Neuvoja Niinistölle

Ei presidentti ole minun neuvojeni kipeä. Mutta kun hän asettui nyt arvojohtajaksi, jäin miettimään.

Koko maan politiikan arvojohtaja on tietysti Heidi Hautalan preppaama Pekka Haavisto. En viitsi kehua heitä. Olen useimmiten ihan samaa mieltä itsekin. Poliittinen toiminta pysyy minulle arvoituksena, koska en tiedä, miten toimitaan, kun on oman puolueen tai ryhmän sisällä hyväksyttävä koko paketti.

Kenen tahansa arvo- ja aatemaailma on kuin tavaratalon ja kaatopaikan yhdistelmä. Norjalaisen kirjankustantaja Harald Griegin lentävä luonnehdinta kustannusliikkeestä, jonka on oltava sekä pörssi että katedraali, osui myös keksijänsä nilkkaan, koska hänkin joutui sodan aikana miettimään, tarkoittaako isänmaallisuus samaa kuin saksalaismielisyys.

Mikä tahansa ryhmä (siis puolue, yhtiö jne.) on sekä pörssi että katedraali. Kysymys on aina tarpeellisesta rakenneselityksestä. Katedraali ei pysy pystyssä ilman huolellisia lujuuslaskelmia ja taitavasti toteutettua rakennustyötä. Kuvaannollinen liihottelevien enkeleiden sija eli torni tai kupoli on se vaikein. Kuten havaitaan, käytän tässä sanaa ’pörssi’ paikasta, jossa aineelliset resurssit ratkaisevat.

Kustannusliikkeistä pitäisi kirjoittaa enemmän, varsinkin kun asiasisällöltään uskottavia historioita ei ole juurikaan ilmestynyt. Sellainen firma on näet esimerkki hierarkkisuuden vaaroista. Jo pitkään on käsitetty, ettei teline tai pahimmillaan pyramidi ole tavoittelemisen arvoinen organisaatiomalli. Hyvä yhteenliittymä toimii joustavana ja osittain itsestään rönsyilevänä verkkona, sellainen kuin esimerkiksi menestyvä jääkiekkoseura. Tämä on muunnelma isävainajani minulle välittämästä oikeudellisesta ohjeesta. Puhelin on paras oikeuslähde. Kannattaa aina soittaa ja kysyä joltain viisaammalta ennen kuin erehtyy luulemaan itse ymmärtäneensä.

Minusta on kiusallista, että eduskunta ja hallitus menevät kirjailijoiden ja taiteilijoiden tontille. ”Arvojohtaminen” on näiden viimeksi mainittujen ammatti. Siksi esimerkiksi kirjallisuuden modernismi vastusti arvoja kiihkeästi ja tuli näin itse edistäneeksi kulutustaidetta, joka kului loppuun. Seuraus oli vahvavirtavasemmistolaisuus, joka ei olisi oikein arvoinutkaan kirjallisuutta muulla kuin arvojen perusteella, siis ensin ”tiedostavuuden” ja sitten työväenhenkisyyden ja kohta dialektisen materialismin.

Luen sanomalehden mielipidetutkimuksen sisällissodan 1918 vaikutuksista niin, että Väinö Linna vaikutti enemmän kuin kaikki toiset yhteensä. Punaisuus sai kasvot, ja monin kohdin valkoisuus. Antti Tuuri on tuonut varovasti ajatusmaailmaan tärkeän palikan, vouhottavien soturien tietyn kaistapäisyyden.

Eduskunta juuttuu jatkuvasti arvokeskusteluihin avioliiton oikeasta olemuksesta tai (sinänsä myrkyllisten) alkoholijuomien jakelusta ja anniskelusta.  Murhe toisten ihmisten huonoista tavoista on aina raskas kantaa. Omat eivät yleensä niinkään rasita.

Niinistön puheeseen olisin sujauttanut pari pahaa sanaa esteellisyydestä. Vinkkaisin että kunnallisten ja valtion virastojen ja myös osakeyhtiöiden pöytäkirjoihin olisi otettava alkulauseeseen päätösvaltaisuuden rinnalle maininta osallistujien esteettömyydestä. Jos vastuu jakautuisi kaikille osallistujille, sellainen voisi avata suut ajoissa. Kantelumahdollisuus on jäänyt liiaksi ammattimaisten riidanhaastajien alueeksi.