Herraviha

Elinaikanani eli sotien jälkeen herraviha on haihtunut, ainakin merkittävästi.

Jos tuon saman asian sanoisi mutkikkaammin, yhteiskunta on keskiluokkaistunut. Se ei ole hyvä ilmaisu, koska keskiluokan voi ymmärtää niin monella tavalla. Luennolla riittää, että sanoo keskiluokan alarajan olevan yksin asuvalle kahden tonnin korvilla, brutto, ja lisää että palkansaajien mediaanitulo kuukaudessa on siinä kolme.

Sanan sotkuisuutta voi tähdentää sanomalla, että lapsia ja eläkeläisiä on vaikea sijoittaa mihinkään tulojen mukaan.

Kyllösen vaalitilaisuuden yhteydessä kajahti yleisöstä ”herrat kyykyyn”. Ilahduin kovasti ja kyykistyin heti, koska olen herra.

Herravihalla ja työväenliikkeellä ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa. Yhteisen kansan epäluulo ja viha heroja kohtaan on ikiaikaista ja lisäksi täysin aiheellista. Työväenliike tukeutui siihen, kun kuulijoissa oli ennen paljon sellaisia, jotka eivät olleet kuulleetkaan mistään kapitalisteista ja sellaisia, joille ”porvari” tarkoitti kauppiasta, myös osuuskaupanhoitajaa.

Sekä Suomen että Ruotsin historioissa mainitaan usein, että saksasta tai jopa venäjästä käännetty ”työläiset ja talonpojat” aiheutti hämmennystä. ”Talonpojan” ymmärrettiin usein tarkoittavan samaa kuin ”talollinen”. Lapsuusvuosinani kylällä polkupyöräili muutamakin talonpoika, joilla oli yli kaksisataa hehtaaria viljeltyä, tuhat metsää ja 40 essiiriä navetassa. Uuden virkakielen nimikkeen ”maanviljelijä” alapuolella oli ”palstatilallinen”, joka tarkoitti suunnilleen samaa kuin (vennamolainen) ”pienviljelijä”.

Tuolla lahjakkuudella ja yleisesti hyvillä hoksottimilla Kyllönen voisi olla tässä vaiheessa esimerkiksi apteekkari. Juuri siksi olisi mielenkiintoista päästä kysymään häneltä, mitä mieltä hän on Kalle Päätalosta. Päätaloa moitittiin joko oikean aatteen tai yleisemmin yhteiskunnallisen näkökulman puuttumisesta. Kukaan ei ole moittinut vähäosaisten sivuuttamisesta.

Sitä vastoin Päätalo on kuvannut luullakseni paremmin kuin kukaan herraksi muuttumisen saatanallisuuden. Kun hän tekee sen virheen, että palaa koulun käyneenä rakennusmestarina kotikuntaansa, kukaan ei osaa suhtautua häneen, eivät edes entiset rippikoulukaverit. Jopa oppi-isä Jakki ottaa välimatkaa, ja se on katkeraa.

Kun menestys iskee, uittojoelta ja parkkauslanssilta tutut laskevat, että hän on miljonääri, joka voi ostaa vaikka lentokoneen. Tietysti kaverit laskevat paperossilaatikon kanteen tulot kirjan kappalehinta kertaa painos.

Lukijalle nykyisin aika virheellinen päässälaskusääntö: myytyjen kappaleiden yhteishinta miinus alv jaettuna kuudella. Ja siitä menee tietenkin sitten vero. Blogikirjaani myytiin tuhat kappaletta. Alvin jälkeen sain siis noin 3 euroa kappaleelta eli kolme tonnia. Vaikka menekki oli suurenmoisen hyvä tänä vaikeana aikana, luulen käyttäneeni juttujen ja kommenttien valikointiin ja sijoitteluun ainakin kahden kuukauden työajan, kahdeksan tuntia päivässä, ottamatta nyt huomioon itse tekstien kirjoittamista.

Nyt olen noussut kyykystä. Kirjoja julkaisemalla ei herraksi pääse. Eikä varsinkaan blogeilla.