Seachange

Ajattelin ettei minun kommenttiani tarvita kaiken presidentinvaaleista nyt nähdyn ja kerrotun jälkeen. Muutin mieltäni. Laskujeni mukaan Trump mainittiin vain ohimennen.

Luulen että D.Trump on vaikuttanut suomalaisten suhtautumiseen Natoon. Äänestäjät tietävät, että Natossakin on kärkimiehenä kusipää. Esimerkiksi itse olen Natoon liittymisen kannalla mutta sen jälkeen, kun Trump alkoi kalistella ydinaseita, olen muuttanut mieltäni niin, että katsotaan ja odotetaan kunnes tämä Washingtonin poika on läkähtynyt omaan kataluuteensa.

Muuten arvelen, että Niinistön voitto ja tapa jolla se tuli, on otsikon tarkoittama ilmastonmuutos.

Puolueita tarvitaan eduskunnassa, jossa ne tekevät mielestäni enimmäkseen oikein hyvää työtä. Niinistön voiton jälkeen ne eivät palaa ennalleen. Suurin häviäjä on vasemmisto, joka saa syyttää kohtaloaan erittäin sotkuisista suhteistaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Aatteen sijaan on tullut kulloinenkin aate.

Niinistö onnistui pyyhkäisemään kokoomukselaisuuden kartalta. Yli puolet suomalaisista ei usko, että Niinistö olisi köyhiä kyykyttävä suurpääoman edustaja. Hänen selvästi konservatiivinen ajattelunsa kiteytyy ajatukseen, jonka kuulin lapsena usein. Ellei kala syö, mato säästyy.

Asiantuntijoista minulla on tuomarin mielipide. Heitä on kuunneltava huolellisesti, ja sen jälkeen joku toinen tekee ratkaisun. Tuomioistuinasiassa se toinen on tuomari.

Lakimiehenä sanoisin, että nyt maalaisvallesmanni (Niinistö) selätti professorit. Itse ennen enemmän juristina Niinistö suhtautui aika viileästi oikeudellisiin hienouksiin, ja me professorit ajattelimme, että eipä hän taida niitä oikein ymmärtääkään.

Lainoppi ei ole tiedettä. Se on nippu käytännön sääntöjä, jotka ovat osittain välttämättömiä, mutta joista ei muodostu väitetyn kaltaisia, johdonmukaisia  kokonaisuuksia. Olen siis myös professorina sitä mieltä, että jos maalin toteamisen säännöt aiheuttavat liikaa kiistaa, turvaudutaan sitten tekniikkaan, ja juuri näin onkin tehty. Samalla sääntöjä muutetaan.

Omilla alueillani, siis tekijänoikeudessa ja patenttioikeudessa sekä osissa informaatio-oikeutta, alan sääntökokonaisuus on kuin mielipuolen ompelema tilkkutäkki. Jo vain näkee, että erikoistuneilla hallintovirkamiehillä on ollut liian paljon vaikutusta. Patenttioikeudessa kukaan ei edes väitä vastaan. Pari vuotta sitten käytännössä jo romahtanut säännöstö muistuttaa keskiajan skolastiikkaa eli teologista saivartelua.

Samalla mahtava osa kansaa osoitti ymmärtävänsä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka vain on oikeasti vaikeaa. Ministeriö osaa käytännöt, mutta tarvitsee kapteenin. Valmentaja ei riitä. Toimitusjohtajaksi tarvitaan ministeri.

Ulkopolitiikassa eli suhteissa toisiin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin ei riitä, että vastustaa. Lisäksi on mietittävä, että mitä sitten syödään, kun ruoka loppuu. Ensin Neuvostoliittoja sitten Maon Kiina yrittivät osoittaa tulevansa toimeen yksinkin. Ja kuinka kävi? Mitä hurjan ”itsenäiseen” Suomeen tulee – millä täi rykii, kun ei ole keuhkoja?