Pilli ja pilsneri

Skandinavian ikivapaa talonpoika on pötypuhetta.

Jos ajatus on mahdollisuus asettua asumaan sellaiseen paikkaan, jossa herrat ovat onnellisen vähissä, niitä on ympäri maapallon, ja monissa niistä voi oikeasti tulla toimeen. Olkoon esimerkki niin harvoin ylistystä saava Savo.

Yleensä ihmiset eivät ole halunneet lähteä väljemmille maille, vaan heitä on saanut hätistellä keihäin ja piikein. Yksi esimerkki on Venäjä,, jossa talonpojat tiesivät viimeistään 160-luvulla, että on mieluisampaa riutua toimeentulon rajoilla joukolla.. Kun maaorjuus lopetettiin 1861, siitä ei seurannut käytännössä juuri mitään.

Maanjakolaitos lienee keksinnöistä hienoimpia. Ruotsissa, etenkin Tanskalta vallatussa Skånessa, aatelisherrat huomasivat, että maanmoukat olivat kvia istuskelemaan hämärissä pirtin tapaisissaan ja jupisemaan. Vähäpäisten ja leveäharteisten jupina on aina huono merkki.

Niinpä luotettiin siihen tosiasian, etteivät nämä osaa kertotaulua eivätkä siis laskea tai edes arvioida pinta-aloja, keksittiin isojako, talot siirrettiin ja tiluksia yhdistettiin.

Toimitus edistyi ripeäasti. Suomessa Kuusamossa se saatiin valmiiksi 1960-luvulla.

Leikki sikseen. Jupina lakkasi ja maataloustuotanto kasvoi aivan madottomasti ja näin syntyi uudenlaisen teollisen yhteiskunnan pohja. Suomessa ensimmäinen suurenmoinen romaanimme, ”Seitsemän veljestä”, sisältää myös maanajakolaitoksen. Kirjan alussa oikein jahkaistaan, miten taitavasti veljesten isä, se joka tappeli karhun kanssa ja jäi toiseksi, oli ottanut jaon käydessä eli isojaossa kulon polttamaa metsää, jota olikin sitten tullut paljon. Kysymys oli siis jyvityksestä eli parsellien keskinäisten arvojen laskemisesta maanjaossa. Ja lopputulos romaanin päättyessä on Jukolan halkominen ja lohkominen useaksi elinkelpoiseksi taloksi ja torpaksi. (Torppa ei ole kurjuuden perikuva; oli torppia, jotka olivat talon veroisia.)

”Perinteinen vapaus” alkoi tässä tapauksessa 1800-luvulla. Oman valinnan mukaan käytettävistä metsistä talonpojat oli vapauttanut jo Kustaa Vaasa.

Kävin läpi historiaa ja käsitin, että tietoni taustastani ovat vähäpätöisiä tai virheellisiä. Sodanjälkeiset vuodet olivat poikkeuksellisia. Työvoima lisääntyi nopeasti, inflaatio samoin. Kohonneet tuotot kohdistettiin investointeihin. Kun kulutusyhteiskunta syntyi, maaseutu tyhjeni hyvin nopeasti. Itse olin Helsingissä herrakoulun käyneenä.

Muistikuvia on kehitettävä ja muutettava. Muisti on täsmälleen jotain muuta kuin tuomarit ja poliisit luulevat. Se on pohjattoman epäluotettava. Sn täytyy olla. Se on osa mielen autoimmuunijärjestelmää, joka rakentaa ja korjaa.

Mielestäni tosi hienoja olivat aikamiehet, jotka polttelivat pillitupakkaa ja ryyppäsivät välillä pilsneriä, siis sitä, jota sai kioskeistakin. Pillitupakka haisi kummalliselta. Kai siinä oli turkkilaista lehteä joukossa, jotain Latakiaa.

Sellaisia vuorineuvoksia en nähnyt, jotka olisivat poltelleet ravintolassa North Statea ja maistelleet oikeaa olutta. Mutta tuokin ihanne rapisi. Sitä paitsi en koskaan oppinut pitämään savukkeista, en silloinkaan, kun ne olivat miehen merkki, ja pilsneri oli suorastaan pahaa, etenkin Pommaciin verratuna.