Vanhanen ja sota

Anteeksi että yllätyin.

Vaaleissa on ehdokkaina normaalia suurempikin joukko pölvästejä.

Ehkä siksi en arvannut odottaa, että Vanhanen ottaa tämänkin pakkopullan tosissaan. Hän näytti aivan suoraan, mitä keskustapuolue aikoo tulevien, voitokkaiksi arvioitujen eduskuntavaalien jälkeen. Sipilä jatkaa konttoripäällikkönä. Vanhanen keskittyy edelleen kohtalokysymyksiin, jotka ovat edelleen ulkopoliittisia.

Tarkkaavainen kuulija pani merkille, että Afrikka nousi hiukan yllättävästi keskeiseksi aiheeksi Vanhasen esityksessä.

Poliitikoistamme surullisen harva edes käsittää, että sekä ensimmäinen että toinen maailmansota käytiin Afrikasta ja Aasiasta. Seuraavassa eli kolmannessa maailmansodassa vihollisuuksien syy on oleva Afrikka ja Aasia.

Pösilöiden ”rajat kiinni” on ajattelua mallia /22 eli noin sadan vuoden takaista. Jopa Suomessa ymmärrettiin 1939-1940, ettei raja pidä eikä rauta rajalla riitä. Maahanmuuttajien tykistö ja ilmavoimat ehkä yllättävät.

Itse asiassa saimme varhain kokemuksia myös naapurivaltioiden romahtamisesta. Huonoa betonia. Kommunistien oli pakkokeksiä historiallinen välttämättömyys, koska heidän voitossaan Venäjällä ei ollut mitään välttämätöntä. Päinvastoin kysymyksessä oli lottovoitto mielisairaalaan.

Saksa kaatui liikalihavuuteen. Katso kuvaa.

Molemmat suuret sodat olivat monessa mielessä siirtomaasotia. Saksalle avainsana oli laivasto. Laivalla pääsee hakemaan halpoja raaka-aineita tai jopa Intiaan niin kuin Englanti tai Siamiin niin kuin Ranska. Belgia maksoi ensimmäisenä. Sota alkoi Saksan hyökkäyksellä Belgiaan. Belgialla oli Kongo, ja se ei todellakaan ollut mikään kaunis tarina. Italialla oli tiluksia Abessiniassa. Japanin siirtomaa oli Kiina, Yhdysvaltojen siirtomaa oli Kalifornia, joka tuotti nyt öljyäkin, ja Venäjän siirtomaa oli Suomi.

Toisen suuren sodan seuraus oli vanhanaikaisen siirtomaapolitiikan romahdus, eli siis tämän, jota Churchill kannatti. Juutalaisten pankkiirien ja fyysikkojen avulla Saksa olisi saattanut voittaakin, ja siitä olisi tullut joksikin aikaa maailman ainoa ydinasevalta.

Vanhanen näyttää ymmärtävän syvällisesti, että ainoa keino vaikuttaa väestö- ja ympäristöongelmaan on ryhtyä maksamaan afrikkalaisille työttömyyskorvausta siksi aikaa kun koulutusta kohennetaan. Se on tietysti myös toimenpide sekasortoista maahanmuuttoa vastaan.

Kehitysapua ei pidä nähdä enää kolehtina eikä hyväntekeväisyytenä.

Ehkä jo seuraavissa vaaleissa joku ehdokas uskaltaa kääntää uhan voimaksi ja sanoa, että tavoite ja toive on suunniteltu globalisaatio.

Kun asiat tapahtuvat useassa paikassa samanaikaisesti, kolonialismia ei voi olla.