12. joulukuuta 2017

Vaikeatajuinen kirjoitus



Lohkoketjun (blockchain) jankuttamiseni johtuu tästä.

Oikeusjärjestelmään tulivat vimeisinä työ ja palvelut. Myös keskeinen sopimuksen käsite liittyi tuhansia vuosia lähinnä kauppaan, etenkin kiinteistönkauppaan.

Roomalaiset ja heidän seuraajansa puhuivat työn sijasta ”toimenpiteiden vuokraamisesta”. Orjuuden pohjan vuoksi työ (työsuhde) ja palkka olivat jotenkin häpeällisiä sanoja. Tänäkin päivänä englannissa ja puheessa suomessa tekijänpalkkio ja joskus asiamiehen palkkio (ei siis palkka) on ”honoraari”, kunnioituksen osoitus.

Itse asiassa luin aikoinani paljonkin pandektioikeutta, Ranskan siviilioketta ja brittien common law –ajattelua. Pelkkä raaka sopimus (contract, Vertrag) oli myöhäinen tulokas, ja tänäkin päivänä olemme sitä mieltä, että valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen sopimukset eivät erityisemmin muistuta edes monikansallisten yritysten tekemiä sopimuksia.  Veroparatiisien yhteydessä ei yleensä puhuta konsernirakenteista eikä kartelleista, koska niin harva tietää, mitä ne ovat.

Sosialismin eri muotojen keskeinen ajatus oli kieltää sopimukset.. Sopimus merkitsi markkinoita ja markkinat taloudellista imperialismia. Lenin ja Trotski halusivat tosissaan, että valtio määrää mm. työpaikat ja palkat.  Olen itse tehnyt sopimuksia tekijänoikeudesta ja patenteista Neuvostoliiton eri valtion elinten kanssa.

Kaupallisista palveluista kehittyivät varhain kuljetus (merikuljetus) ja vakuutus (merivakuutus). Pankkitoimintaa pidettiin niin epämääräisenä ja mahdollisesti syntisenä että sitä harjoittivat pitkään vain kirkkoja juutalaiset sekä erilaiset Pyhän Hengen huoneet.

Omat alueeni, tekijänoikeus ja patentit (ja tavaramerkit) naamioitiin lainsäädännöllä kaupankäynniksi, vaikka esimerkiksi tekijänoikeus on useimmiten palveluntarjonnan osa.

Patenttirekisteri oli maailman ensimmäinen lohkoketju, ja todella huono. Saadakseen määräajaksi yksinoikeuden keksijän tuli ilmaista keksintönsä kirjallisesti ja hankkia valtiollisen toimijan privilegio. Tavarantuotannossa se toimi (rautatiet) mutta palelupuolella on aina ollut vaikeaa (menetelmäpatentit, esimerkiksi kemiassa ja farmakologiassa).

Perinteistä saksalaista järjettömyyttä käyttäen luotiin oikeudellinen käsite ”esineetön esine”, Nuo kaksi oikeudenalaa ovat edelleen ”immateriaalioikeutta”, joka kohdistuu siis ajatukseen, joka puolestaan ”ilmenee” eri tavoin. Se on vähän kuin olisi erikseen laki kodin myynnistä ja laki asuntokaupasta. Sopimusosapuolten subjektiivisille tarkoitusperille annettaisiin kategorian luova merkitys.


Lohkoketjulla voitaisiin palauttaa tekijänoikeuden rekisteröimispakko ja koettaa selviytyä geeniterapian ja yleisemmin mikrobiologian romauttama patenttijärjestelmä. Prioriteetti eli ensimmäisen oikeus kuuluu järjestelmään, ja julkisuus (open ledger) niin ikään. Tämä voisi hyvinkin kehittää ansaintamadollisuuksia saman tapaan kuin verkkomyynti tavaroidenvaihdannassa, ja vaikea rajanvedot voitaisiin siirtää esimerkiksi välimiesoikeuksien ratkaistaviksi. Luulen että valistus lisääntyisi, jos oppikirjoja ja kaikkea kaunokirjallisuutta voitaisiin sitten vuokrata määräajaksi.

12 kommenttia:

  1. Kyseessä on suuri muutos monelle elämänalueelle, kuten lainsäädäntö, teollisuus, keksinnöt, rahamarkkinat jne.

    Entä mitä ongelmia tästä lohkoketjusta syntyy? Ei mitään? Entä jos joku taho tai valtio kieltäytyy kunnioittamasta valtaansaatettua järjestelmää ja tekee oman, poikkeavan järjestelmänsä joka ei ota huomioon muun maailman järjestelmää tai pyrkii kaatamaan sen?

    Miten estetään jonkin arvoa muodostavan tekijän yletön arvonnousu spekulatiivisista syistä?

    Miten hoidetaan tilanne jos moniin järjestelmää ylläpitäviin tietokoneisiin tulee yllättävä virusyskä ja tiedot katoavat niistä tai lukittuvat?

    Koska kaupankäynti vaan lisääntyy, miten hoidetaan sadat miljardit kaupat päivittäistasolla, virheettömästi? Ts. mitä tehdään jos havaitaan systeemin tekemä virhe? Kuka työntää kärsänsä siihen ja ryhtyy tonkimaan selväksi?

    Ehkä olisi hyvä harjoitella hyvin pienessä mittakaavassa perusteellisesti ensin.

    VastaaPoista
  2. Come to think of it, kirjastolaitos taitaa olla -- myöhästymissakkoineen -- eräs muoto kauno- ja oppi- sekä tietokirjallisuuden vuokrauspalvelu. Se määrä minkä olen lainattuja levyjä samantien kopioinut, sekä yhden kirjan, ei ole hetkeäkään mietityttänyt että "omistanko minä ne nyt". Ja aivan surutta olen antanut tarvitsevalle kopion skannauksesta, Adam Bremeniläisen Arkkipiispojen historiasta englanniksi. Kunnosta päätellen en ollut ensimmäinen joka sen oli tehnyt, sidos oli jo kevyesti auennut. Mutta minä omistan sen nyt. Se sitten omistanko kaikki lukemani kirjat koska ne muistan.. niin no.

    VastaaPoista
  3. Olipa vaikeeta, Kemppi! Valittaen ilmoitan, että lähden netin ulottumattomiin mökille kirjoittamaan, joten en ole mukana "9-miljoonas käynti" arvonnassa!
    Hei vaan, heivaan! pekka s-to.

    VastaaPoista
  4. Mitä eroa on vakuutuksella ja vedonlyönnillä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vedonlyöntilääkäri ei mitätöi lottovoittoa?

      Poista
    2. Kun vahinko sattuu, niin ei se ole mikään voitto vaan vakuutuksella voidaan palauttaa asiantila entiselleen ennen vahinkoa.

      Poista
  5. Luin Isaac B. Singerin Lublinin taikurin. Mukavaa lukukokemus. Huolellisesti kirjoitettu ja tasapainotettu. Mutta mitä ihmettä: käännös Jukka Kemppinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettelemistä siinä on, onhan hän kääntänyt vaikka mitä, moneen kun on ehtinyt.

      Poista
  6. Jouduin kerran sanomalehden toimituksessa seuraavan tapauksen kuulleeksi todistajaksi. Olin viereisessä luukussa (nyk. työtila). - Kuului jumalaton läimäyksen ääni, ja samalla vielä kovempi nuoren naisen vihainen, raivokas huuto: "Sonni helevettiin siitä!" - Saman tien "sonnin" vaisumpi reaktio: "Elä hakkoo..." Sonni oli yrittänyt lähennellä toimituksen nuorta oikolukijaa takaapäin luottaen liikaa vetovoimaansa. - Toimitus oli muuten hyvähenkinen, huippuhyvä työpaikka. Yksi omatekoinen besserwisser sen saattaa pilata, niin kuin tuossa kävi. Surullista. Tämä "pilaajasonni" ei kunnioittanut kollegoitaan, eikä hänelle opetettu käytöstapoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät ole yhtä räväköitä ja varsinkin nuoret naiset, tytöt, hämmentyvät, erityisesti jos kyseessä on valta-aseman väärinkäyttö. Vaasalainen lukiolaistyttö kertoi TV:ssä, että hän oli shokissa, kun opettaja laittoi kätensä hänen takamuksensa päälle, ei pystynyt kuulemaan mitään opettajan puheesta, ajatteli vain, "mitä tuolle kädelle pitäisi tehdä".

      Ei tyttöjen kuuluisi joutua pohtimaan opettajan tai muun aikuisen käytöstä. Emma Kari sanoikin TV:ssä, että kyllä meidän tyttöjemme pitää saada olla rauhassa koulussa. En ollut kuullut sellaisista tapauksista pitkän koulu-urani aikana, mutta tämän aamun lehti kertoi, että entisessä koulussani, tosin yläkoulun puolella, on paljastunut opettaja, joka taputtelee tyttöjä, kommentoi heidän fyysistä kehitystään, kyselee oppilaiden seksikokemuksia ja kertoo omistaan ym. ym., pahempaakin. Nyt olen minäkin shokissa. Juuri siksi tämä julkisuuskampanja on ollut paikallaan, että heikotkin rohkaistuvat tuomaan äänensä kuuluviin. Ajatelkaapa omaa tytärtänne tai lapsenlastanne sellaiseen tilanteeseen. EG

      Poista
    2. Kuulostaa, että oikolukija oli maalaistalosta kotoisin, ja tiesi, miten kovapäisempiä sonneja pitää joskus vetää kunnolla turpaan. Oikeat oli otteet.

      Poista
  7. Tuota roomalaisten tapaa tehdä työsopimus voisi ehkä vähän täydentää. "Toimenpiteiden vuokraus" eli stipulatio sisälsi tosiaan periaatteessa vain lupauksen tietyn työn suorittamisesta, mutta ei meikäläistä periaatteellista lupautumista sen henkilökohtaiseen tekemiseen. Tätäkin sopimustyyppiä roomalaiset pitivät sopimattomana säätyläiselle.

    Vapaiden ammattien harjoittajat olivat juridisen fiktion mukaan kansalaisia, jotka auttoivat ystäviään puhtaasti hyvän mielen ja oman kehittymisensä vuoksi. Nämä puolestaan palkitsivat heidän tekemänsä palveluksen vapaaehtoisella kunnialahjalla. Toki, jos joku jätti sovitun palkkion maksamatta, oli teoriassa mahdollista nostaa juttu kunnianvastaisesta toiminnasta, mutta kyse ei ollut missään tapauksessa sopimusrikkomuksesta.

    Roomalaisen mielestä juuri kukaan suomalainen, eläkeläisiä ja yksityisyrittäjiä lukuunottamatta, ei olisi todella vapaa yksilö, sillä nykymuotoista työsuhdetta he pitäisivät lähinnä itsensä orjuuteen myymiseen rinnastettavana. Sellainen ajatus, että sivistynyt ihminen tekisi tällaisen sopimuksen sen kummemmin asiaa häpeämättä, toisi roomalaisen mieleen lähinnä itämaisten despotioiden elämäntavat.

    VastaaPoista