Alempi sivistys

Alemman sivistyksen hankkiminen on hyvin vaivalloista. Minulla on asiasta kokemusta. Oli selvästi hienoa olla lakimies tai lääkäri tai pappi, ja diplomi-insinöörikin menetteli, koska sellaisilla kuului olevan hyvä palkka.

Vastaavasti näillä oli automaattisesti hyvä yleissivistys, vaikka ei olisi todellisuudessa ollutkaan. 

Se ymmärrettiin hyvin, että kaikenlaisia sähkömiehiä ja autoinsinöörejä tarvitaan, mutta tekniikka ei kuulunut yleissivistykseen. 

Jouduin esittelijänä ja tuomarina hyvin paljon tekemisiin rakentamista koskevien asioiden kanssa ja saman tien patenttioikeuden. Joidenkin vuosien kuluttua olin käynyt läpi vanhojen patenttijuttujen asiakirjat ja ymmärsin, että yleensä edes korkeimmassa oikeudessa tuomarit eivät ymmärtäneet mitään koneista, laitteista ja valmisteista ja että kuuluisimmat asiantuntijat, kuten Godenhielm, Hakulinen ja ennen heitä Kivimäki kirjoittivat laajoja lausuntoja esimerkiksi koneenrakennuspuolen patenteista ilman ymmärrystä alkeista.

Minun aikanani oppikoulussa käsiteltiin lyhyesti vipu, vintturi ja väkipyörä, mutta siihen se melkein jäi. Eräässä termostaattia koskeneessa patenttiasiassa minun piti selittää, mitä tarkoitti säätimen sijoittaminen lämpöelementissä sähkön paluujohtoon. Selitin vaihtovirran ajatusta, mutta kysymys toistui: mihin se virta palaa. Ja mikä on maajohto.

Eräässä urakkariidassa olin kirjoittanut, että jos vesikaton ruodelaudoituksena käytetään betonilautaa, siinä olevat naulat muodostavat kattopellin kanssa galvaanisen parin, joka aiheuttaa syöpymistä eli reikiä peltiin. Mitä tämä tarkoitti, jäi asiantuntijoista osalle arvoitukseksi.

Nämä ovat helppoja esimerkkejä. Kun riita koski lääkkeitä, olin itse helisemässä. Ratkaisuni oli hankkia ammattikoulun oppikirjoja ja monisteita ja ryhtyä opiskelemaan niistä, ja sitten seurasi kemian alkeita. Korkeakoulun kirjat olivat minulle liian vaikeita. Ennen pitkää osasin kuitenkin selittää käsitettävästi, mitä on hitsaaminen ja mitä juottaminen ja jopa miten akkumulaattori toimii ja miksi siihen tarvitaan vaarallista rikkihappoa.

Onneksi olin ollut jo koululaisena kiinnostunut Tekniikan käsikirjasta. Töissä minulla oli sen kymmenosainen 1960-luvun ja 1970-luvun laitos. Kun olin sitten ma. professorina Teknillisessä korkeakoulussa ja tutustuin ihmiseen, joka oli teollisuustalouden professori, kävin lukemassa osasta 10, mitä teollisuustalous tarkoittaa. Ja huomautukseni koskee siis teknisen yleissivistyksen vähäisyyttä. Sitä ei muka tarvita!

Muuten – sävyisään kommenttiin sävyisä vastaus. Toiminimi Tokmanni hyväksyttiin aikoinaan oikeudenkäynnissä Stockmann Oyj:n vastustaessa.

Asian ydin on olosuhteiden vaikutus. Tänään tilanne olisi toinen. Sekä toiminimi että tavaramerkki vakiintuvat, ja vakiintuminen vähentää esteitä. Vain geneeriset eli tavaran lajia kuvailevat nimet eivät liioin kelpaa. Sellaisia yhtiön nimiä kuin Neste tai Kone ei lain mukaan missään tapauksessa hyväksyttäisi, koska niiltä puuttuu erottamiskyky. Erottamiskykyä eli yksilöivyyttä on sitten ajan kuluessa kertynyt. 

Vaikeanlainen oikeusriita syntyi Tillanderin nimestä. Jossain vaiheessa sen rinnalla tahtoi toimia yhtiö A. Tillander. Kun omaan sukunimeen on tiethyt oikeudet, kysymys ei ollut helppo. Laki tahtoo estää myös sekoitettavuuden.

Jos joutuisin perustamaan yhtiön haravoimaan rahaa näillä kirjoituksilla, ottaisi toiminimeksi Jorvaksen makkara ja musiikkia Oy. Pidän molemmista. Lisäksi nimi olisi plagiaatti yli sadan vuoden takaisesta pilalehdestä, Grönköpings korv- och musikhandel.