20. heinäkuuta 2017

Uutinen tai ei



Jäimme eilen asiaan, josta tämä kirjoitus jatkuu. Tupasvilla.

Uutinen on kaunokirjallisuutta. Se on sepite. Siinä mielikuvituksella on merkittävä sija. Siinä kirjoittajalla on keskeinen osuus.

Innostuin kun luin, että Kekkonen selaa päivän lehdet aamukahvilla ja on muutenkin selvillä ajankohdan tapahtumista.

Sitten tapahtui uutinen. Kekkonen kuoli.

Esimerkiksi tänään on uutisena toisteltu, että loikkareita ei tässä maassa katsota hyvällä. Puhe taisi olla jostain puolueesta. Viis siitä. Kekkonen se vasta loikkari oli, Suomen mestari.  Kun hän hyppäsi korkealle, hän pysyi siellä. Useille muille teki painovoima tepposet.

Satavuotisjuhlan yhteydessä sopisi muistaa, että vuosisadan suurin loikkari on Suomi, tämä tasavalta. Merkittäviä henkilöitä loikkareina olivat Mannerheim ja Paasikivi. Kesän 1944 aikana ja syksyllä he rikkoivat kilvan kolmiloikan ennätyksiä.

Suomi oli vannonut vannomasta päästyään uskollisuutta lailliselle esivallalle, joka oli Venäjä. Sitten tehtiin äänestyspäätös ja julistauduttiin itsenäisiksi, ja eri osapuolilla oli eri käsitykset siitä, kenen alamaiseksi asettumista tämä itsenäisyys tarkoitti. Yhdet ajattelivat, että vallankumouksellisen Venäjän. Yhdet myivät kaiken keskeisen määräysvallan maassa Saksalle, joka ei ollut erikoisen kiinnostunut uudesta siirtomaastaan. Ja niin edelleen, ja sota siitä tuli.

Jäin miettimään, mistä muodit tulevat. Osaatteko kuvitella Paasikiveä pelaamassa golfia? En minäkään, vaikka pelin täydellä teholla Suomeen tuonut Eljas Erkko oli yhtä vankka vatsan kohdalta.

Mutta Kekkonen hiihti, ja uutisfilmeistä näkee, miten hyvin. Joskus vitsailtiin, että Käsivarren Saivaara sopisi hänelle muistomerkiksi. Ajatus on huono. Tenon varren Nuvvus Ailigas olisi valmiisi näköinenkin.

Tämän kirjoituksen kuvan lapinvuokko eli Dryas on mittari. Ennen pitkää jääkauden jälkeen yllättänyt kylmä kausi sai nimen Dryas-kausi.  Siitä tulee ennen pitkää 13 500 vuotta. Lämpötila laski rajusti yli tuhanneksi vuodeksi. Lapinvuokko eli sen tähdittämä tundra-aro valtasi tilaa metsiltä. Syy saattoi olla Amerikan jäätikön ja jääjärven puhkeaminen, joka saattoi olla hyvin pirullinen tapaus. Ainakin Golf-virta meni aivan sekaisin.

Sopii kysyä, miten uutisen käsite, Kekkonen ja lapinvuokko sopivat samaan ajatukseen.

Ongelma on tämä. Kansallistunne eli ajatus, että on esimerkiksi muuten vain hienoa olla saksalainen, kasvoi ja kehittyi sata vuotta. Vuonna 1914 se oli valmis. Miljoonat ihmiset olivat valmiita uskomaan, että joku on viheliäinen roisto siksi, että hän on esimerkiksi serbialainen.

Samaan aikaan keksittiin rodut. Roduista paras oli saksalaisten edustama arjalaisuus, jota kyllä esiintyi komeana myös Ruotsissa ja Tanskassa. Uutinen huonommista roduista muutti maailman.

Nyt tiedetään, että indoeurooppalaista kieltä puhuvat ”arjalaiset” olivat kookkaita, tummia ja ruskeasilmäisiä ja alkoivat vaellella laajemmin ja levittää metallin käsittelyn uskoa. Saksan ja Ruotsin rotututkijat olivat joka asiassa täsmälleen väärässä. Nyt kun myös Y-kromosomiin perustuvaa DNA-analyysia alkaa olla riittävästi, tiedämme että rotu on käyttökelvoton käsite. Sen merkeissä käytiin toinen maailmansota – slaavit oltiin tietävinään arvoltaan alemmaksi roduksi.




12 kommenttia:

  1. ei ne mitäään loikkareita olleet - saivat aikaan olojen vakiintumisen, ja alas kiihkokansallismielisen vihahihhuloinnin - olkoonkin, että kasvutie saattoi jollain marskilla tai ukk:lla ottaa vähä aikaa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä. Olen ehdottoman vakuuttunut siitä, että esim. koirarotuja ei ole. Ja jos olisikin, niillä ei ole mitään rotukohtaisia ominaisuuksia tai eroja noin keskimäärin ja tilastollisesti. Kaikki koiraihmiset tämän hyvin tietävät. Samoja susia kaikki.

    PS. On se muuten jännää, miten huimasti jo kymmenesosapromillen ero DNA-koodissa vaikuttaa. Yhtäkkiä voi puuttua käsi tai korva, jos tuo ero pahaan paikkaan sattuu. Ja toisaalta ihmisen ja porkkanan perimä on hieman kauempaa katsoen varsin samanlainen.

    VastaaPoista
  3. Rotuopit on, kun on tullut välineitä käsitellä asioita järjellisesti, tullut tiensä päähän. Tosiaan.

    Odotan, kun ymmärrys on lisääntynyt, myös luonnontieteissä, että sama tapahtuu myös n.s. 'uskonnoille'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sitä odotamme, vielä ehkä satoja vuosia ...

      Poista
  4. Olin 50 m/s puhaltavassa tuulessa juuri tuon mainitun pyhän tunturin huipulla. Koska siellä ei ollut mitään liikkuvaa kivikovan hangen päällä, ei mikään ottamassani kuvassa kerro elämyksestäni.
    Tieto roduttomuudesta on vapauttava. Se on raudanjäykkä vipu, joka kaipaa Arkhimedeen pistettään.

    VastaaPoista
  5. Uskottavuus on kyseenalainen, ellei itse ole tekemisissä näin kuvailtujen muukalaisten kanssa, vaan elää ja asuu erillään heistä. He ovat keskittyneet tietyille alueille, joissa kuitenkaan suvaitsevaiset eivät itse halua asua. Ongelmat heistä lykätään toisille suomalaisille. Kaikki se suvaitsevaisuus on vain näennäistä, mistä koituva haitta lankeaa toisille suomalaisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajamäen rykmentin Mikko kutsuttiin soittamaan Jukolan sovintojuhliin toukolaisten kanssa. Lukkari puhui. Viinastakin päästiin vähitellen eroon.

      Poista
    2. Joopa joo, on se niin väärin!

      Poista
  6. Vitun pellet. Ottakaa ihmiset ihmisinä, niin näette mistä ihmisyydessä on kyse. Koskaan ei ole tullut yhtään rotua vastaan, eri lailla ajattelevia ihmisiä kyllä.

    Eikä tartte tulla väittämään, että suvakki ei ymmärrä maailmaa. Ei minua tai omaisuuttani marrakeshin torilla myydä siksi, etten ymmärtäisi mistä on kyse. Mutta en myöskään arvota ihmistä naaman värin perusteella.

    Elämäänsä saa niin paljon enemmän sisältöä, kun osaa ottaa tilanteet tilanteina ja ihmiset ihmisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitäs nämä mainitsemasi vitun pellet sitten ovat jos eivät ihmisiä.

      Poista
    2. Kaikilta ei vaan voi vaatia ihmisen ymmärtämistä.

      Poista
    3. @Eyore: Simpanssin pikkuserkkuja (hompansseja, homo rasisticus facisticus), joilla on jäänyt lapsena tuo ihmiseksi kehittyminen hieman vajaaksi.

      Poista