21. syyskuuta 2017

Verkoilla




Tällä hetkellä aivan epämääräiset historian toimijat ovat taas suosiossa. Herran perkeleet, kansa, suomalaiset. Mutta ihmissuhteet on numeroitu. Laki tai ei, ainakin eräistä silmälläpidon kohteista tiedetään kaikki sähköpostit, puhelut ja merkittävä osa tapaamisia, vaikka olisi vaihdettu tietoja puiston penkillä.

Koulu panosti suuriin miehiin. Hyvä arvosana oli luvassa, jos tiesi, että eräs keisari ja muuan paavi määräsivät asioista sillä vuosisadalla, jota kysytään.

Luultavasti sekä kysymys että vastaus ovat merkityksettömiä.

Vaikeammat kysymykset ovat tulleet vastaan vasta uudempina aikoina: mustan surman eli ruton vaikutus 1300-luvun vaiheisiin. Ennen riitti kulkutaudin nimeäminen onnettomuudeksi. Nyt ajatellaan, että kolmanneksen – kuudenneksen vähennys väkilukuun noin kuukauden aikana ei todella jätä jälkiä jättämättä.

Olen miettinyt ja selvitellyt oman erikoisalani lohkolla, missä määrin keskiajan rutto näkyy kaupankäynnin ja sen sääntelyn vaiheissa. Jopa puolet maatiloista jäi isännättöminä kesannolle. Valtava työvoiman tarve ehkä suoraan johti tieteellisiin ja teknisiin keksintöihin ja esimerkiksi löytöretkiin. Ristiretket olivat ohi, löytöretket alkoivat. Ennen kuuluisia fransiskaanimunkkeja tieteellinen ajattelutapa lähti nopeasti kehittymään. Vanhin dokumentti, jonka tunnen ja jota osaan arvioida, on italialaisia vanhempi Barcelonan kauppalaki. Siinä on kaikki uudenlaisen yhteen liittymisen siemenet, merivakuutuksista osakeyhtiöihin, ja tietysti yliopistot.

Kirjoitan tämän väittääkseni vastaan. Joku kirjoitti aivan oikein, että jääkauden jälkeinen historia on nähty vain ihmisennäkökulmasta. Lappia pohtiessani olen yrittänyt selvitellä hyönteistenhistoriaa ja päätynyt suoraan vesin ja kosteikkoihin.

Koska hyönteiset eivät tiettävästi osaa lukea, historiaa kirjoitetaan ihmisille, mutta historiallisen dokumentin ei tarvitse olla missään yhteydessä ihmisen tekoihin. Jos puu kaatuu metsässä omia aikojaan, se voi olla historiallinen tapaus. Jos puu kaatuu, eikä kukaan ole kuulemassa, ryminä on silti tosiasia. Jos salama sytyttää mahdottoman suuren kulon, seuraukset voivat näkyä tuhansia vuosia, esimerkiksi keramiikan tai punaisen värin kehittymisenä.

Dokumentin käsittäminen vain kirjoitukseksi tai piirrokseksi leikkaa kuvasta suuren osan esihistoriaa eli siis menneisyyden ymmärrystä.

Historialla on edessään sama mullistus, jonka biologia koki jo. Osa tieteen kohteista osoittautuukin koodeiksi, jotka on selvitettävä. Jokin proteiini on sekä rakennusaine että resepti uuden rakennusaineen tuottamiseksi. Selkeimmin tällainen kaksois- tai kolmoismerkitys on geenillä. Mutta osa esimerkiksi DNA.sta on emäksiä, jotka voivat päätyä proteiineiksi, osa koodia eli ”kieltä”, jossa viestin sisältää emäsparien järjestys.

Kirjoitan tämän miettiessäni dokumenttejani, jotka luovutin Kansalliskirjaston käyttöön. Dgitoituja kirjeitä, kuvia, asiakirjoja ja ääntä on siis useita teratavuja, mutta kun aineisto on suvun 100 vuoden historiaa, verkostoa on monta sataa ihmistä ja yhtä monta paikkaa Pohjanmaalta Venäjälle ja Kaliforniaan. Askarruttavaa ja innostavaa on tämä historiattomien historia. Sukututkimus antaa yleensä vain nimet ja syntymä- ja kuolinajat. Nyt mukana on hyvin paljon kirjoitusta. – Olisikohan seuraavaksi kysyttävä kouluista päiväkirjoja kaikkine kotimuistutuksineen…?


13 kommenttia:

  1. JK: "Jos puu kaatuu, eikä kukaan ole kuulemassa, ryminä on silti tosiasia."

    Tämähän on vanha zeniläinen koan - eli kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Ihmisen näkökulmasta ryminä on "tosiasia", mutta onko niin myös puiden, kanervien, kivien tai matojen näkökulmasta?

    Jotainhan siinä puun kaatumisessa tapahtuu, mutta millainen prosessi tämä "ryminä" on "oikeasti", kas siinä pulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tuohon mielestäni ihan selkeä vastaus. Vaikka ryminästä syntyykin ääni, ei sitä kuuluisi, jos mikään tai kukaan ei ääntä kuulisi.

      Elämänkokemus kyllä sanoo, että aina sen äänen joku kuulee ja siihen reagoi. Metsässä elävä lintu vaikka, joka säikähtää sitä.

      Poista
    2. Siinä koanissa kysytään "kuuluuko ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa". Jos meille eliöille ei syystä tai toisesta olisi kehittynyt kuuloelintä, niin eipä taitaisi olla "ääntäkään" olemassa. Ei ääntä ilman korvaa.

      Poista
    3. Myös Berkeley pohti tunnetusti samaa, ja näihin Kemppinen intertekstuaalisesti epäilemättä viittasi.

      Poista
  2. Minä yritin muutama vuotta sitten saada maakunta-arkistosta lyseoni päiväkirjoja tietyltä lukuvuodelta. Vastaus oli, että joitakin muita on säilytetty malliksi, mutta enemmistö dokumenteista on tuhottu.

    VastaaPoista
  3. Kansan herra: perkeleen suomalaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herran kansa: saatanan siionilaiset.

      Poista
    2. Virolainen professori päätyi (Venäjän levittämään?) meemikuvaan, jossa lukee "Saatanan saatana!"

      Poista
    3. Uskon kansa: Lestadiolaiset.

      Poista
  4. Niin, onkohan lainsäädäntöä nykykoulujen Wilma-tietokantojen arkistoinnista ja julkisuusasetuksista?-Murphy_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NSA:lla taitaa alun järkytyksen jälkeen mennä Wilma-postit suoraan kansio-Ö:ööhön.

      Poista
  5. Mahtaa tyypit seuraavan jääkauden jälkeen ihmetellä, että mitä hittoa nämäkin dokkarit oikein tahtoo sanoa!

    VastaaPoista