13. syyskuuta 2018

Ääni meissä



Tiedän että jälkeläiseni seuraavat näitä kirjoituksiani aika ahkerasti. Voi olla että Eerolla on järjestelyongelmia, koska hän on intissä ja kuulemme erittäin vaativassa koulutuksessa. Mutta muun muassa Olli ja Tuomas!

Tiedän että on sekä asianomaisia itseään että muita lukijoita kohtaan loukkaavaa menetellä näin. On asioita, jotka pitäisi kirjoittaa täytekynällä Tumba-paperille ja lähettää lakkasinetillä suljetussa kirjekuoressa.

Carlo Rovellin kvanttigravitaatiota koskeva kirja (”Reality is Not What it Seems…”) herätti ansaittua huomiota. Uusi, jutun kuvassa näkyvä ”The Order of Time” sisältää muun ohella sen ajatuksen, että aikaa ei ehkä sittenkään ole olemassa. Joka tapauksessa sellainen käsite kuin ”nykyhetki” menettää kvanttien puolella käyttökelpoisuutensa ja merkityksensä.

Nyt on tarjolla jotain uutta. Tuntemattomalla tavalla tämän kirjan äänikirjaversio eli suoraan tietokoneella tai ilmaisella apuohjelmalla tabletilla tai puhelimella kuunneltava Audible on sensaatio. Lukija on Benedict Cumberbatch (”Sherlock Holmes”).

Tähän mennessä paras kuulemani äänikirja on ollut Stephen Frayn Tshehovin eräiden novellien äänite.

Mutta Cumberbatch tuo vielä oman lisänsä kirjoittajan, Ravellin viehätykseen, Maailman luokan fyysikko joka on vastustamattoman ihastunut ja innostunut hiukkasfysiikkaansa ja osaa välittää asiansa lisäksi tuon tunteen tavalla, jonka kuulemani mukaan jotkut opettajat ja professorit ovat osanneet. Väitetään, että Rolf Nevanlinnan luennot suhteellisuusteoriasta olivat sellaisia, että niitä kuulemaan tungeksineet lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijatkin putoilivat penkeiltään ja tiesivät kuunnellessaan, että tämä ei unohdu.

Cumberbatch lisää ääneen lukemiseensa oman ihailunsa ja välittää samalla tunteen, että hän koko ajan lukiessaan miettii sanomaansa ja tempautuu tunteisiin mukaan.

Takana on tietysti Englannin maailmankuulu näyttelijäkoulutus, jossa Shakespeare kai kuuluu alkeisiin ja samanaikaisesti luonteva ja virheettömästi ja siten hyvin helposti ymmärrettävästi esitetty teksti on kuin musiikkia.

Meillä ei valitettavasti ole Suomessa ketään, josta voisi puhua tämän asian yhteydessä. Oman teoriani mukaan Turkka suorastaan opetti, ettei sillä ole muka väliä, saako näyttelijän puheesta selvää, ja samaan aikaan oli toisia guruja, joiden käsityksen mukaan näyttämöllä puheen poliittinen sisältö oli tärkeä asia, esitys ei.

Jos haluatte kuulla, mitä tarkoitan, kokeilkaa, Amazonissa on nappi, jota klikkaamalla saa kohtuullisen näytteen. Tai jos teitä kiinnostaa asia yleisemmin, verkosta löytyy aika helposti alan klassikko, Richard Burtonin, joka esittää John Donnen runoja. Ja Ian McKellen.

Mutta ehkä ette tienneet,  että kohtuullisen vaikeaakin asiaa, kuten fysiikan perusteita, voi käsittää kuuntelemalla.

Luentoon verrattuna näissä on se ero, että kaiken tai osia voi ottaa uudestaan. Ja se on oppimisen perustaito, sisukas toisto. Ja oppimisen taito on suunnilleen sama asia kuin elämisen taito, iso ilo.

13 kommenttia:

  1. "Carlo Rovellin kvanttigravitaatiota koskeva kirja (”Reality is Not What it Seems…”) herätti ansaittua huomiota. "

    Richard Feynman turhautui kvanttigravitaatioon ja ilmoitti ettei osallistu sitä käsitteleviin tilaisuuksiin.


    Luettuani tämän olen hieman ujostellut aihetta, mutta asia on muuttamassa luonnettaan sitten Feynmanin päivien. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  2. Ymmärtääkseni Teatterikoulussa lopetettiin näyttämöpuheen opettaminen sillä epäilyttävällä syyllä, että nykyäänhän näyttelijät mikitetään eli varustetaan langattomilla mikrofoneilla. Vanhantyylinen näyttämöpuhe, joskus deklamointi, oli kantava puhetapa jolla jopa teatterikuiskaus saatiin kantamaan piippuhyllylle. Sen idea oli selkeys. Selkeyden puute näkyy joskus näissä mikkihiirissä. Se minkä elektroniikka on tuonut on sitten taas sävyalan lisääntyminen -- mutta se riippuu aivan näyttäytyjästä tai ohjaajasta. Turkalla ei liene puheopetuksen kanssa ollut tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs loukata Mickey Mouseja. (ne on mun kavereita. ja niitä on paljon.)

      Poista
  3. Kvanttigravitaatio ei meikäläiseen uppoaisi, vaikka sata kertaa kuuntelisi, mutta Benedict Cumberbatchiä kuulisin ja katselisin kyllä taas mielelläni, vaikkapa "Patrick Melrosessa", minisarjassa, joka on esitetty HBO Nordicissa. Odottelen, että Suomen TV:kin sen vähitellen hankkisi. Kannattaisi. Edward St Aubynin puoliomaelämäkerrallinen romaanisarja oli raastava mutta erinomainen, ja trailerien mukaan Cumberbatch on siinä taas loistava. Humalassakin. Ja ääni on kuin samettia - tähän se kulunut fraasi sopii. Syvä baritoni, lisänä vielä yksityiskouluista saatu upper class -ääntäminen. Shakespearea Cumberbatch näytteli jo koulussa, taidekoulu Harrow Schoolissa, esimerkiksi "Kesäyön unelman" Titaniaa 13-vuotiaana. EG

    VastaaPoista
  4. Rolf Nevanlinna osasi kyllä ottaa yleisönsä. Vaikeista asioistakin puhuttaessa kuulijalle syntyi kuitenkin tunne että tämänhän ymmärtää.

    Taidan olla ihan viimeisiä ikäluokkia, jolla on jotain henkilökohtaisiakin muistoja Rolf Nevanlinnasta. Hän oli muistaakseni myös ainakin jonkin opinnäytetyöni toinen tarkastaja vaikka ei yliopistomme henkilökuntaan kuulunutkaan.

    Professorimme oli hänen läheinen oppilaansa ja yhteistyö oli edelleen varsin tiivistä. Siksi vanha akateemikko nähtiin aina silloin tällöin matematiikan laitoksellammekin.

    VastaaPoista
  5. Kiitän hienoista kirjavihjeistä.

    Olen jo jonkin aikaa hankkinut joka kuukausi uuden Audible äänikirjan. Viimeksi Mearsheimerin melkein klassikon The Tragedy of Great Power Politics, ja seuraavaksi Fukuyaman uuden kirjan Identity: The Demand for Dignity and the Politics of Resentment

    VastaaPoista
  6. Einsteinin 100-vuotiaan suhteellisuusteorian mukaan aika on suhteellista - eli ei ole olemassa koko maailmankaikkeuden yhteistä aikaa, vaan se ihan faktisesti vaihtelee kokijan olosuhteiden mukaan. Valonnopeudella etenevälle se on nolla.

    Jo tästä tulee helposti päätelmään, että onko aikaa oikeasti olemassakaan? Tai onko se jotain aivan muuta kuin arkiajattelussa koemme?

    Mitä tulee "kvanttigravitaatioon", niin siinä riittääkin pähkäiltävää. Vuosikymmenien ankarasta työstä huolimatta kvanttiteoriaa ja (suhteellisuusteorian) gravitaatioteoriaa ei ole kyetty yhdistämään.

    Ehkä tehtävä on mahdoton, sillä niissä katsellaan maailmaa niin eri kulmista. Itse asiassahan kvanttigravitaatiossa edetään kvanttiteorian ehdoilla eli yritetään liittää suhteellisuusteoria sen osaksi.

    VastaaPoista
  7. On kuitenkin muistettava että kyllä kvanttiteoriallakin on yhtymäkohtansa suhteellisuusteoriaan, nimittäin Dirac kehitti jo 1930-luvulla oman version relativistisesta kvanttimekaniikasta. Se toimii ja antaa uusia näkökulmia molempiin asioihin ja sitä käytetään laajasti esim. hiukkasfysiikassa.

    VastaaPoista
  8. Muuten hyvä mutta tuo ikuinen kaunainen paluu jonnekkin menneisyyden hämäriin on jo alkanut vieraannuttaa kun itse on tullut selvittyä 60-, 70- ja 80-luvustakin ilman mitään vaurioita, ainakaan henkisellä elämänalueella.

    VastaaPoista
  9. Minäkin aikoinani kun olin jonkin verran nuorempi - oi, miten kauan siitä on aikaa! - ajattelin alkaa kirjoitella Blogeja. Mutta se oli mahdotonta kun siihen aikaan ei ollut Internettiä vielä. (Höyryjunia vain oli ja Lättähattuja jotka kulki Turusta Humppilan kautta Toijalaan, ja taas takasin. Mutta mitä ne tähän kuuluu, en ymmärrä.) Hienopaperitehtaalla Kankaalla me tehtiin A-4sta. Silloin minä ajattelin että otan yhteyttä Mänttään, jossa tehdään pehmopaperia (= kakkapaperia). Lambia ja sen semmoista imukykyistä joka ei nyt hirveen hyvin mennyt kaupaksi, etenkin, kun sitä mainostettiin huonosti. Ajattelinkin, että jos he (samassa Konsernissa eli Veneessä kun ollaan) sponsoroisivat minua niin minä kirjoittaisiin niihin paskapapaperirulliin kaikenlaisia juttuja, aforismeja ja runoja, ja jatkokertomuksia mitä ihmiset housut kintuissa pytyllä vaan lukisivat ja lukisivat... ja sitten rientäisivät kauppaan ostamaan lisää Serlaa … että MITÄ SI? Kun tehtaan markkinointijohtajalle tämän idean esitin, ei hän ollut kiinnostunut, lievästi sanottuna. Innovatiivisuus ei muutenkaan paperiteollisuuden vahvin puoli ole. Pomot vaan polttavat sikaareja ja juovat konjakkia ja kirskuttelevat keltaisia hampaitaan ja iskeskelevät silmää sihteeritytöille. Ja jotkut jopa poitsuille. - Ei hyvä. No bueno.

    VastaaPoista
  10. Rakastan tätä tekstiä. Siinä on paljon kaikkea. Ja Burton osaa pamista sen.

    https://www.youtube.com/watch?v=gymiPlOqsY0

    VastaaPoista
  11. Carlo Rovelli ja Lee Smolin ovat koko lailla samaa mieltä kvanttigravitaatiosta ja ajan määritelmästä. Smolinin mielestä on kuitenkin filosofisesti hauskempaa sanoa, että aika on todellista; Rovellin mielestä, että aika on illuusio.

    Einstein kanta riippui siitä, kenelle hän sitä selitti. Juuri kuolleen kaverin leskelle ei ollut hyvä mennä tolkuttamaan entropian peruuttamattomuutta.

    VastaaPoista