Kuuluisia psykopaatteja

Kehittelen jatkuvasti näitä kirjoituksia hitusen laajempia juttuja. Näitä kaksisivuisia pidän suurena voittona. Tavalla tai toisella arvasin, että runot ovat liian lyhyitä, romaanit liian pitkiä ja tietokirjat liian painavia ja sitä paitsi mätkähtävät ilkeästi pudotessaan pöydältä.

Ilahduin ja miellyin, kun dekkarikirjailija Henning Mankell –vainaja melkein ymmärsi asian. Komisario Wallander toimi niin, että kuulusteluissa ja puhuttamisissa hänelle kaikkein tärkein ja antoisin hetki oli se tuokio, joka kului, ennen kuin toinen avasi suunsa ja ryhtyi puhumaan.

Siksi Wallander oli – oudosti – italialaisen oopperan intohimoinen ystävä. Turandot oli 78 kierroksen levyllä. Jussi Björlingin esitys rahisee vieläkin, masteroinnin jälkeen. Italialaisen oopperan kuunteleminen on lähes tieteellisesti suodatettu tunnetta. Sivistynyt ihminen ei ymmärrä sanoja. Italiaa ei tarvitse osata. Mielenkiintoista silti, että toinenkin ruotsalainen on Wallanderin ja lukemattomien muiden suosiossa, Birgit Nilsson.

Tätä ilmettä on haluttu käyttää jopa televisiosarjoissa, mikroilmeiden tulkinnassa. Kuulemma myöhempien vuosikertojen ”House” on samaa. Intuitio, joka tarkoittaa suomeksi arvaamista, menee diagnooseissa lääketieteellisissä laboratorioissa hankitun tiedon edelle.

Turandot on intuitiivinen ooppera. Ehkä Puccini haki Persiasta ja kiinalaisista kertovaan sattuu ”kiinalaisia” sävyjä. Musiikki on täynnä kummallisia siirtymiä, hiukan laittomia harmonisia kulkuja, kuten elämäkin.

Sanomalehdessä kysyttiin taitaviksi tunnetuilta henkilöiltä, mitä he nyt lähtisivät opiskelemaan, jos olisivat nuoria tässä ja nyt. Yllättävän moni sanoi että oikeustiedettä. Muun muassa nopeaälyisyydestään kuuluisa Matti Apunen arvioi, että argumenttien rakentaminen ja puolustaminen olisi ollut kallisarvoinen oppi, ja juristille sitä olisi ollut tarjolla.

Joku kommentoija moitiskeli minua kaiken maailman joutavuuksia vastaan puolustautumisesta. Moite oli oikeutettu. Mutta jatkan puolustautumista. Kun opetin luennolla tai seminaarissa tai pienryhmässä, en koskaan pysynyt asiassa enkä vastannut kysymättä.

Työskentelin niin monta kymmentä vuotta tuomioistuimissa, joissa joutui jatkuvasti valitsemaan kahdesta pahasta, esimerkiksi keskenään ristiriitaisista asiantuntijalausunnoista, jotka olivat molemmat virheellisiä.

Tuomareiden itse käyttämä slangisana ”judisium” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin differentiaalidiagnoosi lääketieteessä, mutta siinä on yksi lisä. Diagnostiikassa tuloksen voi saavuttaa poistamalla mahdottomat vaihtoehdot toisen toisensa jälkeen. Jäljellejäävä on oikea. Se voi olla yllättävä.

Muuan poliitikko sivuutti kysymyksen erään toisen poliitikon käsityksestä, että luomiskertomus on oikea, maapallo vasta nuori ja Raamattu kirjaimellisesti totta. Perustelu oli, että eräs kolmas  tunnettu poliitikko uskoo paavin erehtymättömyyteen, koska on katolilainen.

Asianomainen jätti mainitsematta, että uskonkappale paavin erehtymättömyydestä koskee oppia uskosta tai moraalista. Jos erehtymättömyys tarkoittaisi, että paavi on aina oikeassa, kukaan seuraava paavi ei voisi muuttaa aikaisempia lausuntojaan. Korkein oikeus on erehtymätön. Nimittäin kun se erehtyy, se ei voi itsekään oikaista päätöstään (pääsäännön mukaan). Olen ollut itse erehtymässä tuomarina joitakin kertoja. En tarakoita tulkinnanvaraisuuksia, vaan tässä yhteydessä esimerkiksi väärän lainkohdan eli pykälän ottamista päätökseen.

Jos paavi kieltäisi lajien kehityksen, hän erehtyisi. Nykyinen paavi sanoi vuonna 2014 uskovansa Jumalan luoneen olion, jolla on mahdollisuus kehittyä. ”OIio” tarkoittaa tässä selvästi myös molekyyliä.