Verkoilla

Tällä hetkellä aivan epämääräiset historian toimijat ovat taas suosiossa. Herran perkeleet, kansa, suomalaiset. Mutta ihmissuhteet on numeroitu. Laki tai ei, ainakin eräistä silmälläpidon kohteista tiedetään kaikki sähköpostit, puhelut ja merkittävä osa tapaamisia, vaikka olisi vaihdettu tietoja puiston penkillä.

Koulu panosti suuriin miehiin. Hyvä arvosana oli luvassa, jos tiesi, että eräs keisari ja muuan paavi määräsivät asioista sillä vuosisadalla, jota kysytään.

Luultavasti sekä kysymys että vastaus ovat merkityksettömiä.

Vaikeammat kysymykset ovat tulleet vastaan vasta uudempina aikoina: mustan surman eli ruton vaikutus 1300-luvun vaiheisiin. Ennen riitti kulkutaudin nimeäminen onnettomuudeksi. Nyt ajatellaan, että kolmanneksen – kuudenneksen vähennys väkilukuun noin kuukauden aikana ei todella jätä jälkiä jättämättä.

Olen miettinyt ja selvitellyt oman erikoisalani lohkolla, missä määrin keskiajan rutto näkyy kaupankäynnin ja sen sääntelyn vaiheissa. Jopa puolet maatiloista jäi isännättöminä kesannolle. Valtava työvoiman tarve ehkä suoraan johti tieteellisiin ja teknisiin keksintöihin ja esimerkiksi löytöretkiin. Ristiretket olivat ohi, löytöretket alkoivat. Ennen kuuluisia fransiskaanimunkkeja tieteellinen ajattelutapa lähti nopeasti kehittymään. Vanhin dokumentti, jonka tunnen ja jota osaan arvioida, on italialaisia vanhempi Barcelonan kauppalaki. Siinä on kaikki uudenlaisen yhteen liittymisen siemenet, merivakuutuksista osakeyhtiöihin, ja tietysti yliopistot.

Kirjoitan tämän väittääkseni vastaan. Joku kirjoitti aivan oikein, että jääkauden jälkeinen historia on nähty vain ihmisennäkökulmasta. Lappia pohtiessani olen yrittänyt selvitellä hyönteistenhistoriaa ja päätynyt suoraan vesin ja kosteikkoihin.

Koska hyönteiset eivät tiettävästi osaa lukea, historiaa kirjoitetaan ihmisille, mutta historiallisen dokumentin ei tarvitse olla missään yhteydessä ihmisen tekoihin. Jos puu kaatuu metsässä omia aikojaan, se voi olla historiallinen tapaus. Jos puu kaatuu, eikä kukaan ole kuulemassa, ryminä on silti tosiasia. Jos salama sytyttää mahdottoman suuren kulon, seuraukset voivat näkyä tuhansia vuosia, esimerkiksi keramiikan tai punaisen värin kehittymisenä.

Dokumentin käsittäminen vain kirjoitukseksi tai piirrokseksi leikkaa kuvasta suuren osan esihistoriaa eli siis menneisyyden ymmärrystä.

Historialla on edessään sama mullistus, jonka biologia koki jo. Osa tieteen kohteista osoittautuukin koodeiksi, jotka on selvitettävä. Jokin proteiini on sekä rakennusaine että resepti uuden rakennusaineen tuottamiseksi. Selkeimmin tällainen kaksois- tai kolmoismerkitys on geenillä. Mutta osa esimerkiksi DNA.sta on emäksiä, jotka voivat päätyä proteiineiksi, osa koodia eli ”kieltä”, jossa viestin sisältää emäsparien järjestys.

Kirjoitan tämän miettiessäni dokumenttejani, jotka luovutin Kansalliskirjaston käyttöön. Dgitoituja kirjeitä, kuvia, asiakirjoja ja ääntä on siis useita teratavuja, mutta kun aineisto on suvun 100 vuoden historiaa, verkostoa on monta sataa ihmistä ja yhtä monta paikkaa Pohjanmaalta Venäjälle ja Kaliforniaan. Askarruttavaa ja innostavaa on tämä historiattomien historia. Sukututkimus antaa yleensä vain nimet ja syntymä- ja kuolinajat. Nyt mukana on hyvin paljon kirjoitusta. – Olisikohan seuraavaksi kysyttävä kouluista päiväkirjoja kaikkine kotimuistutuksineen…?