Läkki

Yllättäen teräs- ja rautapelti tuli tuotteeksi Ruotsissa hiukanennen 1800-luvun puoliväliä. Jostain syystä uuninpelti, joka ei ole peltiä, näyttää olevan virheellinen käännös sanasta ”spjäll”.

Uuniin sopivia laatikkoja, peltimukeja ja muuta valmistivat läkkisepät,  ammattikunta joka on kadonnut. Tai en tiedä, mitä nimitystä katontekijät j rännikauppiaat käyttävät itsestään. Harvemmin kuitenkaan näkee pitkästä pellistä tehtyä saumattua kattoa, joka on klamereilla kiinni ruoteissa.

Muistanko oikein sen, että P. Mustapään kaikkien tunteman läkkiseppä Linbladin lisäksi Pikku Pietarin isä olisi ollut katontekijä? Vai Pietariko se vain jutteli katolla Jumalan kanssa?

”Pikku Pietarin piha” on rakkaassa muistossa sekä kirjana että elokuvana. Mollbergin ”Aika hyvä ihmiseksi” on yhdistelmä Aapelin eli Simo Puupposen tuotannosta.

Simo Puupposella oli mielenkiintoinen savolaismallinen nenä, joka oli täynä reikiä.

Ammattikunnan kuuluisin lienee kuitenkin Kari Suomalaisen ukonköriläs, katontekijä Hiski Kutiainen. Eikä hn ole viimeinen alallaan. Juuri sattui silmään uutinen varastetusta kuparikatosta. Siitä tuli heti mieleen tietämäni mies, joka viinanhimoissaan joi kattonsa, kääri pellit rullalle ja vei romukauppaan, joka olikin sopivasti oikealla suunnalla, reitillä ”pitkäripaiseen”, joka oli Alkon myymälän salanmi.

Luulisin, että kotimainenkin teollisuus hyötyi kieltolaista. Pieni, piilossa kannettava pirtupullo oli ”varpunen”, kun taas iso selässä kannettava säiliö oli ”neekeripoika”. Nimitys viittaa siihen, että astiat tulivat ihan ulkomailta aineen kanssa. Mutta alan teosten mukaan läkkiseppää kuitenkin tarvittiin kotimaan kuljetuksissa. Ihan museoissa on vartalon muotoja myötäileviä peltiastioita, joita käyttäessä arvotavara peitettiin päällystakilla. Lihavia naisia kuulemma näkyi etenkin iltaisin Näkinkujalla. Janohon ja nälkään ei kuolla Näkinkujalla, vaikka muualla oltaisiin kuin lujalla…”

Eilen käsitellyistä laatikoista nousi mielen pohjalta humalaisen herraseuran viehkeä laulelma, jossa oli sellainenkin kohta – säkeistö alkoi että Oli hirveä reikä jätkän perperissä –

Oli jätkä pikkutakkisillaan,

sikaariloorat jaloissa…”

Katukuvan muuttumisen aiheuttavat myös puuttumiset. Ei ole, ei, muotoraudasta ja lasista näperrettyjä puhelinkioskeja surkeasti katkottuine puhelinjohtoineen. Eikä ole herrain pistäytymöitä, jollainen mielestäni oli Erottajan puistossa ennen. Alkon kilpailijoitten iskulause oli ”käy myymälässä – myy käymälässä.

Pariisissa lienee Le Creusot ja muu raskas metalliteollisuus kokenut kovan iskun, kun nämä laitokset vähä vähältä katosivat, ja myös bistrojen eriöissä posliini alkoi kilpailla valurautaisten viritysten kanssa. Neuvostolitonkävijöillä kuuluu olevan alan muistoja, mutta kun en lukeudu heihin, vaikenen.