Essee

Suomessa ei kukaan ja maailmalla harva käsitti Brett Kavanaughin nimitysprosessin merkityksen USA:ssa.

Yhdysvaltain korkein oikeus poikkeaa kaikista muista. Sen odotetaan tekevän sellaista, mikä on kaikkialla muualla harvinaista tai tuntematonta. Se ei saa tehdä sellaista, mikä muualla on ylimmän oikeusasteen ydinaluetta.

Liittovalion syntyessä 1700-luvulla syntyi poliittinen puolue, federalistit. Johtava nimi oli Alexander Hamilton. Sen vastapainoksi syntyi ryhmä, joka muistutti puoluetta. Sitä nimitetään kirjallisuudessa republikaani-demokraattiseksi. Korkeimman oikeuden aseman järjestelmän vaa’ankielenä vahvisti vuosikymmeniä tuomioistuimen presidenttinä toiminut John Marshall, yksi maailman parhaita tuomareita kautta aikojen.

Tähän päättyy asian helppotajuinen osa. Korkein oikeus nimittäin kasvoi käytännössä ratkaisemaan kansanedustajen ja hallinnon erimielisyyksiä ja selvittelemäänosavaltioiden ja liittovaltion välejä. Kansanedustajilla tarkoitetaan tässä sekä liittovaltion että osavaltioiden valittuja edustajia eli kongresseja ja senaattia. Hallinnolla tarkoitetaan presidentin johtamia ministeriöitä virkamiehneen.

Korkein oikeus on ratkaisevinaan asiat perustuslain mukaisesti. Yhdysvalloilla on kirjoitettu perustuslaki, parhaita maailmassa, lyhyt ja epäselvä.

Ne henkilöt, jotka harrastavat EU:lle perustuslakia, saisi sulkea pyöreään koppiin. Parhaassakin tapauksessa tuloksena on käsittämätön sotku, koska sekä poliitikoilla että lakimiehillä on yhtä omituinen kuin virheellinen käsitys asioiden ohjaamisesta sanoilla. 

Kerrankin kävimme läpi kaikissa vaiheissa erinomaiseksi osoittautunutta väitöskirjaa, jonka aihepiiri oli vaikea. Siinä oli kysymys patenteista. Kutsuttu tarkastaja oli itse alalla ja itse tohtoriksi väitellyt. Väitöskirjan läpikäymisen yhteydessä tarkastaja sanoi sata kertaa: tämä on täsmälleen oikein ja näin sanotaan laissa. Käytännössä sitten tehdään juuri päinvastoin.

Eli Yhdysvaltain korkein oikeus tukeutuu vahvasti omiin enakkotapauksiinsa eli prejudikatteihin ja päättää itse, mitä menneisyyden tuomioita on sellaisina pidettävä. Todenmukainen vastaus on: mitä milloinkin.

Sekä USA:n että muissa tuntemissani korkeimmissa oikeuksissa jäsenet ovat lähes poikkeuksetta ammattikunnan parhaimmistoa eli oivallisia juristeja eli aivan tavallisin hengenlahjoin varustettuja. Tiedän että esimerkiksi verohallituksessa ja esimerkiksi kaupunkien maanmittausosastoilla on suurempia välkkyjä. Niin pitää olla. Valitettavasti poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset ovat myös poikkeuksellisen vaivalloisia. Tämä sama sitten koskee esimerkiksi professoreita, lääkäreitä, pappeja, talonmiehiä, rankkureita ja makuuvaunun kerrossiivoojia.

Kavanaughin nimitys oli Trumpin vallankaappaus. Luullakseni se enteilee sisällissotaa, jonka merkit ovat ilmassa. Kavanaugh nimittäin ilmoittautui konservatiiviksi ja presidentin mieheksi. Yli 200 vuotta tuomioistuimen toiminta on perustunut epätotuuteen, että tuomarit noudattavat vain lakia. Varmemmaksi vakuudeksi tuomarit ovat jatkuvasti yllättäneet yleisön äänestämällä toisin kuin heiltä odotettiin. Näin toimien Kavanaugh ja Trump ilmoittivat röyhkeästi, että nyt heillä on maksetut tuomarit eli ei huolta oikeudellisista yllätyksistä. Vastaavaan ovat tätä ennen ylettyneet vain Stalin ja Hitler.

Se on yhdentekevää, mitä Kavanaugh tekee ja päättää. Näillä taustoilla vertaan tapahtumaa mielettömään kuvitelmaan: Sauli Niinistö ryhtyisi kokoomuspuolueen puheenjohtajaksi, vehkeilisi Orpolle potkut ja panisi omin käsin opposition ykkösmiehen vankilaan ja kävisi heittämässä avaimen Katajanokan kanavaan.