Kaljama

Hevosen lanta puuttuu.

Täällä on edelleen suuri apu potkukelkasta. Rautakaupoissa myydään sellaisia edelleen ja merkki on ollut muistini ajan Velsa. Sellaisella kävimme talvella koulussa, ellemme kelin salliessa hiihtäneet.

Pohjanmaalta tuli ennen Mietoa hiihtokilpailijoita vai vähän. Yksi syy oli karjanhoito. Meiltä keskuskoululle pääsi suoraan mutta kun niitä peltoja pidettiin myös laitumina, kaikki paikat olivat täynnä piikkilankaa. Lumeen hautautunut piikkilanka osuu sopivasti suksen kärjen alle. Ja terässään olevan piikkilangan ylittäminen sukset jalassa ei ole ongelmatonta edes notkealle lapselle.

Sellaista ylellisyyttä kuin valmiiksi tehty latu ei ollut aina tarjolla edes hiihtokilpailuissa. Maakuntaviesti oli suuri uutistapahtuma. Kunta kilpaili kuntaa vastaan. Ja kisa hiihdettiin maantiellä ja päättyi esimerkiksi Seinäjoelle. Vimpeliläiset ja lappajärveläiset olivat kovia voittamaan. He lykkivät tasatahtia niin että nousivat työntovaiheessa puoli metriä ilmaan. Joka toisen hyvän hiihtäjän sukunimi oli Tampio.

Ensimmäinen kilpailumuoto eli tasamaahiihto tapahtui kai yleensä meren jäällä. Piti kiertää jokin kari tai saari.. Ainakin kerran myöhempi presidentti Kyösti Kallio sijoittui ja sai ajan tavan mukaisen rahapalkinnon Oulun hiihdoista.

Väitän lukeneeni, eettä hiihdon ensimmäiset supersankarit Tapani Niku ja Anders Collin tekivät 50 kilometrin hiihdon aikana tulet ja joivat kahvit. Voittajan kuorma oli raskas. Piti avata latua. Ja ennen oli paljon niitä risuaitoja, ja näillä mestareilla oli jo eräänlaiset kiintositeet suksissaan.

Ennen kun maalla keskikylällä mentiin kauppaan kaljamalla, tuo hevosenlanta oli hyvä asia. Rekiä se ei paljon jarrutellut, ja autoja oli vähän, korkeintaan meijerillä ja meillä. Kun myöskään kenkien kumipohjia ei oikein ollut eikä kaikilla kumiteräsaappaita, tällaisilla keleillä näki hienoja kaatumisia.

Maailman ensimmäiset talvirenkaat autoihin keksittiin Suomessa Suomen Gummitehtaan Nokian tehtaalla, ja Hakkapeliitta tuli myyntiin 1936. Kun puhutaan Saksan sodankäynnin vastoinkäymisistä, muistetaan kyllä, että muuleja oli liikaa ja autoja liian vähän, mutta ei heillä ollut talvirenkaitakaan. Wolf Halstin muistelmissa on maininta hänen autonkuljettajansa äkillisestä repliikistä Kiestingin tiellä, jossa korkea SS-upseeri yritti saada auto lumihangesta huutamalla – ”Doitsland nicht yyper alles”.

Jouduin perehtymään syvällisesti hokkirenkaiden tekniikkaan. Korkein oikeus ratkaisi patenttijutun Komet-nastarenkaista. Innovaatio oli hieno, mutta patenttijutun jälkeen renkaan varustaminen nastoilla oli sallittua kaikille. Uutuuden esteitä löytyi. Oikeudellisesti pahin oli Karbialla käytetty järjestely lyödä jumalattomia nauloja sokeriruokoa koottaessa käytetyn traktorin tapaisen umpikumirenkaisiin.

Kyllä sitä korkein oikeus mietti. Raja vedettiin siihen, että patentti ei suojannut sinänsä vaikeaa tekniikkaa ampua lamelleilla varustettu nasta renkaaseen niin että se pysyi. Patentti koski vain tiettyä nastan muotoa, ja se oli helppo kiertää. Ja seuraavaksi me pojat tuhosimme peltisepän hienon patentin, Lokari-sisälokasuojan, jollaisen saattoi laittaa autoon jälkikäteen. Muistaakseni keksijä oli raumalainen.