Dan Brown

Onko perustetta puolustella huonosti kirjoitettua amerikkalaista roskaa?

On.

Luin uutuuden ”alku”. Pidin siitä. Mieleeni tulivat Valittujen Palojen tiivistetyt kirjat (condensed books), joiden alkuperä on lehden ”Kuukauden kirja”. Luin niitä ahneesti koululaisena. Tutustuin sitten Valittujen Palojen henkilökuntaan. Ihmiset olivat hyvin ammattitaitoisia, ystävällisiä ja asiallisia. Kille Palmunen oli ystäväni; hän kuoli varsin nuorena. Kille oli vaitonainen taustastaan. Hän oli latinan opettaja ja filosofian maisteri pääaineena roomalainen kirjalisuus. Koska johtoportaassa istui ekonomeja, joiden mielestä Killen ja muiden höykyttäminen oli merkki hyvästä liikkeenjohdosta, ymmärsin asetelman. Leena Dammertiin tutustuin myöhemmin; hänetkin kuolema vei ennen aikojaan. Lehden päätoimittaja Erkki Haglund oli fiksuimpia ja miellyttävimpiä ihisiä, joita tunsin alalla.

Lehden toiminta oli hyvin suunniteltua. ”Digest” tarkoittaa tässä tiivistelmää. Otettiin siis jokin vaikeatajuisen lehden – kuten Timesin tai Newsweekin – artikkeli – ja tekijänoikeuden haltijan luvalla kirjoitettiin se uudelleen, helpommin sanoin ja tiivistäen. Kuukauden kirjojille oli tehty sama. Muistelen lukeneeni Harper Leen ”Kuin surmaisi satakielen” ensin Valituista Paloista. Pakko olla väärä muisto. Lehti oli ultrakonservatiivinen ja sen tavattoman uskonnolliset omistajat Wallacen perhe oli omimmillaan ylistäessään Amerikkaa ja esitellessään sosialismin hirveyksiä. Lehden levikki oli Suomessa suurimmillaan yli kolmesataa tuhatta. Se on vaikuttanut suomalaisten asenteisiin yhtä syvästi kuin Aku Ankka – molemmat alkujaan Erkon julkaisuja.

Dan Brown kirjoittaa kuin suoraan Valittuja Paloja. Tosin ainakin ”da Vinci koodista” on julkaistu myös kielellisesti helpotettu lyhennelmä. En ole varma, onko Dan Brownia oikeasti olemassa. Hiukan epäilen, että takana on nykyisin myös Penguinin omistaman Random Housen tiimi, ja ainakin 100 filosofian tohtoria.

Ainakin Ilkka Remes käyttää samaa kaavaa. Myös ”Alku” –teoksessa henkilöhahmot ovat merkillisen paperisia eli luonteettomia (tai jonkin valikoidun piirteen luonnehtimia), ja museo-opasta muistuttava aineisto saa valtavan suren osan. Salaliitot ja henkirikokset kuuluvat tietenkin asiaan

Mutta en todellakaan vastusta jännäriä, jonka yksi päähenkilö puuhaa kvanttitietokoneen kanssa (muka kehitettyään toimivan ja käyttökelpoisen laitteen) ja on samalla tekoälyn (AI) uranuurtaja. Teoksen vinjetti on Gaudin La sagrada famiglia –kirkko ja muutaman muut Barcelonan rakennukset. Toinen keskeinen tapahtumapaikka on Bilbaon Guggenheim –museo. Teema on katolisen kirkon vanhoillinen siipi ja ehkä laajemminkin uskonnon ja luonnontieteen vastakkainasettelu. Lukijan sympatioita ohjaillaan katteetonta jumalauskoa vastaan ja tieteen leiriin.

Romaani on rakenteeltaan sarjakuva ja hyvin sivistävä, tyyliin ”Leonardo da Vinci oli kuuluisa taidemaalari, joka teki myös tieteellisiä keksintöjä”.

Siinä on nurinkurisuutta, että kirjojen myynnin laskua surraan mutta näitä kaupallisesti hyvin laskelmoituja vähätellään. Miksi Agatha Christien lukeminen on aivan paikallaan mutta Dan Brownin ei? Miksi pitäisi yhtyä ylistämään esteettisesti korkeatasoisia teoksia mutta näitä ei? Brownin asiavirheistä ja kömpelyyksistä en ainakaan itse häiriintynyt. Nauttiminen väkivaltafanasioista on rokotus väkivaltaa vastaan.