Tyhmää

Yhtenä päivänä haettiin korvakorua. Pirkka-tyyppinen niksi on tuttu. Pölynimurin suulakkeen päälle sukkahousut tai sukka, ja imuroimaan. Vihjeen huono puoli: juuri korvakoru on todennäköisesti takertunut toiseen vaatteeseen.

Lasiesineitä putoilee. Vihje: taskulamppu lattialle. Yhdestä särkyneestä juomalaisista tai vastaavasta syntyneistä noin kymmenestä miljoonasta murusesta saa ehkä havainnon. Pahimpia ovat maton päälle lentäneet. Juuri niiden seuraava osoite tahtoo olla jalkapohja. Mutta lampun valossa ne saattavat hyvinkin kiiltää.

Kotielämän konsteista meillä pitkäikäiseksi, ehkä pysyväksi, on osoittautunut ruokasooda. Se on korvaamaton kiillotusaine mutta myös erinomainen kaatoaltaiden ja vessan puhdistusaine. Se ei  maksa juuri mitään ja on myrkytön. Löytyy esimerkiksi Prismasta. Kuullun mukaan myös etikka on arvaamattoman monikäyttöinen aine.

Kirjallisen vahvistuksen löysin ystäväni kustantajan kertomaan. Jos tulee panneeksi suuhunsa aivan liian maustettua intialaista ruokaa ja on läkähtyä cayennen poltteeseen,  viinaryyppy auttaa. Se jotenkin reagoi suuta korventavan mausteen kanssa. Saman asian, tiettävästi kyllä heikommin, ajaa maito ja hätätilassa myös leipä.

Mutta järkevän ihmisen ensimmäinen ajatus, vesi, tekee tilanteen entistä pahemmaksi. Se ei sekoitu eikä laimenna, vaan lisää poltetta.

Tarvitsevalle tämä lienee erinomainen syy säilyttää korkattua viinapulloa käden ulottuville. Ei sit koskaan tiedä, milloin cayenne iskee.

Olisi ollut aihetta pitää jatkuvasti yhteyttä Turun kulttuurihistorian poikiin ja tyttöihin. Mieleen tulee jatkuvasti aivan käypäisiä opinnäytetyön aiheita. Esimerkiksi mausteet Suomessa.

Kuka tai mikä oli taho, jonka jäljiltä koko maa oli nopeasti täynnä maustehyllykköjä ja niihin sopivia lasisia purnukoita ja terveydelle epäilemättä vaarallisia mausteita? Mieleen tulee Kockens. Hakukone kertoo että Skoonen perunanviljelijät perustivat tuon maustefirman 1916 Ystadiin. Toisin sanoen komisario Wallanderin esi-isillä on varmaan sormet pelissä. Tämän tiedon jälkeen Ystad siis tunnetaan kahdesta asiasta, Henning Mankellista ja Kockensista. Tosin ensin mainittu on kuollut ja viimeksi mainitun tehtaat ovat toisella paikkakunnalla ja omistajakin on tietysti Unilever.

Mutta muistan sen ajan, kun Burgundin pata oli kova juttu kutsuilla, ja mestarikokiksi arvioitiin se, joka pöllytti pataan puoli pullollista juuri cayennea ja sitten paprikaa ja pippuria päälle.

Mausteiden maailma vaikutti melkein kaikkien elämään. Sturenkadulla sijainnut SOK:n (tai ehkä Elannon) Meira tuprutti ympäristöön eksoottisia tuoksuja.

Ja kukahan keksi pippurin. Koulukirjoissa kerrottiin maustesaarista ja mainittiin, miten erikoinen ja himoittu herkku pippuri oli 400 vuotta sitten. Itse epäilen, että muskottia ja niitä muita luultiin lääkkeiksi. Ihmiset ovat tunnetusti valmiita maksamaan lääkkeistä mitä tahansa, ja juuri tähän ilmiöön perustuu edelleen lääketeollisuus. Ihmiset haluavat maksaa raskaimman jälkeen myös lääkkeistä, joista he itse tietävät, että ainoa vaikutus on tukan lähteminen päästä ja hampaiden suusta. Esimerkki on kupan elohopeahoidosta ennen vuosisadan käännekohtaa, kun Paul Ehrlich keksi Salvarsanin, joka oikeasti tehoaa tuohon tautiin, ja sai ansaitusti Nobelin.

Joku päivä selvitän asian. Yksi vaikutuksiltaan Pohjoismaiden kaikkien aikojen tärkeimmistä kirjoista on Cajsa Wargin keittokirja, jonka vuoden 1750 laitos löytyy alkukielellä ruotsiksi Wikimediasta. Teos on oikeastaan taloudenhoidon oppikirja, ensimmäinen laatuaan ehkä koko maailmassa, mutta pääpaino on resepteissä. Sanotaan sen vaikuttaneen ratkaisevasti ruotsalaiseen ruokaan (husmanskost), joskin herra Lindström, joka keksaisi kuuluisan punajuurella höystetyn pihvin, oli keittiömestari, kiusattu herra Jansson Tukholman Oopperakellarin kokki, kuten kai myös herra Rydberg. Ja täydennykseksi löytyy omasta hyllystä suomalaisen kirjankustannusalan jättiläismenestys, Kotikokki (tai sen kilpailija Kotiruokaa). Viimeksi mainitusta on julkaistu vuodesta 1908 noin sata painosta. Parodia: ”Otetaan puhdas kattila, jos on…”

Pogue selvittää aivan avuttomille lukijoille tarkoitetussa tekniikka-kirjassaan puhelimen, tabletin ja tietokoneen käytön ihmeitä. Hän vakuuttelee, että kohdeyleisö on siis aivan osaamattomat. Itse olen löytänyt hänen kirjastaan noin viisikymmentä henkeäsalpaavaa niksiä ja todennut ieliyvn tuntein, että mukana on muun muassa tekstiviestin kirjoittamista helpottava välilyöntinäppäimen napauttaminen kahteen kertaan. Tuloksen on piste lauseen loppuun, välilyönti ja valmiiksi tarjottu iso kirjain.

Amerikkalainen Pogue kertoo saaneensa ajatuksen tuollaisesta kirjasta odotellessaan jotain tirehtööriä sihteerin huoneessa ja jouduttuaan seuraamaan, miten sihteeri yritti kerran toisensa jälkeen valita Wordissa hiirellä yhden sanan. Aina meni pitkäksi tai yli. Hän sanoo pohdiskelleensa, olisiko ollut röyhkeää sanoa sihteerille, että kaksoisklikkaa. Kursori sanan päälle mihin tahansa kohtaan ja kaksi klikkausta.

Blogin kirjoittajan perustaito on tekstin poistaminen, aika usein myös kappaleen siirtäminen. Se tehdään klikkaamalla kolmasti. Jos niin kävisi, että tuo hiiren kaksoisklikkaaminen olisi lukijalle outo toivotus, niin sanon kyllä vakavasti, että parannuksenteon aika on käsillä.

Tämän julmistelun jälkeen tunnustan, että paljon kuvien ja karttojen kanssa puhailevana en kuitenkaan tiennyt, ettei värin vaihtamiseen tarvittavaa ”Color Range” –komentoa tarvitse hakea valikosta asti. Klikkaamalla oikeanpuoleisella hiiren näppäimellä sen saa suoraa näkyviinsä.

Tavallisissa ohjelmissa on tuhansia oikoteitä oikealla näpäten. Luullakseni perustaitojen osaamattomuus on suurin yksittäinen syy tietokonekammoon, joka on kansantauti.  Suurimpien valmistajien mukaan yli 50 prosenttia tietokoneen omistajista ei ole koskaan kuullutkaan tuota oikeanpuolisesta näppäimestä.

Macin minulle tärkein salatoiinto on esikatselu eli tiedoston näkeminen viemällä kursori sen päälle (Finderissä) ja napauttamalla välilyöntinäppäintä.

Macissä muuten ei näyttäisi olevan kahta nappia. Mutta on. Myös näppäimettömältä näyttävä nykyhiiri sisältää tuon toiminnon, joka tosin täytyy käydä panemassa päälle valikosta. Ja tpuch pad, joka on tosi hyvä keksintö, toteuttaa tuon tehtävän, kun sitä koskettaa kahdella sormella eikä yhdellä. – Siis koneen kimppuun niin kuin sika limppuun!