Tunnustuksellinen kirjallisuudenopetus

Punakynäni heilahtaa presidentti Niinistön ja kansanedustaja Erkki Tuomiojan kohdalla. Harmittelen. Arvostan näitä herroja ja Tuomiojan tunnenkin, joten kernaasti olisin mielin kielin.

Presidentti Niinistö erehtyi sanan ”trollaus” merkityksestä eilen. Hän ehkä luulee, että sana tarkoittaa pelottelua ja uhkailua ja liittyy siten asiayhteyteen ”Mikki-Hiiri ja meripeikko”.

Sana on jo kymmenen  - viisitoista vuotta ollut informaatioteknologian slangia. Yksi syyllinen sekaannukseen on lainsäätäjä. Meillä oli aluksi vain henkilörekisterilaki, jonka ympärille on kerros kerrokselta punottu henkilösuojaa sähköisessä viestinnässä.

Tulos on jumalattoman huono ja ihmisten turvallisuutta ajatellen riittämätön.

Trollauksena pidetään – puheessa – muun muassa sähköisesti toteutettua henkilöllisyyden anastamista eli ns. identiteettivarkautta. Trollausta on teknisesti haitallisten viestin lähettäminen.

Se on väärä viesti, että jokin neuvotteleva porukka ”trollaa” listatessaan suuria uhkakuvia. Jos tuo joukko olisi lisännyt salamurhien jälkeen vielä asteroidin syöksymisen maan ilmakehään tai tsuamin Itämerellä, ei kai kukaan sanoisi sitä trollaukseksi?

Jos olisin Tove Janssonin oikeudenomistajien oikeudellinen neuvonantaja, huolestuisin tilanteesta. Muumi on trolli Mumintroll).

Erkki Tuomiojan mainostaa Ilkka Remestä samassa yhteydessä. Se on hyvin tehty. Remes on hyvä. Tosin hänen uusin kirjansa hiukan lerpahtaa loppua kohti.

Yritän jatkossa kirjoittaa useammin roskaviihteestä. Kannatan sitä. En kannata yliopistojakin vielä vaivaavaa tunnustuksellista kirjallisuudenopetusta.

Kirjallisuus on ilmiö, mielestäni hyvin tärkeä, ja siihen kuuluvat kaikkein parhaat ja kaikkein kehnoimmat. Arvoarvostelmia ei pidä tyrkyttää, vaan keinoja sellaisten tekemiseen.

”Pekka Lipponen” oli parhaimmillaan samaa korkeaa tasoa kuin nyt vaivoin muistetut saman ajan korkeakirjallisen modernismin klassikot.

Lisäksi viihteeksi ja etenkin suurten palkkioiden toivossa rakenneltujen teosten tarjoamat tietolähteet ovat verrattomia.

Nyt luen Dan Brownin uutta kirjaa ja toivon, että Jan Vapaavuori tekisi saman. Guggenheim-museo (Bilbao) on keskeinen tapahtumapaikka. Keskeinen juonielementti on valtionterrorismi.

Ennen sanottiin huonosti muotoillen, että jokin asia on ”ilmassa”. Etenkin rahan perässä juoksevat viihteen tekijät voivat olla paremmin selvillä näistä asioista, koska he yrittävät itsekin luoda muoti-ilmiöitä.

Eki – Remes todistaa, että noin sata tuhatta suomalaista jaksaa keskittyä kuvitelmiin Venäjän sotatoimista Suomea vastaan nyt ja ensi vuonna ja samalla Yhdysvaltojen taitamattomasta ja täysin itsekkäästä sotilaspolitiikasta.

Eikö tämä ole mielenkiintoista!