja lajittelua vastaan.

      Poista
  15. "Venyy mutta siis suomalaisen shareholder ei-tarkoitettu asia oli valtion- ja kohta muiden firmojen rahoiksi pano kun oltiinkin tulleeksi vaalittua reaalisesta yhdessä Hakaniemen kanssa, ja kas kummaa senhän kaiken omisti Suomi Hedgefudin equityn omistajat -yllätyksekseen. Jo tottuneina siis halveeraavat hyvinvointivaltiota !!!"
    Sen verran tuosta voi ymmärtää, että kirjoittaja pontevasti julistaa jotain, ja ilmeisesti on sitä mieltä, että vääryyttä on tapahtunut. Mutta innossaan hän unohtaa kirjoittaa oikeita lauseita, asiasisältö jää epäselväksi. Jos se nyt kirjoittajalle itsellekään on selvää.

    Sjöstedt tarvitsisi oikolukijan käymään tekstinsä läpi ennen kuin suoltaa niitä yleisön ihmeteltäväksi.

    VastaaPoista
  16. Olen syvästi samaa mieltä kolmannesta kappaleesta, mutta se ei tarvitse konditionaalia, eli: " Johtajan tehtävä on estää työntekijöiden kaltoinkohtelu."
    Tämän tehtävän sisäistänyt johtaja on hyvä, oikeassa asemassa.
    Tunnen kaksi tällaista johtajaa - toinen on isäni, toinen viimeinen esimieheni. Molemmat tekivät kaikkensa yt-neuvottelujen välttämiseksi, työntekijöiden työpaikan säilyttämiseksi. Mikä hienointa, he onnistuivat siinä, niin kuin hyvä johtaja yleensä onnistuu.
    Tekee kaiken työn omaa selkänahkaansa säästämättä.

    Tämä uskomaton Iiloppi kävi täällä Suomessa olemassa muutaman viikon ja repäisi noista viikoista kymmeniä miljoonia omaan käyttöön, palkaksi. Seurauksena tuhansien jos ei kymmenen tuhannen suomalaisen irtisanominen...
    Uskon, että ainakin yhtä hyvään lopputulokseen olisi päässyt suomalainen osuustoimintaliikkeen johtaja, muutaman tuhannen éuron palkkiolla. Hän olisi maksanut veronsa Suomeen.

    VastaaPoista
  17. Ainahan täällä blogissa on sanat olleet nasevasti paikallaan - usein pakinatyyliin vähän kärjekkäinä - mutta tuo "syöttiläs" sai vähän henkäisemään. Harvinaisen osuva. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereella ilmestyi viime vuosituhannella oikeistohenkinen lehti, joka piti tunnuslauseenaan vanhaa tekstiä:"Hovisyöttilässappea kiehuttaa sana hilpeä, oikea tieto!"
      Tunnus oli sen verran korni, että jäi mieleen.

      Omenahilloa keittelee Kunnaksen Ilkka

      Poista