Lapsi ja sen isä

Päivällä nähdään, ilman aikojaan. Tulkintani mukaan lasta ainakaan ei voi pitää viranomaisena, koska hän ei osaa vielä puhua. Perustuslaillisia ongelmia ei siten ole näkyvissä. 

Se että meitä on koko joukko omaisia, joilla on omaa ammattikokemusta oikeudenkäynneistä ja tuomioistuimista, ei tarkoita, että tapanamme olisi tavatessamme puhua lakiasioista tai kysellä edes kommentteja ajankohtaisista kysymyksistä.

Polkupyörän korjaaminen… Olen opettanut itseni sellaiseen, että naulan lyöminen seinään tai polkupyörän ketjujen kiristäminen sujuu joiltakin niin vaivattomasti, että kehtaa pyytää. Tänään ajattelin siunailla tulostintani, joka valehtelee, että paperi on lopussa, vaikkei olekaan. Mieleen ei tulisia sanoa sukulaiselle, että korjaapa joutessasi autoni, kun se ei toimi. Tai ehkä on silti luontevaa todeta, onko akku päässyt simahtamaan.

Asetuin katsomaan eilen, mitä käräjätuomari sanoi toisen käräjätuomarin toimista. Turussa vankilassa käynnissä oleva oikeudenkäynti on minulle poikkeus tavoistani. Yleensä en seuraa oikeudenkäyntejä, enkä varsinkaan henkirikoksia. Perustelu on selvä. Tiedän turhan hyvin, ettei oikeusjutusta saa kunnon käsitystä, vaikka istuisi seuraamassa käsittelyä joka päivä. Sekään ei aina riittäisi, että saisi lukeakseen koko esitutkinta-aineiston.

Mutta nyt taustalla on iso kysymys, maahanmuuttaja, hänen ympäristönsä ja poliittiset ja uskonnolliset käsityksensä. 

Turun miehen mieli näyttää olevan sirpaleina. En ihmettele. Etenkään ne ihmiset, joilla on usko ja vakaumus, eivät kestä lainkaan, jos olisi tultava toimeen omillaan. 

Itse tuskin tiedän parempaa kuin vakoileminen. Ehkä syypää oli äidinisäni, joka ei hätistänyt minua tarpeeksi kiivaasti kellosepän pöytänsä eikä höyläpenkkinsä äärestä, tai isäni, joka ei pitänyt kirjelmiä eikä luetteloita  lukkojen takana. Elokuvaa ja musiikkia seurasin ehkä kaikkein mieluiten kiviseinän läpi. Mielikuvitus on vahvempi kuin kuvitus.

Nyt kirjoituksissa ja uutisväläyksissä näen Turussa epäkuntoisen ihmisen, joka yrittää elää mielikuviensa varassa. Ilahduin lukiessani, että käräjätuomari oli vastoin vahvaa käytäntöä osoittanut moitteen sanoja medialle, joka lienee kuvannut oikeusjuttua farssiksi.

Julkisuus ei tiedä, että hyvin suuri osa oikeudenkäynneistä näyttää farsseilta eli ilveilyltä.  Esimerkiksi syytetty puhuu liian vähän ja asiamies aivan liikaa. 

Varmaan osa yleisöstä ajattelee, että mitä tuota murhaajaa pyöritellään – niskat nurin ja jalat jokeen. 

Vastaus on, että yritämme toimia vähän viisaammin ja jopa oikeudenmukaisemmin kuin epäilty rikollinen. Kammoksun totalitaarisia järjestelmiä, joita juuri nyt esiintyy islamin nimissä. Kouluesimerkkejä olivat Neuvostoliitto ja Saksa: kenet tahansa sai vangita, piestä ja tappaa. Ellei syitä ollut, ne keksittiin. Mielestäni tuomioistuin toimii nyt Suomessa myös selvittäen mielettömiä, vaarallisia päähänpinttymiä hautovien ihmisten maailmaa. Sellaisia ihmisiä ei tunnista vaatteista, kielestä eikä ihonväristä.