Salasanat

Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut vipunsa virittämästä, ahtamasta ansatiensä; et sieltä sanoa saane, et sanoa puoltakana.

Väinämöinen halusi hakkeroida salasanan maassa makaavan Vipusen suusta. Tästä ja muusta katso lähemmin, katso Kalevala 17, runo.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään tärkeästä asiasta eli sananvapaudesta ja julkisuudesta juuri sen verran sekavasti, että pidän täsmennystä aiheellisena.

Kuvittelemani normilukija järkeilee että lehden jutun mukaan julkisessa sanassakin on joskus pakko rikkoa lakia ja tätä piirrettä esiintyy laajemminkin.

Asiantuntijat ja ammattilaiset olivat sanoneet painavan sanansa, tavanomaisin tuloksin.

Peruskurssitason tosiasia on, että lain ja sen mukaan toimivan tuomioistuimen tehtävänä on usein valita ratkaisuvaihtoehdoista se oikea ja hylätä väärä. Oikeuden tieltä väistyy vääryys.

Hyvin tavallinen tilanne on se, että oikeutta vastassa on oikeus. Kaikkien pitää tuntea hätävarjelun käsite ja fiksummat selvittävät myös, mikä on pakkotila. Nähdessäni liekkienloimottavan sisällä lyön ikkunaruudun rikki ja vahingonteon lisäksi loukkaan kotirauhaa menemällä sammuttamaan tulta todettuani, ettei ihmisiä ole hengenvaarassa. Esimerkki on tahallisen alkeellinen.

EU:n peruskirjassa ja ihmisoikeussopimuksessa ja nyt GPDR:ssä (Art. 85 1) on nimenomaan pantu vastakkain henkilötietojen suoja toisaalta ja sananvapaus ja tiedon hankkimisen vapaus toisaalta (freedom of expression and information).

Aamupäivällä lukemani Hutchinsin essee käsitteli niitä runsaita valheita ja epätotuuksia, joita on ehkä vieläkin esiintyy presidenttinä aika heikon ja huonon terveytensä ja vielä huonomman lääkityksensä vuoksi epäkelvon presidentti John F. Kennedyn ympärillä. Esimerkiksi jatkuva steroidien, antibioottien, mielialaa tasaavien lääkkeiden ja amfetamiinin popsiminen ei edistä tasapainoista harkintaa kireissä tilanteissa, varsinkaan jos joutuu juoksemaan jatkuvasti vessassa aina ärtyvän suolen takia. Ja varsinkin ellei henkinen tasapaino ole ollut alkujaankaan häävi, mutta rahaa on riittänyt.

Ihmisillä on oikeus saada tieto onneaan ja menestystään koskevista asioista. Joskus henkilötietojen suoja tai tekijänoikeus saa väistyä.

Kysymyksessä ei ole ”lain rikkominen”, vaan ilmiö, jonka nimitys tiedekunnassa on ”punninta”. Jos tuota, eri suuntaan vaikuttavien voimien vaikutusta ei olisi tai sitä ei otettaisi huomioon, oikeudellinen ratkaisutoiminta muistuttaisi enemmän tikanheittoa kuin järjen käyttöä. Eikä tikanheitto edes ole olympialaji.

Tuon punninnan voi joutua suorittamaan kuka tahansa. Journalistin taitoihin se kuuluu. Tuomari harjoittaa sitä virkansa puolesta, mutta on alakynnessä. Hänen on perustettava punnintansa toisten hankkimaan aineistoon eikä hänen ole hyvä olla erikoisen tarkoin selvillä maailman tavoista ja haluista.