Supermassiivinen

Salapoliiseja oli noin neljäkymmentä. Heidän tehtävänsä oli vaikea, koska ruumista ei myöskään ollut. Ketään ei ollut tapettu, ainakaan vielä. Minä olin itse yksi salapoliiseista. Ainakin näin sen unen.

Se henkilö, jonka ruskeassa talossa me kertomuksen henkilöt olimme vieraana, oli ilmoittanut uskottavasti, että ellei mysteeri selviä, kaikki tapetaan. Mustan aukon ei tarvitse olla kovin suuri. Se repii elektronit huuti helvettiin eli siis singulariteettiin. Joten mitään jälkiä ei jäisi.

Kaikilla oli merkkinä väri, kuten jäähtyneen marjapuuron värinen lakki tai huivi. Mutta murhaaja oli Ruotsi. Se oli vihreä. Korkeiden virkojen pöytiä tarkoitettaessa mainitaan usein vihreä verka. Todellisuudessa kangas on boijia, englanniksi ’baize’. Se on edelleen käytössä pelikasinoilla. Kortit eivät luisu liikaa.

Sitä ihmettelin että Venäjä oli keltainen, mutta miksei se käy niinkin. Musta ja punainen ovat lippuina varoituksia pikemmin kuin merkkejä.

Tuo neljäkymmentä salapoliisia pyöri sen verran mielessä että aloin ensin pohti ja sitten tutkia asiaa.

Ensimmäinen havainto oli kirjallisuuden tutkimusta ajatellen vallankumouksellinen. Olin jopa luennoilla viitannut Dostojevskin yhteydessä Venäjällä 1860-luvulla annettuun uuteen rikoslakiin. ”Rikos ja rangaistus” –romaanissa esiintyy keskeisesti myös syyttäjä, joka vastaa rikostutkinnasta.

Nyt jäin pohtimaan, mitä se viranomaisia kiinnosti, saako joku koronkiskurieukko kirvestä ja hänen paikalle eksynyt ystävättärensä samoin. Olihan virkamiehillä tärkeämpiä asioita ja lisäksi lahjuksia hankittavana. ”Karamazovin veljekset” on aivan eri asia, koska isän murhaaminen liittyy maanomistukseen ja kuohuttaa siksi koko kylää.

Suomessa Pohjanmaan puukkojunkkarikausi voi liittyä kunnallishallintoon, josta oli juuri annettu asetus. Nimismiehen tehtävät olivat muuttuneet. Kun pääsääntö näyttää olevan, että esimerkiksi Englannissa ja USA:ssa poliisilaitokset toimivat rikollisjärjestöjen tavoin ja usein niiden osana, ehkäpä Kauhavan nimismies Hägglund otti toimensa liian totisesti?

Jäin miettimään, mistä Edgar Allan Poe otti esikuvan mestarietsivälleen ja mitä perua oikein oli Sherlock Holmes, kunnes löysin vastauksen. Taustalla ei ole ketään eteviä poliisitarkastajia tai etsiviä. J. Edgar Hooverin laatimassa muistiossa juuri kieltolain vuoksi perustetun FBI:n toimintasunnitelmassa viitataan Poehen ja Doyleen ja sanotaan, että ruvetaan me samanlaisiksi ja tehdään mainosta. Siinä tulee Pinkertonin miehille ja muille yksityispoliiseille miettimistä.

Syyn ja seurauksen suhde meneekin toisin päin. Poliisit keksivät itsensä mielikuvituksellisesta kirjallisuudesta, ja sekä Englannissa että Ranskassa ja USA:ssa julkaistiin valtavasti nerokkaista poliiseista.

Todellisuudessa poliisi oli etenkin Ranskassa, Preussissa ja Venäjällä poliittinen elin, jonka tehtävä oli turvata hallitseville piireille rauha salaliitoilta ja sitten erilaisilta anarkisteilta. Salainen poliisi, Tsheka, oli Leninille kovin tärkeä. Juorutaan ett Stalin olisi hankkinut alan kokemusta jo ennen vallankumousta toimimalla tsaarin salaisen Ohranan ilmiantajana. Mutta murhat eivät kiinnostaneet. Ja tässä on ristivalaistus myös vuoden 1918 tuomioistuimet eivät olleet ”laillisuuden haaksirikko”, kuten on sanottu. Se laillisuus, jota silloin totisesti poljettiin, ei todellisuudessa ollut oikein syntynytkään, ja kun tuomaritkin olivat tottumattomia, tulos oli se mikä oli.