Tänään torstaina

Tänään illalla kuuden maissa anniskellaan kuohuviiniä sen veran kuin sitä riittää Hagelstamin antikvariaatissa Uudenmaankadun ja Fredan kulmassa. Tiloihin ei mahdu kuin muutamia kymmeniä ihmisiä.

Tilaisuuden tarkoitus on hiukan epäselvä. Luulisin että tarkoitus on edistää kirjojen myyntiä, mutta tässähän on kysymys vain joistakin kappaleista. Antkvariaatti ei ole bisnes. Kirjakauppa ei ole bisnes.

Jotain outoa siinä on taustalla, koska Yle hehkuttaa tänäänkin sotien jälkeisten vuosikymmenien suosikkikirjoja. Pitkin vuotta on pyörinyt Suomi 100, itsenäisyyden ajan kunkin vuoden huomattavia teoksia.

Itse olen tässä pyörittänyt erilaisia listoja, sata kaikkien aikojen parasta kaunokirjallista teosta, ja niin edelleen.

Tausta-ajatuksen on siis loogisesti oltava se, että toisin kuin kauppiaat väittävät, valikoima ei uudistu. Ei ole takeita, että tämän vuoden uutuudet olisivat mielenkiintoisempia kuin viime vuoden. Kirjastolaitoksen olemassaolo viittaa samaan.

Kahden kulttuurin ongelma on ehkä väärin esitetty. Sata vuotta on kirjoitettu luonnontieteistä ja humanistisista tieteistä. Lääkärinkirja eli omahoito-ohjeet ajalta ennen antibiootteja on käyttökelvoton. Jalkapohjien tervaaminen hoitona streptokokki-infektioon ei oikein vakuuta.

Ensimmäisen maailmansodan tunnelmista tai Hitlerin valtaannoususta Stefan Zweigin ”Eilispäivän maailma” vuodelta 1942 on mielestäni vaikuttavampi kuin paraskaan nykyinen tutkimus, joita muuten on paljon, joukossa erittäin korkeatasoisia.

Tämä on makuasia. Aikalaisen erittäin harkittu esitys tuntemuksista on painavampi kuin esimerkiksi Englundin valikoimat aikalaisten kertomuksia ensimmäisestä maailmansodasta.

Minulla on itse skannattuna kaikki ”Kansa taisteli – miehet kertovat” –lehden numerot. Suuri osa niiden sisällöstä on mielestäni arvottomia ja merkityksettömiä. Ehkä suhtaudu niihin kuin keräilijä. Soran seassa kiiltää. Mutta hyvissä jutuissa on kova etsiminen, eivätkä lehdestä tehdyt valikoimat ole kunnollisia. Kansan keskuudessa ei oikein ole löytämättömiä neroja Dokumentin tekeminen taas vaatii valtavaa taitoa ja työtä.

Ennen oli normaalia ostaa vaatteet käytettyinä, Myyntikojut eli narinkka oli linja-autoaseman paikalla. Vuosikymmeniä toisen ihmisen vaatteen käyttämistä pidettiin typeränä tai sopimattomana, paitsi ehkä perheen piirissä. Nyt on käytössä uusi sana ”kierrätys”, ja ihmiset ylpeilevät löydöillään.

Tekijänoikeus on se suuri ongelma. Se perustuu jättiläismäiseen väärinkäsitykseen. Kaunokirjallisuus ja osa tietokirjallisuutta ei kehity. Ei ihminenkään kehity. Jokaisella on lapsuus, nuoruus, vanhuus.

Ihannekirjani olisi ”Suomen sana 2018”, valikoima kaikenlaisia tekstejä menneiltä vuosilta, digitoituna ja lukijan niin toivoessa paperille painettuna. Eilinen sanomalehti on kiinnostavampi kuin tämänpäiväinen. – Tämä on provokaatio – mutta poiketkaa, ellei teillä ole parempaa tekemistä.