Ulkomaalaisista

Ulkomaalaisia kirjoja ei kannattaisi lukea. Eilen mainitsin Ingmar Bergmanin, jonka kielenkäyttöä näyttelijät naureskelivat podcastissa.

Yllättäen joku mainitsi esimerkkinä sanan ”särk”, elokuvassa yöpaita. Mieleeni tulee suomen sana ”röijy”. Olenko ainoa, joka muistaa hyvin kuulleensa mummon sanovan toiselle, että ota röijy päälle, että tarkenet. Tai ”jämpti kuin mummun röijy”.

Ingmar Bergman oli berserkki. Jotkut tuon sanan käyttäjät ovat saaneet sen epäluotettavasta lähteestä eli Bergmanin ”Orm Punaisesta”. (Vai oliko se kuitenkin jossain sagassa?) Sitten kun viimeisten joukossa ja verissään taistelua jatkava viikinki piti aarteensa nostamalla kirstun kainaloonsa ja hukuttautumalla vuonoon sen alle sai keihään sisäänsä myös berserkki. Kysymyksessä on mielipuoli taistelija, joka jossain vaiheessa heittää miekkansa menemään ja alkaa repiä vihollisia kahtia paljain käsin.

Älkää minua uskoko, mutta itse uskon selitykseen berserkistä – bärsärk eli karhunnahkanuttu. Nykyinen karhu, björn on kantaa ber, kuten saksan Bär. Saunassa istuessani pohdiskelin, onko Päätalo minulle samasta syystä rakas kuin Haanpää. Tunnen elämänpiirin. Hiukan epäilen, ovatko ne, joiden mielestäni Päätalo käyttää kuusisataa sivua sen kuvaamiseen, miten Kalle käy halkopinon takana kusella, edes nähneet halkopinoa. Päätalohan niitä halkoja teki heti sodan jälkeen Messukylässä – ja vielä kuusesta, koska silloin kaikki kelpasi.

Halko on siis poltettavaksi tarkoitettu, yli metrin mittainen ja halkaistu ja koivua. Ne takkaan pantavat ovat katkottuja pilkkeitä eli yleiskielellä klapeja. 

John Cheever oli myyntilauseen mukaan ”esikaupunkien Tshehov”. En pidä tuollaisesta kielestä, vaikka Cheever on niin mielikuvituksen hyvä ja hänen keksimänsä Shady Hill tai Bullet Park on ihanteellinen ympäristö kuvata amerikkalaisen 1950-luvun elämäntavan onttoutta ja piilevää psykoottisuutta, joka saattoi kesken kaiken räjähtää silmille. Etenkin se räjähti, kun seuratapoja ja edullista vaikutelmaa korostettiin eniten.

Kuuluisa kertomus isosta radiosta sijoittuu tosin Manhattanille. Uusi radio toistaa yrityksistä huolimatta seinänaapureiden ja yläkerran ja alakerran ihmisten puheet ja paljastaa, ettei mikään olekaan sellaista kuin näyttää, ja kaikkialla vallitsee raaka taistelu ylivallasta yhteisöissä. Jopa hissimies on berserkki.

Mutta mikä on esikaupunki (suburb)? Amerikkalainen sosiologia lähti tosissaan liikkeelle lähiöiden (”levittown”) tutkimuksesta. Nytkin tutkitaan ja kerrotaan, etteivät lähiöt olekaan niin pahoja. Koulutustaso tai sen heikkous näkyy pihoilla ja rappukäytävissä. Mutta siitä alkavat ongelmat. Asuinpaikalla määrittely on oikeasti vaikeaa.

Mukaan pitäisi ottaa nousevan lisäksi laskeva ja pysähtynyt säätykierto. Kun olin asuvinani Tapiolassa Hakan kerrostalossa, siellä asui tasavallan silloinen ja tuleva eliitti, ja poliitikkoja oli tuomittu rangaistuksiinkin kerrostalojen rakennuttamisesta kavereilleen valtion varoin, tai kansaneläkelaitoksen. Ehkä ainoa esikaupunki oli ennen sotia Kulosaari, jossa joka toinen vastaantulija oli korkeimman oikeuden tai tasavallan presidentti, ja muut sitten jotain professoreita tai sellaisia.