Vastalause

Kirjoittaminen on helppoa. Kun on kirjoitettu lause, sen jälkeen on kirjoitettava vastalause. Kääntäminen reunassa on vähän vaikeampaa. Koska kaupasta ja torilta saa ihan hyviä sukkia, kantapään kavennus ei ole enää niin tarpeellinen taidonnäyte. 

Sanan ’teksti’ kanta on latinan kutomista tarkoittava sana (texere). Jopa englannissa tarina on lanka (yarn). Epäilen että kuvan tarkoittaman pajun sopivuus köydeksi on vähintään kyseenalaista. Pajunkuorta kerättiin kyllä ennen. Kuvittelin että sitä ostivat nahkurit. Ehkä sillä värjättiinkin. Mutta kun satun itse osaamaan, tiedän että koivunvesasta tulee hyvä panta vihtaan, ja jos tehdään pistoaitaa, näre sopii aineeksi, mutta ennen kuin sinänsäkin hyviä näppivoimia vaativat vääntäminen aloitetaan, ainekset on liotettava huolella.

Sopivia punoksia saa katajanjuurista mutta yllättäen myös haavasta.

Eräs kotikuntani mallikansalainen mietti matkustajakoti Suojan (entinen Lottakahvila) portailla, lähtisikö Jepualle pajuun vain Lapualle naisiin, kun molemmissa tulee niin hiki.

Epäilen että lukutaito on huonoissa kantimissa. Se on paha, koska ihminen ymmärtää kirjoitettua ja kuunneltua kieltä aivan eri tavoin. Esimerkki: kuka ei olisi pelästynyt matkustettuaan nuoruudessaan Lontooseen tai vaikka Tukholmaan niin kielitaitoisena, että artikkeleiden tai ainakin urheilu-uutisten lukeminen lehdestä sujui vaatimattomasti ja koettuaan sitten, ettei siellä perillä ymmärrä sanaakaan ihmisten puheista.

Poikkeuksen muodostivat saksalaiset poliisit, jotka puhuivat niin kuin Hitler.  Uistaakseni kysyin itse tietä jostain johonkin, ja poliisimies ärähti, ettei hän ole mikään matkaopas ja jatkoi saapasteluaan käännettyään selkänsä. Lontoossa kysyin varmaan King’s Crossin metroasemaa, ja vastaus oli ystävällinen ja varmaan hyvä, mutta en ymmärtänyt, vaikka herra poliisi (siis ’officer’) luultavasti puhui mielestään tavallista yleiskieltä. Pubissa kysyin ruikuttavalla äänellä, mitä kieltä tiskimies puhui, kun en yhtään ymmärrä, ja tämä sanoi rinta ylpeydestä pullistuen että hän on skotti. Luulen ettei hänkään mielestään puhunut niin kuin kotona Glasgowissa vaan Lontoon malliin.

Richrd Feynman oli maailman toiseksi älykkäin mies. Hänellä oli siitä paperitkin, toisin kuin Einsteinilla, jota pidettiin nuorempina vuosinaan hiukan yksinkertaisena. Feynman oli Brasiliassa seuraamassa fysiikan opetusta ja laati raivostuneen raportin kaavojen ja termien pänttäämistä vastaan. Kostoksi hän laati sen kolmiosaisen yliopistofysiikan oppikirjan, joka lienee edelleen kaikkien aikojen paras, vaikka ei enää olekaan uusimpien asioiden tasalla. Eräällä luennollaan hän määritteli, että henkilö, joka antaa kysymykseen epäilemättä väärän vastauksen, lienee poliitikko, kun taas joku toinen, joka on sekä tiedemies että viisas, myöntää kohta, ettei hän tiedä, tai aloittaa hyvin pitkän selityksen. 

Kysykääpä esimerkiksi, miksi vesi on märkää. Vakuutan ettei uskottava vastaus ole helppo eikä lyhyt. Onhan se hullu ajatus, että kaksi huoneenlämmössä kaasumaisena esiintyvää ainetta eli vety ja happi, noin vain kastelisivat. (Katso lähemmin Philip Ball, H2O - The Biography of Water).

Esitän vastalauseeni sekä pikalukemiselle että lähilukemiselle (close reading). Lukemisen ja siis ymmärtämisen tekniikka riippuu tietenkin tekstistä. Esimerkiksi kreikassa jaj suomessa eepoksissa käytetään kiilasanoja, joilla runomitan tavumäärä saadaan täyteen. Niistä ei pidä pahastua.