Kymmenen miljoonaa lukijaa

Hyvä lapsuus, joukko kielellisiä valmiuksia ja niihin asiallisesti suhtautuva ympäristö. Tässä muutama vastaus siihen, miksi olen niin hyväosainen. Tietääkseni yksi ja toinen toivoo, että olisin jo kauan sitten syöksynyt sementtiin. Se toive ei toteutunut. Kun näin unta, Czapskiin ja Karpelesiin liittyen, että oli vuoroni tulla lopetetuksi, kysyin että pitääkö vaatteet viikata. Muuta huomauttamista ei tullut mieleen hankkeen johdosta.

Jälkeläiset menestyvät. Ja niin lyhyt on historia, että tätä kirjoittaessani televisio näyttää kuvaa Lapin käsivarresta laser- eli viistokuvakartoista paikantamastaan ja inventoimastaan vankileiristä, jonka rakensivat joulu alla 1944 etenkin puolalaiset sotavangit.

Isäni Kullervo tiesi paikan ja kävi siellä. Tuon linjan pommittaminen Kemistä käsin oli hänen viimeisiä sotalentojaan; sodasta hän pääsi pari viikkoa ennen kuin minä synnyin; valokuvista näen, että kodissani oli seinällä Junkers Ju- 88:n kuva, jokseenkin varmasti saksalaisesta lehdestä leikattu.

Rykmentin komentaja oli kysynyt, kenellä on esteitä ryhtyä sotimaan nyt saksalaisia vastaan. Isälläni ei ollut. Vaikka Lapin sota oli saksalaisille leikkipeliä, suomalaisille se ei sitä ollut, ja ilmavoimat kärsi aika pahasti. 

Miten niille puolalaisille sotavangeille kävi, siitä ei ole tietoa.

Czapskin tausta ja tarina ylittää kaiken ylimystöstä lukemani. Opiskellessaan Pietarissa József, joka oli vain kreivi, asui enonsa luona, joka oli tsaarin ystävä ja palvellut keisarikunnan tärkeimmissä tehtävissä. Hän harrasti kuitenkin ennen kaikkea musiikkia. Ystäviensä Wagnerin ja Lisztin kanssa hän oli muistellut, että hänen tätinsä ottivat aikoinaan pianotunteja Chopinilta itseltään. Czapski puolestaan tutustui jo pikkupoikana kotikartanossaan liettualaislähtöiseen Jasha Heifetziin ja puolalaiseen Arthur Rubinsteiniin. Czapski oli pasifistinen ratsuväen upseeri, ulaani, ja osallistui 1921 Neuvostoliiton peittoamiseen etelärintamalla. Se onnistui hienosti, koska bolshevikeilla oli keulamiehenä harvinaisen itsepäinen ja ajatuksissaan aina erehtyvä Josif Vissarionovitsh Stalin…

Proustin yhteydessä kirjoittaja palauttaa mieleen prinsessa Matilden, joka oli aristokraatiksi harvinaisen rehellinen ja myös suorapuheinen. Matilde oli maininnut, että veljeni olisi myynyt koko ikänsä appelsiineja Korsikalla, mutta kohtalo otti ja teki hänestä keisarin. Sulkunimi on siis Bonaparte.

Hämmästyttävintä näissä kirjoissa on verkkoteoria, jota ei oikeastaan ollut vielä olemassa. Proustin kaksi maailmaa tiedettiin, ja Czapski oli miettinyt syvästi kuvaa. Miten maalauksessa vaihtelevat kokonaisuus ja yksityiskohdat! Hän oli ratkaissut ongelman opettelemalla tauluja ulkoa. Jonkin gallerian tai näyttelyn kankaat saattoivat olla juuri se ratkaiseva voimanlisä esimerkiksi Siperiassa tai Amerikassa, se jälleen löydetty aika.

Maailma on, sanovat nämä hienot ajattelijat, kirjaimellisesti haarautuvien polkujen puutarha. Juuri kun olet jo varma, että olet eksyksissä, havaitset tulleesi perille. Internet grafiikkana (graafiteoria)!

Ja perillä kuolema istuu mökissä ja kirjoittaa – mitä? Elämääsi.