Testamentti

Luin etteivät läheskään kaikki tiedä, miten omaisuus ja velat jaetaan lesken ja perillisten kesken.

Tuo tieto jäi häiritsemään. Tuli tarve kirjoittaa tähän lukijoita varten selvä perusohje. 

Perustilanteessa testamenttia ei tarvita. Perustilanteeksi sanon sitä, että on isä ja äiti ja lapsia, tavallista omaisuutta, kuten asunto, eikä sen ihmeempiä velkoja eikä liioin osuuksia jakamattomiin kuolinpesiin.

Silti nykymaailmassa saa varautua siihen, että arkinen asiointikin voi aiheuttaa kuolemantapauksen jälkeen harmia ja mielipahaa. Jos säännölliset maksut ja lyhennykset on totuttu maksamaan toisen tai toisen tililtä, niin miten sitten toimitaan, jos pankki haluaa papereita ja selvityksiä ja pankkikortit lakkaavat toimimasta.

Käsitykseni henkilöasiakkaiden palvelutasosta myös pääkaupunkiseudulla on aika kielteinen. Ei välttämättä ole paikkaa eikä luukkua, josta voisi mennä kysymään, että mitähän nyt tehdään.

Tuttava lakimies ei välttämättä ehdi tai tiedä. Olen itse esimerkki molemmista. Älkää kysykö minulta. Älkää lähettäkö viestejä älkääkö soittako.

Internet ei auta. Käsitykseni ihmisten tavasta opetella asioita verkosta on sekin kielteinen. Perintöoikeus eli jäämistöoikeus on verkosto. Opit kyllä nopeasti, mitä tarkoittaa ”rintaperillinen”, ja mikä otus on pesänselvittäjä. Et voi arvata, millä oksalla piru istuu. Esimerkiksi aikaisemmin suoritettu osittainen perinnönjako on asiaa ymmärtävän henkilön tutkittava tarkasti. Jos on esimerkiksi kolme lasta, toinen toistaan komeampia, ja yksi heistä on saanut jotain tuntuvaa, kuten rahat yksiöön, isän kuollessa, ja nyt on haudattu äiti, se kysymys, miten tuo vanhempi jako otetaan huomioon tässä uudessa toimituksessa, on oikeasti vaikea. Lakimies vastaa kysymykseen ehkä vain toistamalla lain säännön, jolla ei potkita pitkälle.

Lakitekstin opiskeleminen esimerkiksi lukiolaisen ymmärryksellä ei ratkaise. Perintökaaressa on sama ongelma kuin kaikissa muissakin lakiteksteissä. Millä erotat lillukanvarret puista, joihin voi pätkäistä päänsä, ennen kuin ymmärrät kokonaisuuden. Ja millä ymmärrät kokonaisuuden, ellei sinulla ole käsitystä kokonaishahmosta. 

Käytännössä lapsia tai näitten lapsia ei voi ohittaa testamentillakaan. Heille menee yhteensä puolet jäämistöstä eli varoista velkojen kattamisen jälkeen. On poikkeuksia, mutta ne ovat harvinaisia.

Puheilla ei ole merkitystä perintöasioissa. ”Äiti lupasi tämän minulle” on vaatimuksena sivuutettavissa. Vain se, mikä on mainittu testamentissa, merkitsee jotain. Testamentin moite eli oikeusjuttu on harvinaisuus. Sellaista oikeusjuttua kannattaa välttää, koska siinä häviää ainakin rahaa. Juristi oikeuden määräämänä pesänjakajana on oikea ratkaisu.

Testamentti on määrämutoinen. Vainajan allekirjoittama kirje, jossa selvitetään kirjoittajan viimeinen tahto, ei ole lainkaan testamentti, eikä sillä ole merkitystä. Testamentti on todistettava ja teksti on sellainen, ettei verkosta tai kaavakokoelmasta kopsattu tule välttämättä oikein.

Kenen puoleen kääntyä? Valitettavasti en tiedä. Kunnollisia, järkevän hintaisia asianajajia on, ja kalliita ja kuuluisia on tvallisen ihmisen tietysti syytä välttää. Aina kun olen nähnyt maallikon laatiman testamentin – sellaisen jo ”osaa” – siinä on ollut jotain vikaa.

Jutun kuva (”Narayama-laulujem vaikeaselkoisuudesta”) sisältää vanhan japanilaisen tavan kantaa vanhus vuorelle kuolemaan.