Höperyydestä

Kirjoitettuaan kaikkein kuuluisimpiin luetun teoksensa ”Vanhuudesta” Cicero jotenkin unohti, että seuraava ja selvästi mielenkiintoisin pohdiskeleva teos olisi ollut ”Höperyydestä”. Siinä Cato vanhempi olisi voinut sanoa, ettei nyt saa mieleensä, mitä hänen pitikään sanoa ja – kukas te muuten olette?

Luen sanakirjaa. Sellaista pidetään himmeän ymmärryksen merkkinä. Edgar Lee Masters mainitsee ”Spoon River Anthologyssa” kyläläisen, jonka elämän päämäärä oli opetella ulkoa Encyclopedia Britannica. Hän päätyi hautausmaalle pääsemättä kylähullun maineestaan.

Salmen – Linkomiehen Latinan sanakirja löytyi vahingossa Project Runebergin verkkopaikasta. Tiedossa ei ole, millaisia järjestelyjä asiassa on tehty, mutta tuo kirja, joka oli taannoin vielä myynnissä niteenä riitti kaikkiin järjellisiin tarkoituksiin, koska sitä laajempi, vanha Strengin sanakirja oli rajattu hyvin suppeaan aikakauteen.

Perseus-verkkosivusto (Perseus Tufts) oli ensimmäisiä koko Internetissä. En tiedä, vieläkö löytyisi joku väittämään, että ilman sitä tulee toimeen, jos osaa käyttää kirjastoa. Tällaisia puhuttiin vielä joitakin vuosia sitten. Mutta ammattilaiselle on aikamoista, että haetusta sanasta löytyvät kaikki tunnetut esiintymät täsmällisine viittauksineen.

Ja muuten esimerkiksi ranskan ja ruotsin isot yksikieliset sanakirjat ovat nekin verkossa kuin odottamassa tilannetta, jossa sanakirja.org ei ihan riitä.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat eläkkeelle siirryttyään ruvenneet lukemaan tietosanakirjaa, sanakirjaa tai almanakkaa ja kehuskelleet, miten mukavaa ja mielenkiintoista nyt on, vaikka juoni tuntuukin vähän hyppelehtivältä.

Kai jokainen ikää ylleen saanut tietää, että lukemista ja ymmärrystä kannattaa pitää yllä, vaikka sitten väkivaltaisesti. Yksi keino on opetella jotain. Suosittelisin tietokoneen käyttämistä.

Minulle oli yllätys, toisin sanoen olin siis unohtanut, että tämän latinan sanakirjan käännökset ja sanonnat selityksineen ovat niin hyviä ja ilmeikkäitä. ”Impius” on suomeksi ”rietas”.  No niin tosiaan on.

Esitän arvauksen. Tuo sanakirja on oikeastaan Salmi – Linkomies. John Wesley Salmi, latinan lehtori yliopistossa, kaatui komppanianpäällikkönä ja kapteenina 36 vuoden ikäisenä 1941 Kolvasjärvellä. Olisiko Linkomies tehnyt tai teettänyt Salmen sanakirjan valmiiksi? Linkomiehestä voi sanoa yhtä ja toista – hän oli muun muassa hyvin kärkäs korkeasta arvostaan – mutta asiansa hän osasi. Jo koulupoikana hän kuuluu olleen koko maakunnan sensaatio.

Maininta tietokoneen käytön opettelemisesta on tarkoitettu vakavaksi.  Olen kysellyt. Pääkaupunkiseudulla ei ole tullut vastaan palvelutaloa tai vanhainkotia, jossa olisi ongelmaton verkkoyhteys. En ole liioin huomannut ainuttakaan iPadin tai muun tabletin käyttäjää, vaikka siellä, missä juoksen alvariinsa äitiäni katsomassa , on pari ikäistäni asiakasta. Äitini kiusaamisen ole jättänyt vähälle. Kun hän taannoin pisti langan neulansilmään ja sitten perään napsautti viiden ylioppilaslyyran soljen bleiserin rintamukseen, teki mieli sanoa, että ei siinä pädin tökkimisessä kyllä mitään ongelmaa olisi.

Oma viimeisin konehankintani oli siis iMac, josta mainitsin. Sopivasti rouva kysyi, saako hänen läppärillään, joka on myös Mac, niitä näppäriä ja hauskoja kuvia verkosta eli kaappauskuvia esimerkiksi ystävälle sähköpostin liitteenä lähetettäväksi.

Huusin toisesta huoneesta ”Omppu – shift – nelonen”.

Macissä on siis näppäin, jolla ei ole nimeä, paitsi ”command”. Vanhempi kansa tuntee sanan ”hannunvaakuna”, koska se oli vuosikymmeniä pennin ja viiden pennin kolikon kääntöpuolella. Nuoremmilla voisi sanoa ”muinaismuisto”, koska tuo tämän kirjoituksen otsikkona oleva ”nähtävyys” -liikennemerkki on kai tuttu. Se on pohjoismaista perua ja levinnyt pikku hiljaa muuallekin.

”Omppu” on vähän ongelmallinen nimitys, koska merkin kuvio ei ole vähääkään omenan näköinen ja koska Macin yläpalkissa on omppu-valikko, josta kone muun muassa sammutetaan. Siinä omppu on Applen logo, omena josta joku on jyrsinyt palan.

Ehkä se on juuri sitä tietokoneiden vastanemielisyyttä, että näppäimistäkin pitäisi uskoa, että Control ja Command ovat eri asioita ja eri näppäimiä. Lisäksi niiden välissä on Option, jossa lukee myös ”Alt”. Myös Esc eli Escape eli pakene olisi ihan hyvä tuntea.

Jos joku lukija haluaisi ottaa opikseen, voisi googlata ”Mac cheat sheet”. Siinä saa tärkeimmät näppäinyhdistelmät, kuten”ei kun” eli peruutus eli omppu pohjassa ja Z.

Merkit ovat tärkeitä. Hannunvaakuna on pakanuuden aikainen onnenmerkki. Eikö olisikin huono vitsi korvata se hakaristillä, joka sekin on pakanuuden aikainen onnenmerkki?

Sota-ajan kunniamerkkejä on monella jossain pahvirasiassa, ja ainakin VR 4 eli Vapauden ristin merkki neljäs luokka lienee tuttu. Upseerit saivat sen aika itsestään selvästi niin että isävainajani, joka sai sen 20-vuotiaana luutnanttina sotaisista ansioista, lienee joutunut kärsimään pilkkaa sen johdosta.

Niin – moniko huomaa, että Vapauden ristiin ja siis myös Mannerheim-ristiin on piilotettu kätevästi hakaristi? Se ei suorastaan satu silmään.

Ehkä tuo haluttomuus oppia käyttämään tietokonetta (ja siis puhelinta) ainakaan kunnolla, on psykologiaa. Ihmiset maksavat aika ison rahan oppiakseen ajamaan autoa. En ole tavannut ketään, joka häpeäisi ajokorttiaan. Olen tavannut monia, jotka kehuskelevat, ettei heillä ole korttia, ei ole koskaan ollut eikä tule.

Pankkiautomaateille ennustettiin pikaista loppua. Se tavallinen automaatti on todella hieno. Käyttöliittymä on erinomainen, turvallisuus hyvä, ja se parannus oli merkittävä, ettei automaatti enää nielaise korttia. Jos joku haluaa huomauttaa, että rosvot vaanivat vanhuksia automaateilla, voi huomauttaa takaisin, että kyllä rahapussin varastaminen on silti helpompaa ja tuottoisampaa.

Aion jatkaa Macin esittelyä. Äsken siirsin loputkin omat valokuvat myös Macille. Niitä näyttää olevan yhteensä yli 15 000. Ja kuvien selaamisessa Mac on ylivoimaisen hyvä.