Tuossa kuusessa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Oravia on. Kissat kiipeävät perässä. Meidän kissojamme ne eivät ole. Kuusi on. Sen ympärysmitta rinnan korkeudelta on kaksi metriä.
Viimeksi kuluneet viisi tuhatta vuotta pösöt tavoittelivat näkyvyyttä. Nyt he haluavat asua kuin keskitysleirin komendantit. Minun kuvani edustaa 100 viimeksi kuluneen vuoden haavetta, ainakin meillä päin. Taloni. Kuuseni.
Joskus, harvoin, jään miettimään, millaista Los Angelesissa olisi nyt. Tuttavia siellä olisi. Sisäpoliittisista syistä en kuitenkaan aio matkustaa. Lentokoneen noususta siihen hetkeen, jolloin kumit kirskuvat LAX:issa eli paikkakunnan lentokentällä, menee hyvässä tapauksessa hiukan yli 10 tuntia ja maahan tulijoiden tarkastusjonossa huonossa tapauksessa toiset kymmenen.
Väinö Tannerilla saattoi olla jokin tarve pysytellä poissa kotoa. Asia on mystinen, koska rouva – kemisti – tuntuisi ollaan miellyttävä ja patevä, ja lapsiakin oli kahdeksan…
Sekä omien muistelmiensa että Jaakko Paavolaisen neliosaisen elämäkerran mukaan Vanha Väinö oli jatkuvasti liikkeellä, ellei valtiollisissa tai puolueasioissa, sitten osuustoiminnallisissa. Hän oli kansainvälisen järjestön puheenjohtaja ja luultavasti ainoa huippuluokan puheenjohtaja Euroopassa, joka puhui sujuvasti ja muotoili vielä sujuvammin päätöksiä neljällä kielellä, suomea niihin lukematta.
Sakari Siltalan erinomaisen kiinnostava ”Oksalla ylimmällä” koskee etenkin metsäteollisuuden historiaa keskittyen sen poliittiseen vaikuttamiseen. Vasta Siltalan vihjeistä käsitin, että historian nimeksi jäänyt, tilatun elämäkertakirjan kultaama kenraali Rudolf Walden oli piru itse. Jos siis Juuso, jonka olen suorastaan tavannut, tosin menneen valtansa perään huutelevana lihavikkona, ja Siiranmäellä kaatunut Lauri olivat ystävällisesti sanottuna luonnevikaisia, syytä ei tarvitse etsiä kaukaa.
Voi olla, että sama tuntematon lähde, jonka toimin sain postipakettina Siltalan kirjan, lyö ällikällä ja toimittaa Seppo Aallon uutuuden Kapina tehtaalla perässä. Silloin saisin tukea käsitykselleni paperialan patruunoiden asenteista. Tuo toinen kirja kuvaa Kymenlaakson tapahtumia valkoisen koston aikana. Myllykoskelta oli surmattu sodan loppuvaiheessa toimitusjohtaja. Waldenit ja Björnbergit riitaantuivat kesken kauniin kartellinsa.
Joka tapauksessa etenkin ranskan kirjallisuuden professorin pojan J.O Söderhjelmin aikana liikakorskeus oli vielä tunnusmerkillinen piirre puuteollisuudessa. J.O. joutui viidakon koston kohteeksi. Virkamieshallituksen ministerinä hän tuli myöntymään Salaman Juhannustanssien syytteen nostamiseen. Outoa. Ilman tätä sekaantumista jätkämiesten puheisiin romaani olisi unohdettu kauan sitten.
Mutta näiden konttorihirviöiden alaisuudessa maailma kiersi vuosikymmeniä erilaisia insinöörejä selittämässä näytteiden kanssa, että Suomessa osataan tehdä melkein yhtä hyvää selluloosaa ja paperia kuin Ruotsissa, ja puuta riittää. Ja sitten oli koko joukko ahkeria pankkimiehiä ja yksi edustava asianajaja (H.J. Procopé), jotka olivat oikeasti selvillä kansainvälisen kaupan kiemuroista. Hattu päästä! Metsän tuotteet oli 90 prosenttia maan viennistä, ja markkinat sortuivat maan tasalle ainakin kahteen kertaan (Venäjä). Mutta sanoisin, että tässäkin oli taustalla kartellin mallina osuustoiminta (Elanto) ja siis Tanner.
Maallikkona hämmästyttää jälkikäteen oikeusministeriön aktiivisuus syytteiden nostamisessa painotuotteiden kustantajia vastaan. Ensiksi uhriksi joutuivat 1959 kirjastokielellä ajanvietejulkaisut eli useimmiten eroottista aineistoa sisältäneet lehdet. Henry Millerin Kravun kääntöpiirin takavarikko lienee unohdettu, koska Gummerus otti uusintapainoksen heti 1970-luvun alussa. Se ei kaiketi herättänyt enää suuria intohimoja juuri kenessäkään.
VastaaPoistaSöderhjelm: ei muistikuvia tai tarkkoja tietoja, mutta pidän mahdollisena, ettei hän välttämättä osannut kovin hyvin suomea. Salama tai kirjallisuus eivät häntä kiinnostaneet aikalaistodistajien mukaan. Hupaisa jälkinäytös: Allen Ginsbergin Huudon radiolähetys poiki hieman myöhemmin eduskuntakyselyn. Arvatenkin tapaus oli jo mahdoton oikeusteitse käsiteltäviksi. Tapaus on dokumentoitu viihdyttävään aikalaispamflettiin. - Pieni korjaus: J.O.S. oli oikeusministerinä Jussi Virolaisen kabinetissa 1964-66. Poliittinen enemmistöhallitus, ei virkamieshallitus.
Avoimalla paikalla kasvanut kuusi muodostaa hienon tilan. Huomasin sen jo alta kymmenvuotiaana. Kotipihan lähellä kasvavista oli alaoksat sahattu pois ettei lapset kiipeilisi niihin, mutta löytyi hyviä kiipeilypuita vähän kauempaa, peltojen laidoilta, mäen päältä.
VastaaPoistaVuosikasvu kun oli jotain puolen metrin luokkaa ja oksat lähes miehen ranteen paksuisia, vaakasuorassa rungosta lähteviä, kuusiin oli helppo kiivetä, kuin tikapuita, jonnekin 15-20 metrin korkeuteen. Ylhäällä huojui jo aika lailla. Ja näkyi kauas.
Mitään putoamisvaaraa ei silloin tajunnut edes olevan, oksia oli niin paljon alapuolella, että tila tuntui turvalliselta. Ja alaspäin katsoessa säteittäiset oksakerrokset muodostivat jännittävän ristikon.
Onpa samanlainen kuusi kuin meillä talon kulmalla. Tavoittelivatkohan talomme aikoinaan rakentaneet Pösötkin näkyvyyttä kuusella?
VastaaPoistaKemppilässä on lyhyet metrit, ja muutenkin Professori huitoo nyt niin moneen suuntaan, että osumia tulee väkisinkin. Esimerkkinä Juhannustanssit, jonka uudelleen pari vuotta sitten lukeneena on pakko yhtyä ällistyttävään unhoitus-herjaan... Ei se silti sitä tarkoita, etteikö Salama olisi hyvinkin merkittävä kirjailija, aikansa tulkki.
VastaaPoista"Rudolf Walden oli piru itse"
VastaaPoista"kaikki punaisten arkepuseeraukset [näin!] ovat taphtuneet omavaltaisesti. Miltä maa näyttäysikään, jolle näitä arkepuseerauksia [!] olisi ollut, - - Suomi voisi olla punainen ja punaisempi kuin se vielä tänään on. Ne tapahtuivat ilman mitään muotoja. Mutta se oli suuri isänmaallinen teko."
(Rudolf Walden Kai Donnerin haastattelussa Mannerheimin luona 13.12.1929; sit. Ylikangas, Väkivallasta sanan valtaan.)
Vallitsevan teesin mukaan (Tikka 2004 ym.) punainen ja valkoinen terrori olivat "rationaalista" selustan ja valloitetun alueen puhdistamista ja varmistamista, taistelun jälkihoitoon liittyvää taktista operointia. Waldenin lausunnon perusteella valkoisen armeijan toiminta taistelujen jälkeen lienee kuitenkin ollut ainakin yhtä suuressa määrin sitä mitä olettaisikin: poliittista verenlaskua tulevia aikoja silmällä pitäen.
Mikään "lähdekriittinen" venkurointi ei tässä nyt taida auttaa. Olisi absurdia olettaa, että Mannerheim & co olisivat 1929 suljetussa seurassa puhuneet muusta kuin todellisista motiiveistaan 1918.
Mistä ihmeen venkuroinnista mahdat puhua? Ja mitä ihmeen tuulimyllyjä vastaan taistelet tai mitä olkiukkoja rakentelet ja sitten kumoat? Eihän sisällissodan jälkipyykistä ja vankileirien ja teloitusten luonteesta ole ollut aikoihin kenelläkään - kenties poislukien Jussi Niinistö tai jotkut muut ei-vakavastiotettavat marginaalitahot - minkäänlaisia harhakäsityksiä tai valkopesuun pyrkiviä tulkintoja!
PoistaEhkä sen voisi kuitenkin jonkinlaisena valopilkkuna muistaa että kansainvälisessä vertailussa Suomi selvisi sittenkin paremmin kuin esimerkiksi Espanja - eli kaikesta huolimatta tolkkua oli vielä sen verran olemassa...
Mielestäni tunnen hyvin 1960-luvulta lähtien ilmestyneen vuosia 1917 - 1918 Suomessa koskevan (relevantin, J. Niinistöt ja vast. pois lukien) tutkimuskirjallisuuden. En kuitenkaan ole pystynyt panemaan merkille, että yleisesti myönnettäisiin "rankaisutoimien" tarkoituksena olleen myös selväpiirteinen poliittinen puhdistus, "punaisuuden" hävittäminen, tulevia aikoja silmällä pitäen - ei pelkästään itse sisällisotatilanteeseen liittynyt sotilaallinen "varmistustoimi". - Sinä sen sijaan olkinukkepuheinesi tunnut olevan tästäkin puolesta hyvin perillä. Voisitko siis ihan opiksi ja ojennukseksi mainita muutamia keskeisiä tutkimuksia, joissa mainitsemani asia selvästi tuodaan esille?
PoistaOlen nähnyt, että Waldenin (ja Mannerheimin) vuoden 1929 kaltaisten puheiden todistusarvo kiistetään juuri sillä, että "eihän myöhemmällä tapahtumalla voi todistaa mitään sitä ajallisesti edeltäneestä". Se siitä venkuroinnista.
Ja vielä Espanjasta: Olen kyllä lukenut esim. Jukka Kekkosen komparaation Kun aseet puhuvat. Jos sen perusteella kallistuu pitämään Suomen tapausta 1918 "valopilkkuna", se kertoo jo aika paljon lausujastaan.
Ihan kiva. Tunnistankin jo anonyymin ja tiedän tapauksen.Kuopat on kaivettu ja traumat hankittu jo 60-luvulta lähtien. Ei senaikaisiin kotimaisten oppineiden välienselvittelyihin osallistumattomalla ole mitään syytä yrittää käydä keskustelua - siis jos esimerkiksi tuon viimeisen jälkeen olisi enää haluakaan. Kuole autuaana uskossas!
PoistaYritetään kuitenkin vielä kerran. Siinä maailmassa ja siinä Suomessa jonka minä tunnen ei kukaan, toistan ei kukaan, ollut sitä mieltä että esimerkiksi Jukka Kekkosen näkemykset olisivat vääriä ja perusteettomia tai yrittänyt kiistää yhtään mitään. Enkä millään saa päähäni että Kemppinenkään olisi ollut sitä mieltä että Kekkosen tutkimuksetvain "kertovat paljon tekijästään".
PoistaEspamnjanhan minäkin mainitsin bvain ja ainoastaan sen takia että se on niin minun kuin yleisen käsityksenkin mukaan kaikin tavoin paras vertailukohta ja lähin samankaltainen tapaus Euroopassa.
Ja se että tarkoittamani valopilkku ei ollut kovin kirkas tai suuri ja ettö se oli vain ja ainoastaan se että Espanjassa mentiin vielä pitemmälle ja otettiin puhdistuksissa hengiltä vielä (prosentuaalisesti) suurempi määrä ihmisiä lienee ollut täysin selvää kaikille muille kommenttini mahdollisille lukijoille kuin tälle yhdelle vanhalle jäärälle tai täysmulkulle (valitse itse sopiva vaihtoehto).
Aiheetta enempäään ja Kemppiseltä ja muilta lukijoilta anteeksipyytäen.
"Tunnistankin jo anonyymin ja tiedän tapauksen.Kuopat on kaivettu ja traumat hankittu jo 60-luvulta lähtien. Ei senaikaisiin kotimaisten oppineiden välienselvittelyihin osallistumattomalla ole mitään syytä yrittää käydä keskustelua - siis jos esimerkiksi tuon viimeisen jälkeen olisi enää haluakaan. Kuole autuaana uskossas!"
Poista-----
Vai "tunnistat" sinä anonyymin. Ihan kiva. Tosin 1960-luvun oppineiden välienselvittelyt valitettavasti jäivät täysin kouluikäisen "kotipihan urheilijan" tietoisuuden ulkopuolelle. Vasta paljon myöhemmin olen lukenut mm. eräästä kiihkomielisestä pikku professorista. Liippaako liki! :)
Mutta kohteliaana miehenä toivotan minäkin: kuole sinäkin - vaikka sitten ilman sitä JSN:n (tiedäthän tuon kuulun neuvoston) valkopestyä portinvartijauskoasi.
"Enkä millään saa päähäni että Kemppinenkään olisi ollut sitä mieltä että Kekkosen tutkimuksetvain "kertovat paljon tekijästään"."
Poista-----
Ei,Kemppinen ei todellakaan ole tietääkseni ollut tuota mieltä. Turhaan häntä manaat tähän asiaan, kun kyse on omasta juuri sinulle tyypillisestä sekoilusta (ellei sekoamisesta?). Sinä ja vain sinä, arvoisa valopää, olet nähnyt vuoden 1918 Suomen "valopilkkuna", minkä jokainen voi edeltä todeta. Mutta mulkuttele sinä vain rauhassa, kun et "harmitukseltasi" muuhunkaan pysty.
Tannerin muistelmien ensimmäinen osa oli todella mielenkiintoinen pojan ja kaupungin kasvutarina, selkeästi kirjoitettu, huumoriakin joukossa. Eräänlainen poikakirjakin. Vähävarainen mutta lämminhenkinen koti, jossa oppi vastuuta mutta sai myös vapautta leikkeihin ja retkiin kaupungissa ja ympäristössä, henkisen kehityksen edellytyksetkin taattiin ja omat hoksottimet veivät eteen päin. Sosiaalisia ihmisiä, joilla oli paljon erilaisia yhteyksiä ympäristöön. Onnenpekka tämä Väinökin.
VastaaPoistaLinda Tannerinkin muistelmat tilasin, kun tämä perhe alkoi kiinnostaa, ja häneltä saanee valaistusta sen sisäiseen dynamiikkaan. Länsi- ja Itä-Uudenmaan kirjastot ovat yhtyneet saman nimikkeen alle, ja nyt on alkanut saada luettavaa jostain Tesjoelta tai Myrskylästä! Helsingissä on kuulemma keskuspaikka, jonne kirjat viedään vaihdettaviksi niin idästä kuin lännestäkin. Saattaa tulla kalliiksi, mutta lisää huomattavasti lukijoiden mahdollisuuksia. EG
"Sakari Siltalan erinomaisen kiinnostava ”Oksalla ylimmällä” koskee etenkin metsäteollisuuden historiaa keskittyen sen poliittiseen vaikuttamiseen. Vasta Siltalan vihjeistä käsitin, että historian nimeksi jäänyt, tilatun elämäkertakirjan kultaama kenraali Rudolf Walden oli piru itse. Jos siis Juuso, jonka olen suorastaan tavannut, tosin menneen valtansa perään huutelevana lihavikkona, ja Siiranmäellä kaatunut Lauri olivat ystävällisesti sanottuna luonnevikaisia, syytä ei tarvitse etsiä kaukaa."
VastaaPoistaMinä olen ongelmien ratkoja, mutta jos tuon ylle lainaamani pätkän kaltainen tekstuaalinen sekasotku ilmestyisi työpöydälleni, saatteella "syytä ei tarvitse etsiä kaukaa", saattais olla reaktio että repeisin - koska se aukaisu vaatisi aikaa ja haastatteluja, kenties kaavionkin.
Tätä hetkeä. Kuvaavaa että Pfizer valmistaa nikotiinista vieroittavaa lääkettä mutta ei mainosta sitä paitsi pakotettaessa. Pfizerin keuhosyöpälääkkeiden tuottohan se.
VastaaPoistaOnpa sotkuinen kommentti.
VastaaPoista