Vaikeatajuinen kirjoitus

Lohkoketjun (blockchain) jankuttamiseni johtuu tästä.

Oikeusjärjestelmään tulivat vimeisinä työ ja palvelut. Myös keskeinen sopimuksen käsite liittyi tuhansia vuosia lähinnä kauppaan, etenkin kiinteistönkauppaan.

Roomalaiset ja heidän seuraajansa puhuivat työn sijasta ”toimenpiteiden vuokraamisesta”. Orjuuden pohjan vuoksi työ (työsuhde) ja palkka olivat jotenkin häpeällisiä sanoja. Tänäkin päivänä englannissa ja puheessa suomessa tekijänpalkkio ja joskus asiamiehen palkkio (ei siis palkka) on ”honoraari”, kunnioituksen osoitus.

Itse asiassa luin aikoinani paljonkin pandektioikeutta, Ranskan siviilioketta ja brittien common law –ajattelua. Pelkkä raaka sopimus (contract, Vertrag) oli myöhäinen tulokas, ja tänäkin päivänä olemme sitä mieltä, että valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen sopimukset eivät erityisemmin muistuta edes monikansallisten yritysten tekemiä sopimuksia.  Veroparatiisien yhteydessä ei yleensä puhuta konsernirakenteista eikä kartelleista, koska niin harva tietää, mitä ne ovat.

Sosialismin eri muotojen keskeinen ajatus oli kieltää sopimukset.. Sopimus merkitsi markkinoita ja markkinat taloudellista imperialismia. Lenin ja Trotski halusivat tosissaan, että valtio määrää mm. työpaikat ja palkat.  Olen itse tehnyt sopimuksia tekijänoikeudesta ja patenteista Neuvostoliiton eri valtion elinten kanssa.

Kaupallisista palveluista kehittyivät varhain kuljetus (merikuljetus) ja vakuutus (merivakuutus). Pankkitoimintaa pidettiin niin epämääräisenä ja mahdollisesti syntisenä että sitä harjoittivat pitkään vain kirkkoja juutalaiset sekä erilaiset Pyhän Hengen huoneet.

Omat alueeni, tekijänoikeus ja patentit (ja tavaramerkit) naamioitiin lainsäädännöllä kaupankäynniksi, vaikka esimerkiksi tekijänoikeus on useimmiten palveluntarjonnan osa.

Patenttirekisteri oli maailman ensimmäinen lohkoketju, ja todella huono. Saadakseen määräajaksi yksinoikeuden keksijän tuli ilmaista keksintönsä kirjallisesti ja hankkia valtiollisen toimijan privilegio. Tavarantuotannossa se toimi (rautatiet) mutta palelupuolella on aina ollut vaikeaa (menetelmäpatentit, esimerkiksi kemiassa ja farmakologiassa).

Perinteistä saksalaista järjettömyyttä käyttäen luotiin oikeudellinen käsite ”esineetön esine”, Nuo kaksi oikeudenalaa ovat edelleen ”immateriaalioikeutta”, joka kohdistuu siis ajatukseen, joka puolestaan ”ilmenee” eri tavoin. Se on vähän kuin olisi erikseen laki kodin myynnistä ja laki asuntokaupasta. Sopimusosapuolten subjektiivisille tarkoitusperille annettaisiin kategorian luova merkitys.

Lohkoketjulla voitaisiin palauttaa tekijänoikeuden rekisteröimispakko ja koettaa selviytyä geeniterapian ja yleisemmin mikrobiologian romauttama patenttijärjestelmä. Prioriteetti eli ensimmäisen oikeus kuuluu järjestelmään, ja julkisuus (open ledger) niin ikään. Tämä voisi hyvinkin kehittää ansaintamadollisuuksia saman tapaan kuin verkkomyynti tavaroidenvaihdannassa, ja vaikea rajanvedot voitaisiin siirtää esimerkiksi välimiesoikeuksien ratkaistaviksi. Luulen että valistus lisääntyisi, jos oppikirjoja ja kaikkea kaunokirjallisuutta voitaisiin sitten vuokrata määräajaksi.