Otsikko on suomennos Neuvostoliitossa käytetystä nimityksestä. Etenkin 1930-luvun suuren terrorin aikaan teloittamisen syyksi riitti vanhempien yhteiskunnallinen asema tai äidinkieli, siis esimerkiksi suomi.
Vauhtiin päästyä syyksi riitti myös näiden puuttuminen. Yksi marsalkka Tuhatshevskin rikoksista oli suvun jonkin asteinen aateluus. Tuossa yhteydessä vaiettiin siitä, että myös Lenin oli aatelinen. Stalin oli taustaltaan georgialainen murtovaras.
Professori Seppo Hentilä viittasi eilen syntymäpäivähaastattelussaan, että Suomen vuoden 1918 kostotoimiin saattoi vaikuttaa myös suomenruotsalaisen voittajaväestön ylemmyyden tunne. Se kohdistui Suomen suomalaisiin. Hän ei mahtunut mainitsemaan, että etenkin Tampereen taisteluissa johtotehtävissä oli runsaasti myös ruotsalaisia vapaaehtoisia.
Tampereella kaatui ruotsalainen upseeri Olof Palme. Hän oli paljon myöhemmin Sveavägenillä murhaajan luotiin kuolleen pääministeri Olof Palmen setä. Tuo Tampereella kaatunut oli ehtinyt esitellä käsityksiään suomalaisuudesta myös kirjallisesti. Ruotsi tarvitsi Suomen ruotsinkielisen sivistyneistön takaisin omaan yhteyteensä, ettei rahvas ottaisi valtaa.
Rahvas valitsi sitten aikanaan veljenpojan sosiaalidemokraattiseksi pääministeriksi. Mielenkiintoista, ettei Ruotsissa vieläkään tunnusteta, että se oli virhe.
Ruotsin entisen ihmiset eli siis perinteinen yläluokka vähätteli vain norjalaisia yhtä sydämensä pohjasta kuin suomalaisia. Voisin kutsua asiasta todistamaan Urho Kekkosen tai Kustaa Vilkunan tai Ilmari Turjan, mutta kaikki ovat pysyvästi siitä toimesta estyneitä.
Olen Hentilän kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen historia olisi kirjoitettava aivan uusiksi vuosilta 1919-1939. Lisäisin, että osa III eli ”Suomi Ruotsin siirtomaana 1953-1983” olisi kirjoitettava samalla.
Suomen arvioitiin olevan rähmällään Neuvostoliiton suuntaan vuosikymmeniä sotien jälkeen. Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen oli kuitenkin osa Neuvostoliiton Ruotsin politiikkaa. Ruotsi oli rähmällään Yhdysvaltojen suuntaan.
Uusimman ajan historiaa eli 1984-2018 ei voi kirjoittaa, koska kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu.
Vanhastaan Ranska ja Venäjä ovat ratkaisseet Euroopan sisäiset asiat. Se oli suuri asia, että 1918 Suomi ja heti perään Ruotsi ryhtyi Saksan alusmaaksi, ja sitten Saksa meni ja hävisi maailmansotansa samana vuonna.
Tilanne palasi ennalleen 1940-1941. Saksaan nähden Ruotsilla ja Suomella ei ollut pienintäkään liikkumavaraa. Tanska ja Norja olivat Saksan miehittämiä.
Osoitan vielä sormella Hentilän muotoilua. Hän oli nuorempana hyvin kiinnostunut Itä-Saksasta, opiskeli siellä ja kirjoitti tutkimuksia. Kiteytys DDR:stä on hyvä: maa ilman kansaa. Ajatus tuo mieleeni Italo Calvinon Marco Polon suuhun paneman kertomuksen kadonneesta kaupungista, josta oli jäljellä vain erivärisiä johtoja muistona menneisyyden viestiyhteyksistä ajalta ennen kuin talot katosivat. Mutta onko Suomesta tulemassa tuollainen entisten ihmisten alue?
"Rahvas valitsi sitten aikanaan veljenpojan sosiaalidemokraattiseksi pääministeriksi. Mielenkiintoista, ettei Ruotsissa vieläkään tunnusteta, että se oli virhe."
VastaaPoistaMistähän kaunasta noinkin syvällinen analyysi kumpuaa?
Esim. Henrik Berggrenin kirjasta Edessä ihana tulevaisuus. Olof Palme ja kansankoti voi lukea siitä sammumattomasta vihasta, joka ruotsalaisen yläluokan ja muiden ns. parempien ihmisten mielissä paloi Palmea kohtaan ja joka todennäköisesti oli tavalla tai toisella myötävaikuttamassa Sveavägenin laukauksiin helmikuussa 1986.
PoistaSama oli tapahtunut jo 1900-luvun alussa, jolloin kohteena oli "köyhien advokaatti", kahdesti pääministerinä toiminut liberaali vasemmistoporvari Karl Staaff. Nykyäänkin voi Tukholman Hallwylska palatset -museon eräässä vitriinissä nähdä eksemplaarin keraamisesta tuhkakupista, jonka pohjalle oli valettu Staaffin viiksekkäät kasvonpiirteet. Siihen lienee ollut tyydytystä tuottavaa tumpata sikarinsa konjakkia siemaillessa.
Niin että ei kai meillä pekkaa pahempia haluta olla.
Tuon minäkin haluaisin tietää. Kai arvon professorilla on selitys?
PoistaNetissä on niin helppo olla olevinaan ymmärtämättä huumoria, varsinkaan pohjalaista.
PoistaNiinpä--- ja jos mittapuuna käytetään pohjalaista huumoria, savolaiset ovat puheissaan suoria kuin heinäseipäät. -kommentti Kuopion takaa.
PoistaNiin siis, savolaisista on helppo tietää, milloin he heittävät huulta. Pohjalaisesta ei voi olla koskaan varma, onko se kuitenkin tosissaan -ja silloin alkaa kylmäämään.
PoistaJuu, ja Suomessakin oli surkean paljon niitä entisiä ihmisiä syyskuun 1944 jälkeen, kun maailma oli sortunut. Suotta ei vanha kunnon V.A.K keväällä 1945 surrut kirjeessään nuorelle runotarmuusalleen Tynnille "viime syksyn katastrofia".
VastaaPoistaMutta mikään ei mikään loputonta ole. Vuoden 1991 jälkeisen uuspatrioottisen keväimen olemme jo saa kokea, ja, kuten samainen prof. Hentilä erinomaisessa kirjassaan Vuoden 1918 pitkät varjot toteaa, viime vuosina kunnianhohtoinen "vapaussotakin" on taas tehnyt voitokkaan paluun - lisään: aina kansakunnan ylintä johtoa myöten. Niin että tiellä ollaan.
Lopetan tähän tämän suurella vaivalla päkistetyn kommenttini, Sasu Punasta lainatakseni.
YYA-sopimuksen 70-vuotis-allekirjoituspäivä 6.4.2018 jäi vuoden 1918 tapahtumahistorian muistelun jalkoihin ja sivuutettiin julkisuudessa sanaakaan sanomatta. Historian tajun puutetta osoittaa se, että vuoden 1918 historialla on myös yhteytensä YYA-sopimukseen: Saksa. – JR
Poista”Stalin oli taustaltaan georgialainen murtovaras.” Ohoh, aika rohee väite. Laittaisitko lähdeviitteen, mihin lausumasi perustat.
VastaaPoistaOnhan se heitto, mutta lue nyt Montefioren tai radzinskin Stalin elämäkerrat nyt alkuun. Pankkirosvo olisi osuvampi muttei sen kunniallisempi.
PoistaRuotsalaisprikaati teloitti viime töikseen isoisäni 6.5.1918. Seuraavana aamuna joukko eteni polkupyörämarssia Aulangolle, missä Karlbergin isäntä trahteerasi urhoja viikon. Sitten miehet jaksoivat lähteä junalla pääkaupungin voitonparaatiin. Kesäkuussa matka jatkui junalla Turkuun ja siitä laivalla kotiin Svea-mamman hoiviin.
VastaaPoistaPunaorvon poika Kunnaksen Ilkka
Muutos näkyy ensin pieninä uutisina. Tälläinen pieni uutinen oli suomalaisen poliisin ampuma osumalaukaus aseettoman, uhkaavasti käyttäytyneen, häiriköivän miehen jalkaan. Ajan kuluessa näitä uutisia tulee lisää ja niistä tulee suuri uutinen, joka vähitellen muuttuu uudeksi normaaliksi lakaten olemasta uutinen. Niin maailma muuttuu...huomaamatta hiljaa kitisten.
VastaaPoista(Blogivaeltaja)
Milloin poliisi on Suomessa ampunut aseettoman ihmisen jalkaan?
PoistaNo mikä tuossa nyt meni väärin? Jalkoja saa korjattua, ja urpolla henki säilyi. Poliisikaan ei mennyt vaarantamaan itseään. Hallittuun väkivallan käyttöön on Suomessa poliisilla rauhan aikana monopoli, ja hyvä niin.
PoistaHuolissani olisin asiasta silloin, jos suomalainen poliisi ampuisi tuollaisessa tilanteessa tappaakseen.
Ei tarvii kuin vilkaista Uuden Suomen blogipalstaa huomatakseen, että "yhteiskunnan yllä liehuu taantumuksen viiri" ja Väinö Linnakin saa osakseen A.Kiven kohtalon, kun kansan sydämiin käyvä teksti ei miellytäkään oikein ajattelevia.
VastaaPoistaNo kuule. Ei sitä Linnaa enää sairauksiin ja nälkään tapeta, kirjoitettiin siellä vuosikymmeniä sitten kaatuneen oikeistolehden nimissä pyöritetyllä blogipalstalla mitä tahansa.
PoistaKun nyt ei kiinnosta lähteä koko sitä Uuden Suomen blogia läpikäymään taantumuksen viiriä etsien, voisit tietysti liittää tännekin linkin, mikä nyt mieltäsi siellä on pöyristyttänyt...
"Mielenkiintoista, ettei Ruotsissa vieläkään tunnusteta, että se [Olof Palme juniorin valinta pääministeriksi] oli virhe."
VastaaPoistaNyt saisi blogisti vähän avata resuneeraustaan. Olof Palme oli valovoimaisin poliitikko aikanaan ehkä koko maailmassa, ja erityisesti pohjoismaisen (hyvinvointi)valtiomallin ihailtava lähettiläs, teki politiikallaan Ruotsista maailman omantunnon, minkä maineessa se yhä paistattelee. Tälle politiikalle, suurelle kansainväliselle näkyvyydelle oli kova tilaus kylmän sodan maailmassa. Sen politiikan ansiosta, Vietnamin sodan kiivaan vastustamisen ja kansainvälisen solidaarisuuden puolesta toimimisen ansiosta, Suomenkin oli helpompi olla, koska Ruotsi otti etäisyyttä Amerikan imperiumiin.
Sanoisinkin pikemmin, että parasta Ruotsille, Abban (sekä sillien että yhtyeen), Ingemar Stenmarkin ja Björn Borgin ohella lähimenneisyydessä on ollut Olof Palme. Tällaisia poliitikkoja, joilla on visio ja missio, ei tule usein. Onneksemme nyt on Emmanuel Macron.
Ystävällisin terveisin, vakituinen ja ihaileva lukija
Olipa Iirolla asenteellinen kommentti. Omiensa joukossa Palme oli luokkapetturi ja työläisiin hänellä ei ollut mitään kontaktia. Sen havaitsi julkaistuissa dokumenttifilmeissä esim. vappupuheissa.
PoistaKaikki se kurjuus nyky-Ruotsissa on peräisin Palmen politiikasta. Paras sana kuvaamaan tilannetta on "elände" kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Palmen ihailu vähän ärsyttää. Otetaan vaikka Abba-yhtye. Palmen valtakunnassa 70-luvulla oli sallittua oikeastaan vasemmiston edistyksellinen (progressiivinen) musiikki. Kuten meilläkin.
PoistaMutta, kun se yhtiön suosio ulkomailla oli murskaava niin oli yhtye pakko nostaa kansakunnan kaapin päälle.
Minusta on ihan hyvä tönäistä ajoittain näitä kaapin päällä tönöttäviä kipsipäitä, kuten Palmea. Ei hän mikään suurmies ollut jos oikein tarkkaan ruvetaan katsomaan, vain myytti.
VastaaPoistaKumma, että vaikka meillä aikoinaan kohistiin Erlanderin metsäsuomalaisista sukujuurista, niin Palmen osalta en muista asiasta puhutun? Kuitenkin luin tänään Hesarista, että hänen hänen isoäitinsä oli suomalainen ja isänsäkin syntyi Suomessa!
VastaaPoistaHentilän kiteytys "valtio ilman kansaa" (mutta ei siis ilman väestöä) on toki hyvä, mutta paljastaako se vahingossa jotain sellaista, miltä haluamme nykymaailmassa sulkea silmämme?
JK: "Vanhastaan Ranska ja Venäjä ovat ratkaisseet Euroopan sisäiset asiat."
VastaaPoistaJos puhutaan kuohuvasta 1800-luvusta, niin olivat siinä aika vahvasti mukana myös Saksa (Preussi), Itävalta ja Englanti. Suhteet ja liittoutumat vaihtelivat, mutta tavoitteena oli tasapaino - jos joku vahvistui liikaa, sitä vastaan hyökättiin aika matalalla kynnyksellä.
Tältä kantilta kannattaa katsella maailman nykymeininkiäkin, niin se avautuu paremmin.
"Uusimman ajan historiaa eli 1984-2018 ei voi kirjoittaa, koska kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu."
VastaaPoistaOtsikko on jo tiedossa: Suomi pakkoenglannin ikeessä Yhdysvaltain kulttuurisena siirtomaana.