23. syyskuuta 2017

Vaikeatajuinen kirjoitus



Aina siellä on joku valppaana. Tarkoitan teitä, lukijat.

”Kaatuvan puun ääni” lienee suosittu zen-vitsi ympäri maailman. Kuuluuko mitään ääntä, ellei ole ketään kuulemassa?

Eräässäkin vaiheessa luin kaikki käsiini saamani zen-koanit ja merkittävän osan englannin- ja saksankielistä alan kirjallisuutta. Saksa oli tärkeä, koska Herrigelin ”Zen ja jousella ampumisen taito” oli kirjoitettu tuolla kielellä, ja onnekkaiden sattumusten ansiosta se saatiin suomeksi. Myöhemmin olen ottanut selvän, että tuo kirja on samanlainen kuin melkein kaikki kiinasta ja japanista käännetty vanhempi runous – kääntäjän käsitys asiasta ja siis ehkä hyvinkin kaukana alkuperäisestä.

Mutta suomensin eri lähteistä näitä tarinoita ja ne julkaistiin nimellä ”Pyhä kilpikonna laahaa häntäänsä”. Niitä muuten voisi julkaista tässä blogissa. Mielestäni ne ovat harmittomia anekdootteja, joihin sisältyy joskus pieni yllätys.

Mutta lahkolaisuus on suosittu aate, ja edelleen on paljon muun muassa amerikkalaisia, jotka ovat omasta mielestään tajunneet buddhalaisuuden ”aidon” olemuksen, tai taolaisuuden. Ja sitten he ovat kovasti prötevää.

Jos tunnustamme, että kvanttikenttäteoria on vaikeatajuinen eli siis kohdittain mahdoton tajuta, saamme luvan sanoa, että tuo ennen kaikkea molekyyliä, atomia ja sen ainesosia pienemmän maailman fysikaalinen teoria toimii siitä huolimatta sekä paperilla että etenkin käytännössä. Puhe on siis näistä kaksoirakokokeista ja laajemmin myös epätarkkuusperiaatteesta. Unohtaa ei sovi myöskään onnetonta Schrödingerin kissaa, joka on samanaikaisesti sekä elossa että kuollut (superpositio).

Kaatuvan puun ääni kuuluu, vaikkei ole ketään kuulemassa.

Kaksi tuhatta vuotta kärvisteltiin muun muassa Zenonin paradoksin kanssa (Akilleus ja kilpikonna), kunnes sitten kehitettiin differentiaalilaskenta, ja ongelma katosi. Jos paikalla ei ole yhtään matemaatikkoa, sanon itse, että vaikkei 10 metriä sekunnissa juokseva urho näytä koskaan ohittavan 10 senttimetriä sekunnissa etumatkalta maalia kohti kipittävää kilpikonnaa, syy on vain se, ettei ohituskohta ole lukujanalla rationaaliluku.

Äänen aistiminen selvitettiin vasta hiljan, ja hajun tunnistaminen on parhaillaan työn alla. Syvempi ongelma on siis se, mitä kaikkea tapahtuu, kun elimen kohtaava molekyyli laukaisee ihmisen hermostossa sähkökemiallisen reaktion. Molekyylin muoto ei ole ratkaisu. Ja ilman molekyylien ylimääräinen vipatus ei edellytä kuulijaa.

Ellei satu olemaan populisti, voi viedä metsään nauhurin tai videokameran, joka käynnistyy ääniherätteestä. Kun tämän toistaa muutamiakin kertoja, voi päätellä induktiivisesti, että kylä siellä rytisee. Jotkut eivät ole aina hyväksyvinään induktiivista päättelyä. Mutta äskenkin aurinko nousi, kuten olin epäillytkin, vaikka ei se ollut varmaa etukäteen.


Turingin testin iso ongelma ei ole tekoäly eli kone, jota ei ”keskustelussa” eli viestienvaihdossa erottaisi ihmisestä. Ongelma on ihminen, jonka erottaminen pohjaltaan empiiristen sääntöjen tai sellaisiksi luultujen ohjeiden käyttämästä koneesta osoittautuu yhäongelmallisemmaksi.

16 kommenttia:

  1. Onko sillä mitään merkitystä kenellekkään ei paikallaolijalle, kuuluuko siitä puun kaatumisesta ääni vai ei? Oli kevät, hautausmaan kivellä lauloi rastas, ihan pörhöllään. Vaikka ei olekkaan.

    VastaaPoista
  2. Ei rytise metsässä kyllä jos ei ole paineaaltoja vastaanottavaa kalvoa lähellä. Korva tai mikrofoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paineaaltoja vastaanottava korva tai mikrofoni ei nekään ole rytinäaistimuksia.

      Poista
  3. Kaatuvan puun ääniä kuuli kyllä ensiksi Georgen Perkeley, ehkä selvistä päin. Amerikkalaiset ja Harley Davidsonin korjaamisen taito on ehkä ihan toinen eli saman asian kääntöpuoli; mielenkiintoinen älykköliike joka pohjautui kai kaukokaipuuseen. Se kuitenkin tavallaan antoi meille Applen, kun se putosi japanin puusta myös Steve Jobsin päähän. Ymmärtääkseni lyhyet japanilaisrunot tulivat tajuntaamme kalifornian kautta nekin (puhun nyt popularismista).

    VastaaPoista
  4. Olen suorastaan nauttinut professorin viehtymyksestä kirjoittaa monimutkaisista asioista. Odotan mielenkiinnolla ensimmäistä kirjoitusta kvanttigravitaatiosta.

    Lopetin aikanaan eduskunnan kyselytuntien katselun kun ärsyynnyin poliitikkojen jatkuvaan hokemaan äärettömän sitä ja äärettömän tätä. Sitä kehtasi jankuttaa varsinkin eräs jopa pääministeriksi yltänyt tomppeli, joka häippäsi myöhemmin komissioon.

    Jo joku haluaa vaivata päätään äärettömyyksillä, niin nekin on nyttemmin ratkaistu.

    https://www.scientificamerican.com/article/mathematicians-measure-infinities-and-find-theyre-equal/

    ja lisää:
    https://www.quantamagazine.org/mathematicians-measure-infinities-find-theyre-equal-20170912/

    Eli Hilbertin kontinuumihypoteesikin taisi tulla ratkaistuksi.

    VastaaPoista
  5. Puu kaatuu, vaikkei kukaan ole näkemässä, ryske kuuluu, vaikkei kukaan ole kuulemassa. Kyllä kai asioita on ja tapahtuu vaikkei niitä kukaan näe, kuule, maista, haista tai tunne. Lisäksi todellisuuden monimutkaisessa rakenteessa on aktuaalisen tapahtumisen lisäksi (heikosti ja vahvasti) potentiaalista. Tähän kai auringon nouseminenkin joka aamu liittyy, ja vakaa tietomme siitä. Ei syyskuun 2001 isku ainakaan minulle yllätyksenä tullut. Todellisuuden rakenteeseen oli jo pitkään päässyt muodostumaan sellaista potentiaalia.

    Asoita myös on, vaikkei niistä kukaan puhua pälpätä (vaikka jonkin sortin konstruktivismi tuntuu toisin väittävän). Pälpätys voi tosin muokata asioita. Ontologisen relativismin puolestapuhe on aina vähän ihmetyttänyt. Epistemologisen relativismin taas ymmärtää iisisti, kun vähän katsoo ja kuuntelee ja itsereflektoi, sen tuntuvat ymmärtävät myös kriittiset realistit. Kuten myös myös monet sosiaalisen konstruktivismin nimeen vannovat tunnustavat ontologisen realismin.

    VastaaPoista
  6. Mutta eikös joku piispa Berkeley (vai mikä perk... se oli) jo 1700-luvulla todennut, että "esse est percipi - oleminen on havaituksi tulemista". Jos siis ei havainnoijaa, vast. ei ääntäkään?

    VastaaPoista
  7. Puiden suhinaa vaikka Kauhavan Laakavuoressa kuunnellessani on joskus tullut mieleen tosiaan tuollainen ajatus, että kuuluko tämä lainkaan jos ei ole kuulijaa. Sitten ajatus tekee sellaisen mutkan että kyllähän ne ääniaallot ilmassa kulkevat, mutta onko se ääntä vai vaan ilmamolekyylien liikettä. Onko ääni vain kuulijan korvassa?

    Zenonin paradoksissa juoksijan ja kilpikonnan ohituskohta on tosiaan erittäin varmasti irrationaalipiste. Eri asia sitten on vastaako tuo ollenkaan asetettuun kysymykseen.

    Zenonin paradoksi on paradoksi vain jos seuraa siinä esitettyä päättelyketjua. Muutenhan ongelmaa ei lainkaan ole.

    VastaaPoista
  8. Kvanttikenttäteoria toimii vain osittain. Siinä on sisäsyntyinen valuvika joka korjattiin aikanaan renormalisaatiolla. Se puolestaan oli kökkö metodi ja jäi arveluttamaan useimpia. Asiaa ei ole tyydyttävästi korjattu vieläkään mutta asian kimpussa ollaan ja ratkaisu saattaa olla tulollaan lähivuosina. Teoria antaa kyllä hyväntuntuisia tuloksia moneen ongelmaan, mutta sehän ei mielestäni vielä todista että teoria olisi korrekti. Fysiikka on siitä kummallinen luonnontiede että on näennäisestä eksaktisuudestaan huolimatta vaikeasti todistettavaa laatua. Aina voi tulla aivan toisenlainen teoria joka antaa vielä tarkemmat tulokset kuin edelliset; on tapahtunut useasti. Se ei siis ole todiste mistään.

    VastaaPoista
  9. Rohkenenpa väittää vastaan tässä kaatuvan puun äänikysymyksessä. Tuolla aiemmin nimimerkki Rymy-Eetu kiteytti, ettei ole ääntä ilman korvaa. Äänihän on mekaanista aaltoliikettä, joka etenee väliaineessa (esim. ilmassa), ja ääniaistimus syntyy kuuloelimessä ja tajunnassa.

    Jos se puu sattuisi kaatumaan avaruuden tyhjiössä, mitään "ääntä" ei syntyisi eikä kuuluisi. Maan päällä ääni tietysti syntyy, vaikkei kukaan olisikaan kuulolla.

    Zenin ydin on kuitenkin siinä, että katsotaan mitä oikeasti tapahtuu, eikä eletä kuvitelmissa.

    VastaaPoista
  10. Ns. enkelit ovat sokeita, kuuroja ja mykkiä 3
    Ei hyväksyttäviä kommentteja.
    Kun enkelit ovat näkymättömiä, ne eivät voi nähdä, koska näkymätöntä linssiä ja verkkokalvoa ei voi olla. Eivätkä ne kuule, koska eteerinen tärykalvo ei toimi. Puhekaan ei suju, koska eetteriruumis ei pysty synnyttämään ääniaaltoja. Enkelit ovat siis monivammaisia.
    Miten suojelusenkelit pystyvätkään hoitamaan hommansa?
    http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/190669-ns-enkelit-ovat-sokeita-kuuroja-ja-mykkia-3

    VastaaPoista

  11. Rooseveltin velkaobligaatioita eivät kapitalistit olisi ostaneet, siksipä instituutiot taivutettiin yhteiseksi hyväksi (= presidentin preferenssi) vuokraamaan sotimispalveluita neukuilta ja briteiltä. Ei jäänyt valtionvelkaa laahustamaan 1945 elintasokiitoa.

    Entä miten Suomessa sotaveloista taiottiin Arava-asuntoja asevelisosiaalisuuden hengessä ? Näppärästi.

    Siihen aikaan obligaatioihin säästivät rikkaammat. Sodan aikana pankit saivat lainata ihmisille hankkia obligaatioita. Asutustoiminta sodan jälkeen lisäsi obligaatioita, jos kohta kai maksettiin valtaosin suoraan painokoneelta. Inflaatiovapaa kultaobligaatiokin pantiin liikkeelle parhaiden ja elististisimpien ihmisten osallistua talkoisiin -kuin maaottelumarssiin.

    Eräpäivä tuli vaikkapa 5.5.-50. Mistä valtiokonttori repi rahat ? Lisäsi velkaa, mutta uudella nimellä asutustila ja arava-asunto ja koskivoima. Tuli seuraava 5.5.-55. Kuinkas nyt suu pannaan, hymykareelle se levisi. Viinavero, monopolivoitot sähkölaitoksista toivat jotain. Progressio+omaisuusvero paljon. Vakuutusyhtiöt panivat liikojaan obligaatioihin, inflaatioreijästä säkki keveni.

    Politiikka pakotti korot ja lyhennykset inflaatiokeveiksi maksajalle. Ja sitten taas vaihdettiin obligaatioita otsikolta sota otsikolle asunto. Postisäästöpankki ja säästöpankit vauhdittivat säästöjä valtiokonttorin papereihin. Ja kohta jo rahoitetutkin arava-asujat, asutustila-raivaajat alkoivat maksella takaisinpäin.

    Mitä tehdä kun valtionvelka alkaa aleta? Keksiä uusia sairaaloita, laajentaa yliopistoja. Kohta uskalletaan luvata kansanterveyttäkin mitä Punaisen viivan vetäjät vain sukupolvi kaksi taaksepäin olivat huutaneet. Kaupunkikäynneillä oltiin nähty paremmannäköisisä ihmisiä ja lääkärikilpiä talojen seinissä.

    Sitten siinä Aravassa oli se että rahaa ei saanut mättää mielin määrin taloa kohti, eli hintavalvonta. Vuorasäännöstely oli itsesäänselvyys kristillisessä elämänmenossa.

    Tämä kaikki muuttuu kun fiksut alkavat puhua heliborista. Samalla valtio alkaa lainata pankeista eikä kansalaisiltaan. Edellisten pussi vain syvenee. Vastaaviin varoihin tulee (=saamiset valtiolta) lisää samalla mitalla kuin sille valtiolle lainaa. Sitten poliitikko-pankkiiri-piiri keksii että valtion velka on varma. Ei tarvihe yhtään omaa pääomaa eikä siis pidätellä osingoissa.

    Kas kun ei aikaisemmin oltu keksitty? Sitten pankeissa luotua rahaa ei ollut syytä entiseen malliin lyhentää eli poistaa kierrosta, mikä hoksaus kruunasi Valistuksen. Korkokin voi olla mitä vain kun rahaa on vaikka kuinka, ja uusia pankkeja saa kukin perustaa jos olisi huomauttamista. Naurajat saa puolleen vähemmälläkin. He he.

    En panisi pahaksi jos joku täydentäisi dokumenteilla tai kumoaisi. Syntymäfiksuudestani luovuttuani olen kyllä lukenut, mutta en ole pidemälle päässyt. Asia nousi mielleeni perjantaina kun kävin KOMissa ja näin terävistä purevimman sosiaali-, kulttuuripäivityksen ; busines plan puhetta ; näsäviisasta järkeilyä ; elämysdimensio palvelua ja vaikka mitä vatsakipeänä nauramiseltani erotin, hiukka alta 2 tuntia ja vartin huili välissä. Olisi maistunut Brehtillekin. Älyttömän etevä, eikä edes sitä riesaa että lavalla oltaisiin juoksenneltu munasillaan. Ikoninen taidepläjäys.

    No kun sitten poikkesin raflaan ja katselin ahkeria tunnollisia ja huomaavaisia tarjoiljattaria -vaiko tarjoiluhenkilöitä- funtsin heidän ja perheidensä asumista Helsingissä nyt vapaan rahan aikakakutena, vapaus nostaa antovelalla asuntojen hintaa, niin vertailin surkeata ahdinkoaan vuosikymmenten 1950, 60 ja 70 auvoisuuteen kun Olavi Lindblom johti Aravaa ja piti riistoalttiit ja konstinokkelat aisoissa. Ne oli yhteiskunnan laitokset sellaiset.
    Eikä copywriter lumonnut äänestäjiä, kuten se houkutusrunoutena vei MyBabya.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoitus on ratkaistu: kun puut kaatuilevat ryminällä metsässä, niin asian vierestä kuuluu Jukka S:n ääni.

      Poista
  12. Aina ei kuule jotain ääntä, jos ei ole vastaanottavainen. Liikuin pitkästä aikaa saarella tuulisena päivänä ja peltojen takana metsän reunassa hämmästyin valtavaa kohinaa, kun myrsky rynnisti mereltä parin kilometrin päästä. Miksi en ennen ollut "kuullut", aistinut sellaista ääntä, eihän se voi olla mahdollista, niin paljon kuin siellä saarella aikoinaan oleskelin, kesäkaudet. Tuulikin oli tullut liian tutuksi.
    EG

    VastaaPoista
  13. PS. Tuo väite että ohituskohta olisi irrationaalinen pitää paikkansa vain jos lähtöpiste on reaalisuoralla satunnainen. Rationaalipisteiden joukko kun on nollamittainen. Kuitenkin jos lähtöpisteet määritellään rationaalisiksi, kuten matemaatikot tietysti yleensä tekevät, tilanne on toinen. Silloin ohituspiste on ilman muuta rationaalinen, koska se saadaan aivan rationaalisesta yhtälöparista.

    VastaaPoista
  14. Kun kirjoitin jokaiselle Talentumin verkkopalveluihin ensikertaa kirjautuvalle henkilökohtaisen terveyhdyksen, tyyliin "Terve Jukka, kiva että olet täällä nyt ja toivottavasti viihdyt, täällä keskusteluun osallistuu ainakin Jussi ja Kari, jotka saatat tuntea Otaniemestä, ja Eeva korkeimmasta oikeudesta. Jos sinulla on jotain kysyttävää, pistä viesti, vastaan kun ehdin." Ihastelivat palvelun uudet käyttäjät, miten hieno botti Talentumilla on.
    Tämä siis noin 20 vuotta sitten.

    VastaaPoista