Korkea lakikieli

Palaan siihen asiaan, mutta ryhdyin ottamaan selvää, pitääkö paikkansa, että sosiaalidemokraatit ovat toimimassa erittäin harkitsemattomasti turvalakien yhteydessä. Ne näyttävät olevan menossa yli vaalien, koska tarvittavaa viiden kuudesosan enemmistöä ei ole luvassa.

Epäilen että kysymyksessä on ihmisten turvallisuudella leikittely ihmisten turvallisuuden nimissä ja lisäksi heikonlainen taito lukea lakien valmisteluasiakirjoja.

Etukäteistietona: siellä on kysymys etenkin uhkaavan vaaran täsmentämisestä. ”Hanke” tulisi rikoksen rinnalle urkkimisen perusteeksi. Nyt poliisin on selitettävä tuomioistuimelle rikos, joka halutaan estää tai selvittää, tai mukana olijat.

Sotilaspuolella – jo Stalin oli erittäin kiinnostunut poliittisista mielialaraporteista ja hankkeista. Hanke on englanniksi myös ”conspiracy”, mutta kyllä näiden lakien valmistelupapereissa sanaa käytetään yleiskielisesti. Esimerkiksi hanke, jonka tarkoitus on estää suojelupoliisia ja armeijaa saamasta keinojaan ajan tasalle.

Hieman yllätyin, kun luin rivien välistä, että poliisi Aarnion tapaus näyttää vaikuttaneen vahvasti tässä keinojen ja menettelyn muotoilemiseen ja eduskunnassa puheiden sävyyn. Tuskin siellä on enää kolmea enempää kansanedustajia, jotka kävivät aikoinaan Tehtaankadulla laatimassa Neuvostoliitolle listoja neuvostovihamielisistä puoluetovereistaan.

Mutta kirjoitukseni asia on sanoa, että lakipaketti ylittää hyvänkin kansanedustajan kyvyt. Kaiken odottamani lisäksi siellä on kaksi- tai kolmekymmentä uutta termiä, joita on yritetty määritellä.

Tämä on syy, miksi meillä tehdään niin vähän oikeushistoriallista tutkimusta riita-asioista, esimerkiksi 30-luvun lamakauden pakkohuutokaupoista, joiden ympärillä on pahaa katkua. Sekavan riita-asian ja siihen liittyen pankkilainsäädännön ja sen valmistelutöiden selvittely on vaikeaa, etenkin kun se ei riitä tutkijalle. Pitäisi lisäksi huomata, että esimerkiksi rasitustodistukset puuttuvat asiakirjavihosta.

Sanoin tuttavalle, että kun ostat uutta asuntoa, muista yhtiölainan merkitys. Kotoa tarkistin neuvoni. Se oli oikein, että asunto-osakeyhtiön taseessa rahastoitu eli pääomapuolelle merkitty yhtiölainan lyhennys on OK, mutta yllätyin hiukan, kun vastaani tuli korkeimman hallinto-oikeuden mielestäni tulokseltaan outo ratkaisu. Asunnon myynnistä menee tietysti pääomaveroa, ellei asunto ole ollut vähintään kahta vuotta omassa käytössä. Vero lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan erotuksena.

Nyt sitten KHO:n ratkaisussa vuokra-asuntoa oli käyttänyt vuosia verovelvollisen tytär, ja se katsottaneen sinänsä omaksi käytöksi. Sitten sitä oli vuokrattu ulos. Yhtiövelkaa oli lyhennetty kuukausittain.

KHO katsoi ratkaisunsa (2016:169) perusteluissa, että jos kysymyksessä olevan huoneiston osuus yhtiölainasta olisi maksettu myynnin yhteydessä kertasuorituksena, sen olisi saanut lisätä hankintahintaan, eli verotettava olisi välttynyt maksamasta ”ylimääräistä” veroa. Ovatkohan ihmiset huomanneet, että tämä asunto-osakeyhtiön tai jopa kirjanpitäjän päätettävissä oleva seikka, lainapääoman lyhennysten käsitteleminen tulona sen sijaan että ne aktivoitaisiin taseissa, voi nykyisin maksaa myyjälle kymmeniä tuhansia euroja?