Ääni meissä

Tiedän että jälkeläiseni seuraavat näitä kirjoituksiani aika ahkerasti. Voi olla että Eerolla on järjestelyongelmia, koska hän on intissä ja kuulemme erittäin vaativassa koulutuksessa. Mutta muun muassa Olli ja Tuomas!

Tiedän että on sekä asianomaisia itseään että muita lukijoita kohtaan loukkaavaa menetellä näin. On asioita, jotka pitäisi kirjoittaa täytekynällä Tumba-paperille ja lähettää lakkasinetillä suljetussa kirjekuoressa.

Carlo Rovellin kvanttigravitaatiota koskeva kirja (”Reality is Not What it Seems…”) herätti ansaittua huomiota. Uusi, jutun kuvassa näkyvä ”The Order of Time” sisältää muun ohella sen ajatuksen, että aikaa ei ehkä sittenkään ole olemassa. Joka tapauksessa sellainen käsite kuin ”nykyhetki” menettää kvanttien puolella käyttökelpoisuutensa ja merkityksensä.

Nyt on tarjolla jotain uutta. Tuntemattomalla tavalla tämän kirjan äänikirjaversio eli suoraan tietokoneella tai ilmaisella apuohjelmalla tabletilla tai puhelimella kuunneltava Audible on sensaatio. Lukija on Benedict Cumberbatch (”Sherlock Holmes”).

Tähän mennessä paras kuulemani äänikirja on ollut Stephen Frayn Tshehovin eräiden novellien äänite.

Mutta Cumberbatch tuo vielä oman lisänsä kirjoittajan, Ravellin viehätykseen, Maailman luokan fyysikko joka on vastustamattoman ihastunut ja innostunut hiukkasfysiikkaansa ja osaa välittää asiansa lisäksi tuon tunteen tavalla, jonka kuulemani mukaan jotkut opettajat ja professorit ovat osanneet. Väitetään, että Rolf Nevanlinnan luennot suhteellisuusteoriasta olivat sellaisia, että niitä kuulemaan tungeksineet lääketieteen ja oikeustieteen opiskelijatkin putoilivat penkeiltään ja tiesivät kuunnellessaan, että tämä ei unohdu.

Cumberbatch lisää ääneen lukemiseensa oman ihailunsa ja välittää samalla tunteen, että hän koko ajan lukiessaan miettii sanomaansa ja tempautuu tunteisiin mukaan.

Takana on tietysti Englannin maailmankuulu näyttelijäkoulutus, jossa Shakespeare kai kuuluu alkeisiin ja samanaikaisesti luonteva ja virheettömästi ja siten hyvin helposti ymmärrettävästi esitetty teksti on kuin musiikkia.

Meillä ei valitettavasti ole Suomessa ketään, josta voisi puhua tämän asian yhteydessä. Oman teoriani mukaan Turkka suorastaan opetti, ettei sillä ole muka väliä, saako näyttelijän puheesta selvää, ja samaan aikaan oli toisia guruja, joiden käsityksen mukaan näyttämöllä puheen poliittinen sisältö oli tärkeä asia, esitys ei.

Jos haluatte kuulla, mitä tarkoitan, kokeilkaa, Amazonissa on nappi, jota klikkaamalla saa kohtuullisen näytteen. Tai jos teitä kiinnostaa asia yleisemmin, verkosta löytyy aika helposti alan klassikko, Richard Burtonin, joka esittää John Donnen runoja. Ja Ian McKellen.

Mutta ehkä ette tienneet,  että kohtuullisen vaikeaakin asiaa, kuten fysiikan perusteita, voi käsittää kuuntelemalla.

Luentoon verrattuna näissä on se ero, että kaiken tai osia voi ottaa uudestaan. Ja se on oppimisen perustaito, sisukas toisto. Ja oppimisen taito on suunnilleen sama asia kuin elämisen taito, iso ilo.