Tätä kirjoitusta ei kukaan hyväksy.
Kuuntelin sen passion jälleen, ja kävi pimeäksi.
Kävi ilmi, että jo 27 vuotta toistoa riittää raottamaan
musiikkia.
Maailmankaikkeudet on sävelletty.
Energian ja aineen sijassa on informaatio,
Ei muuta. Sitä ei voi tietää.
Uskonnot ja niiden nerot ovat etsineet sanoja,
sisältöjä. Jokin harva – passio - löytää sen,
mitä ei voi etsiä.
Se löytää tyhjän, jota ei ole olemassa
ja katsoo kuunnellen.
Kun tätä nykyä
on ongelmatonta kuvantaa
myös musiikin aiheuttamia värielämyksiä
suoraan aivojen toiminnasta,
olin kai luullut,
että värilliset valot ovat kuin äänten mainoksia.
Joskus niin voi olla.
Mutta tavallinen moniäänisyys
– ”Erbarme dich” maalaa
samanaikaisesti kohahtavien sävelten sarjan,
jossa puun ruskean ja verenpunaisen kohtaamisessa
ei ole mitään sattumaa.
Taivas ja uni on kirjoitettu,
mutta koko kirjallisuus
on samaa kirjaa, josta löydämme joskus
omat käpertyneet ajatuksemme.
Musiikki – passio – on värillisyydessään
kolmiulotteista,
eikä siinä ole ääriviivoja, kuten ei maalauksissakaan eikä
metsissä.
Ei havuneulanen ole viiva metsän kalvolla.
On vain pintoja,
oikeastaan moniulotteisia kappaleita,
yksitoistaulotteisia,
eri etäisyyksillä,
joita ei ole.
Minäkin aikoinaan ajattelin - olin silloin nuori, enkä edes maisteri - että olen kokenut kaiken. (Eihän valon aaltopituuttakaan voi ylittää, eihän?) No, nyt kun olen vanha enkä vieläkään edes maisteri, ajattelen että... höpö höpö Mikko.
VastaaPoistaMusiikkia on kiva kuunnella. Ei se nälkäisten vatsoja täytä, ei, mutta pulleile ihmisille se antaa jopa syyn elää. Sävelet on tapahtumia maailmankaikkeudessa. Samalla lailla ne sykkivät kun sun rinnassas sun sydän. Ihmisparat niistä on riimukirjaimia tehnyt, sitten laulaneet ne, oi kiitos heille, etenkin Bachille.
Tänään,
VastaaPoistakun heräsin hirven aikasin aamulla
ja vedin kaihtimet räppänältäni,
kuu katsoi minua, kuu.
Kuin kenkäplankkimainos.
Katsoin takaisin, olin totinen, kuu oli ihan samannäköinen kuin oppikouluni rehtori, kaljupää, ja oli nuhtelevan näköinen muutenkin, voi vittu.
Ajattelinkin että tämä päivä ei hyvin alkanut ny.
Rakastan runoja, koska en itse osaa niitä. Toiseksi eniten rakastan musiikkia, koska en osaa soittaa mitään. Tykkään olla "kuuntelijaoppilas". Elämä on niin lyhyt aika opetella, tai tehdä muuta. (Paitti katella televisiosta hirveitä humbuukisarjoja. Oi ei, Oi nou!)
Tänä iltana taidan lämmittää saunan. Inhoan löylyssä olemista. Kohta tulee Juhannus. Voihan perhana.
Fyysisen maailman ulottuvuudet mitätöityvät vasta neljännessä ulottuvuudessa: ihminen kohoaa transsendenttiin sisäisyydessään, muttei se tarkoita - eikä selitä sellaista - että ulottuvuus 4 olisi vain sisäinen.
VastaaPoistaNo nii, palataanpas ryssävihan kyllästämään ätmökseen sieltä.
Työhuoneeni pöydällä nököttaa dodekaedri. Yksitoista - ymmärrän luvun - on yhtä pienempi.
VastaaPoistaSamat passiot.
Ihailen niiden ihmisten tapoja, joista tekstinne, Kemppinen, on syntynyt.
Konstailevaa tyhjänpäiväisyyttä.
VastaaPoistaKaikilla ei ole tarvetta etsiä sanoja ja sisältöjä.
Poistamikä ei ole tyhjänpäiväisyyttä?
Poistamikä, mikä on elämäntarkoitus?
Onni on löytää joskus omat käpertyneet ajatuksensa kirjasta, musiikista, puun kuoresta. Tänä aamuna aurinko valaisi taas vastapäisen männyn oranssinruskeaksi. Päivä alkoi hyvin, muuta ei tarvittu. EG
VastaaPoista