Mainiota, että oikeustieteilijät tekijänoikeuden professori
Taina Pihlajarinteen johtamana ryhmänä saivat hienon apurahan selvittääkseen
eräitä muuttuvan maailman vaikeita kysymyksiä.
Esimerkiksi itsekin jo monta kertaa mainitsemani tekoälyn
vaikutus tekijänoikeuteen on sellainen ongelma. Talviolympialaisista jo
julkaistiin tietokoneen kirjoittamia uutisia, jotka tietenkin ihminen oli
käynyt läpi. Kenen teos?
Taustalla on paljon vaikeampia kysymyksiä, joiden
selvittelyyn ei yksi apuraha riitä. Lentokoneen autopilotti on eräänlainen
tekoäly, jossa kone ohjaa sensoritietojen perusteella. Autoihin suunnitellaan
samanlaista, ja juniin tarvittaisiin. Kun tapahtuu onnettomuus, kuka on
vastuussa – kuljettajana toiminut, laitteiden valmistaja vai niiden ohjelmoija?
Vielä vaikeampaa: suoja urkintaa vastaan tarkoittaa
(yleensä) yksityisyyttä, jota oikeushenkilöillä ei ole. Ihmisen erinäisiä
terveys- ja vastaavia tietoja ei saa käyttää muutoin kuin lain määräämin
tavoin. Osakeyhtiön taas on pakko julkaista eräät tietonsa ja jos sen
liiketoimintaa urkitaan, mennään aivan erilaisten pykälien mukaan. Ihmisen
kunniaa voi loukata, yhtiön ei.
Sama koskee järjestöjä. Eilen totesin, että kun mainitsin
vapaamuurarijärjestön, kommentteihin ilmestyi heti vanhoja valheita. Järjestöllä
ei ole keinoja torjua niitä oikeudellisesti. Jos joku väittää, että
partiotyttöjen salaisissa rituaaleissa opetetaan, että kuu on juustoa ja maa
litteä levy eikä mikään pallo, joku senkin uskoisi, eikä jutulle mahtaisi
mitään.
Suren esseistiikan rappiota. Hyvin vanhan perinteen
mukaisesti sekä loistavia oivalluksia että loisteliaita väärinkäsityksiä
esiteltiin kirjoituksina, sellaisina kuin Hitlerin ”Taisteluni”.
Itse haluaisin perustella hiukan blogin sallimaa laajemmin,
miksi populismi, joka väittää vastustavansa eliittiä, on eliittiliike.
Hitleriäkin tuhoissampi populismin muoto oli marxismi-leninismi. Siinä oli
mukana populismin tyypillinen piirre: oppia ei tarvitse ymmärtää, kunhan osaa osoittaa
suosiota oikeassa kohdassa ja vastustaa sitä, mitä kuuluu.
Koska oppiin kuului historiallinen välttämättömyys, joka
johtaisi lopulta maailmanvallankumoukseen, sen osuvuudesta ei tarvitse enää
keskustella ainakaan tässä.
Tekoäly muuten voisi olla vastaus varhaisten sosialistien
tunteisiin vetoavaan vaatimukseen yksitoikkoisen työn vieraannuttavien
vaikutusten torjumisesta.
Molempia ismejä kannattivat monet viisaat ihmiset. Erikoinen
esimerkki on Saksan korkea upseeristo, joka melkein kokonaisuudessaan pysyi
uskollisena Johtajalle tajuttuaan tuskallisen selvästi tämän keinojen ja
päämäärien yhteensopimattomuuden.
Yksi selitys on populismiin liittyvä lojaalisuus. En voi
jättää aatettani nyt, kun se tekee suuren virheen, lienee sanonut Eetu Salin
1918 vallankaappauksesta.
Tavallisempi tapaus on puhdas itsekkyys. Sekä Hitler että Stalin
avasivat omilla keinoillaan valtavan määrän korkeita ja arvostettuja
virkatehtäviä nuorille ja eteville ihmisille. Stalin oli niin viisas, että
vainoissaan hän lopuksi teloitutti ampujatkin ennen kuin aloitti uuden
kierroksen.
Oikeiston usko Hegelin absoluuttiseen henkeen ja näkymättömän käden ihmeitä tekevään voimaan vapaassa markkinataloudessa ei eroa mitenkään uskosta Jeesuksen toiseen tulemiseen, tai uskoon marxismi-leninismin tieteelliseen determinismiin. Nämä filosofis-uskonnolliset yleistykset ovat leimasimia, joita käyttämällä ei tarvitse tulkita nykyistä yhteiskunnallista todellisuutta mitenkään. Kuitenkin on edelleen mielekästä puhua vasemmisto/oikeisto ja työnantaja/työntekijä -jaoista. Niiden avulla voidaan helposti ymmärtää eräitä yhteiskunnassa tapahtuvia jännitteitä ja muutoksia. Muuten voidaan jokainen olla vaan pragmatisteja, sillä kautta sinisen persun, se ei tarkoita mitään.
VastaaPoistaOlisi parempi pitäytyä keskusteluun siitä, mitä puolueet sanovat pyrkimyksikseen ja siitä, mitä he todella tekevät. Vieläkin tärkeämpää olisi tietää, mitä eri pyrkimykset ja teot todella aiheuttavat yhteiskunnassa, so. meille. Tällaista tietoa ei saa mistään. Myöskään BKT tai valtion budjetin prosentuaalinen jakautuminen eri tarkoituksiin ei ilmaise ihmisten elinolojen muutoksista mitään. Tieteelliseen rationaaliseen työkalupakkiin ei (enää, nykyään?) hyväksytä 'nyt-hetken' olemassaoloa. Myöskään selllaisen mahdollisesti kokevaa erillistä yksilöä, 'minää', ei ole olemassa.
Niinpä nykyään (meinasin kirjoittaa 'nyt') voidaan sanoa, ettei yksikään yksilöjoukko joudu henkilökohtaisesti kärsimään, vaikka sosiaaliturva poistettaisiin kokonaan positiivisen, kannustavan, ratkaisukeskeisen ja asiakaslähtöisen osallistumisen avulla. 'Sesam aukene' on 'luova tuho', tuo maailmanhengen lahja ekonomisteille. 'Luova tuho' on aina siunauksellinen pitkässä juoksussa. Se ei kuitenkaan voi koskaan koskea omistusta, perimistä eikä plutokratian oikeutta määrätä loppujen lopuksi miten asioita hoidellaan kaikkien parhaaksi.
"Siinä oli mukana populismin tyypillinen piirre: oppia ei tarvitse ymmärtää, kunhan osaa osoittaa suosiota oikeassa kohdassa ja vastustaa sitä, mitä kuuluu."
VastaaPoistaTuo ja moni muukin kohta hyvässä kirjoituksessa saa minut ajattelemaan erityisesti vihreitä ja osin myös nykypunaisia vaaleanpunaiset mukaan lukien.
On vain yksi simppeli totuus ja se totuus on meillä. Sen kyseenalaistaminen edes lievästi on vihapuhetta, joten poliittisilta vastustajiltamme on pantava suut tukkoon.
Sen sijaan, että luettaisiin koko virke puhumattakaan koko kappaleesta, raivostutaan yksittäisistä "vääristä" tai poliittisesti epäkorrekteista sanoista, ymmärretään viestit tahallaan väärin ja kiihotutaan muiden puolesta kovasti asioista, joista varsinaiset asianosaiset eivät voisi vähempää välittää.
Toistellaan loputtomasti simppeleitä sloganeita vailla sen syvempää analyysia tai ymmärrystä. Uskotaan, että kun kovasti paasataan sitä, miten asioiden toivottaisiin olevan, jopa luonnontieteelliset faktat taipuvat tuon paljon puheen edessä.
Ville Niinistö oli tässä aivan omaa luokkaansa. "Kaikkien populistien äidiksi" taisikin Ben Zyskowicz häntä osuvasti nimittää.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaNäitä tarkoittamiasi nykyisin hoettavia sloganeita edustavat esimerkiksi
Poista- islamisaatio
- suvaitsevaisto
- turvapaikkaturismi
- valinnanvapaus
"Toistellaan loputtomasti simppeleitä sloganeita vailla sen syvempää analyysia tai ymmärrystä. Uskotaan, että kun kovasti paasataan sitä, miten asioiden toivottaisiin olevan, jopa luonnontieteelliset faktat taipuvat tuon paljon puheen edessä."
PoistaEtkös Matias itse syyllisty juuri tämänkaltaiseen (itsesi laatimaan arvioon muista) "paasaamisessan" pitkin blogikommentointisi historiaa?
Eräs ammattikoulun opettaja sanoi oppilailleen kun oli tuskahtanut heihin, noihin poikiin ja heidän vallattomuuksiinsa, että "teille ei voi antaa muuta kuin metrin pätkän ratakiskoa. Jos antaa lyhyemmän, te varastatatte sen, jos antaa pitemmän, te väännätte sen mutkalle".
PoistaSiinäpä oli siitä erikoinen kommentti, että siinä unohdettiin kokonaan oikeiston ja tämänhetkisen päällystön viljelemät populismit joitakin esimerkkejä lainatakseni: valinnanvapaus, kilpailukyky, vapaa markkinatalaous ja isänmaa
Poista"Etkös Matias itse syyllisty juuri tämänkaltaiseen ..."
PoistaKukapa meistä nyt synnitön olisi ;) Halusin vain purkaa sitä mielikuvaa, että suvaitsevaistomme tervävin avantgardekaan olisi mitenkään vapaa populismista. Pikemminkin päin vastoin. Sen populismi vain on harvinaisen tyhjää, epä-älyllistä ja utopiapohjaista.
Soinin populismi oli parempaa aikanaan juuri siksi, että siinä oli aina totuuden siemen ja huumorikin mukana. Ja ihmiset tajusivat sen.
Vahinko syntyi siinä, kun vihervasemmisto lähti yrittämään samaa, mutta ilman osaamista, ilman reaalista sisältöä ja fanaattisen yksitotisen ryppyotsaisesti. Soini sentään on ammattimies - gradunsakin teki populismista.
Pakko lisätä vielä yksi näkökohta:
PoistaSoini-tyyppinen populismi arvostaa ihmistä, hänen huumorintajuaan ja kykyään nähdä se pihvi tekstin takaa.
Vihervasemmisto-tyyppinen populismi taas pitää ihmisiä tolloina, jota koetetaan manipuloida ja opettaa ylhäältä päin hyvin totisina, sormi pystyssä ja vihaa rakentaen ("kauheat ihmmisvihaajat", jne.).
Jälkimmäinen puree kyllä aatteen kannattajiin, jotka hekin tietävät, että roskaahan tämä puhe on, mutta toivovat, että se purisi kohderyhmään (= siihen kauheaan rahvaaseen). Eurooppalaista kehitystä seuratessa ei kuitenkaan siltä juuri nyt näytä.
Ylläoleva muistaen sen, että kansaa ei koskaan voi aliarvoida.
Ratakiskoista on väännetty muutakin jo vuosikymmeniä sitten: Kun antaa insinöörille ratakiskon, taipuuhan se. Koska viisaampi antaa periksi.
Poista”Yhteiskuntakriitikon” Matias K.:n kaikkien kolmen silmän päälle on liimautunut lappu ja vain yhden lävitse vähän jotain kuultaa. Senkin kokonaisnäkemystä peittää Soinin kokoinen möhkäle.
PoistaJos aikoo olla uskottava yhteiskuntakriitikko, on kyettävä puolueettomaan tarkasteluun koko puoluekentän suhteen. Ja olisi hyvä kriitikolle itselleenkin, että tänä maailmanaikana (näillä tiedonvälineillä!) käsitys kattaisi edes jossakin määrin koko maapallolla tapahtuvat ihmistoimet politiikasta, uskonnoista ja teoista riippumatta. Plussaa olisi sekin, jos vähänkään ymmärtäisi, kuinka ihmislaji on kirjoitetun historiansa aikana yhteisiä asioitaan hoitaessaan toiminut. Argeologit ovat tätä nykyä kaivaneet tietoa niistäkin ajoista, joista kirjoitettua todistusta ei ole jäänyt, mutta yhteisiä asioita on suurienkin kaupunkien yhteisöissä ehkä samoin kaavoin hoidettu.
Kukaan ei usko, että meidän pienissä politiikan piireissä tapahtuvat möhlinnät ovat vain ja ainoastaan jonkun epämääräisen punavihreän koalition ”ansiota”. Vai onko kriitikolla ongelma, ettei erota muita värejä? Luontainen pyrkimys tietenkin on, että vahvin (tummasinelmänvioletti tällä hetkellä) voittaisi, mutta demokraattinen järjestelmä nimenomaan perustuu myös heikomman huomioimiseen. Jonkilainen "kauhun" tasapaino on oltava.
Populismillakin on omat määreensä ja siihen joutuu ”syyllistymään” jokainen puolue ja jokaikinen politiikkaan haluava puoluekannasta riippumatta. Ilman populismia ei edes kunnallispoliitikoksi yllä; pienimmän äänisaaliinkin saaneen on täytynyt jotakuta nuolaista. Se on ikävää todeta, mutta "kansakin" tykkää nuoleskelusta; tässä ringissä ei kaikki edes tiedä, kenen pylly edessä on.
Populsimi on kaikkien arkea muutenkin: Hesarinkin (median yleensä) on nuoleskeltava jokaikinen päivä lukijoitaan ja haarukoitava ”mitä maksava lukijakunta tällä hetkellä halajaa”. Pahimpia kielipitkällä kauppojen lööppitelineissä rotkottavia ovat iltapäivälehdet joiden ruskeiden kielijuuttaiden ohitse täytyy jokainen päivä maitonsa mennä hakemaan! Asialla ja asioiden perustelemisilla ei aina niin väliä.
Sitten tämä Matias K.:n valheilla suolattu rusina josta on puraistu oleellinen pois: ”Ylläoleva muistaen sen, että kansaa ei koskaan voi aliarvioida” LIIKAA.
Ilman kansan tukea ei olisi koskaan yhtään diktaattoria ollut eikä tulisi olemaan. Ei olisi Holokaustia, ei Hiroshimaa-Nagasakia… Kansa ja kansat typeryydessään ja alamaisuudessaan (pelkuruuttaan) ovat syyllisiä tälläkin hetkellä Syyriassa käytävään lasten tappamisiin. Eivät Putin eikä al Assad pommikoneita ohjaa; ilman kansaa Arabikevät ei olisi koskaan käynnistynyt koska siihen johtaneita syitäkään ei olisi ollut. Ilman kansaa ei Turkissa järjettömyyksiin valmistuttaisi. Ilman kansan tekoja emme itsekään ”juhlisi” 1918 tapahtumia… Luetteloa kansan ja kansojen syyllisyydestä omaan kärsimykseensä voisi jatkaa loputtomiin.
Tämä jää jo historian yöhön, mutta joutaakin jäädä.
PoistaKaksi kommenttia vain. 1) Juuri tuota väitin minkäkin populismista.
2) Et sitten ymmärtänyt: "Minähän nimenomaan sanoin, että kansaa ei koskaan voi aliarvoida"
Kun olen katsonut tuoreita, erinomaisia Vietnam dokumentteja areenasta, kiinnostaisi kyllä kuulla milloin maailmanvallankumous menetti uskottavuutensa. Ainakaan Vietnamin sodan aikaan se ei ollut niin tehnyt, mutta kyllä se jo 1986 aika finaalissa oli.
VastaaPoistaYmmärtääkseni maailmanvallankumous siirtyi faabeleitten joukkoon viimeistään toisessa maailmansodassa, joka oli joukkotiedotussota. Myös käsitteen syntyminen ja kannatus oli radion ja lehdistön syytä eikä intelligentsian juttelua. Työväentaloilla ei asiasta juuri puhuttu 1900-luvun vaihteessa vaan lyhyemmästä työpäivästä, rahan vallasta ja leivästä. Sosialismi levisi käytännön aatteena, ja monella tapaa Yhdysvalloissa, jossa ei hirveästi kiinnostuttu kommunismista mutta mentiin unioon.
PoistaSittemmin todellisen kommunismiin suuntautumisen haluja vähensi sen liittäminen yksinvaltaan ja diktatuuriin, parantuneet elinolosuhteet sodan jälkeisissä korkeasuhdanteissa ja taaskin kulttuurinen yleinen muutos yhteisöllisyydestä itsekkyyteen. Joka trendi on saanut vauhtia.
Suomen kielessä meillä on tämä napakka sana "tekoäly" - kuka lienee keksinytkin? - paljon hankalampi käyttää pitempiä määritelmiä kuten "artificial intelligence", "artificiell intelligens" ja mitä kaikkia niitä lieneekään. EG
VastaaPoistaTänään tuli uusintana "Mitä maksaa"-ohjelma YLE:n ykköseltä. Siinä Jyväskylän yliopiston strategian ja taloushistorian professori Juha-Antti Lamberg ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta selittivät ansiokkaasti Rooman valtakunnan hajoamisen sekä talouskasvun mahdollisen hidastumisen ja globalisaation taantumisen välttämättömän yhteyden.
VastaaPoistaMuistan ärtymykseni lukioajoilta, jolloin minulle valkeni kahden erillisen historian olemassaolo. Silloin menneisyytemme käsitti uskonnollisen ja valtiollisen historian. Nykyään meille tarjottu historia on ainoastaan taloudellinen, ekonomistien selitys oppiaineestaan. Se on aina materialistinen, eli marxilainen eri muunnelmineen. Koko historian ymmärrys rajautuu talouselämän ja valtion väliseen suhteeseen. Kaupan vapaus, yksityisomistuksen suoja tai sen rajaaminen ja tiedonkulun tehokkuus selittävät menneisyytemme tyhjentävästi. Kaikissa talous- ja yhteiskuntaopeissa olevat teesit perustellaan ja oikeutetaan yksilön vapauden lisääntymisellä.
Taloushistoria ja ekonomistit tarjoavat historian selityksenä yleisviisautta rationaalisesta toimijasta, joka ei aina toimi rationaalisesti. Erillistä ja itsenäistä vaikutusta kehitykseemme ei niissä ole aatteilla, uskonnoilla, riippumattomalla tieteellä, keksijöillä, huijareilla, vallanhimolla, taikauskolla, ahneudella, viisaalla hitaudella, väärillä talousopeilla, eriarvoisuudella tai orjuuden jalostavalla vaikutuksella talouteen ja ihmiskäsitykseen etc.
Tuntuu, että tämä nyt jo kolmas historia on kaikista kapeakatseisin ja hyödyttömin, mikäli haluaa ymmärtää nykyistä maailmaamme ja tähän johtanutta menneisyyttä.
Millaisia oikeuksien tyypilliset kokoonpanot muuten ovat, onko mersu- vai audi miehet enemmistönä, vai ovatko bemarinaiset ratkaisijoina? Meinaan, eräskin tuoreehko tapaus missä oikeutta kovin närkästytti moottoriteiden kaventaminen ja päätöslauselmasta piti kuoria automerkit pois, ei oikein merkkijakauma auennut.
VastaaPoista