Asioilla

Olin asioilla äidin kanssa. Kyllä yksityinen sairaanhoito on hienoa, ja valinnanvapaus varsinkin. Hampaita oli kohennettava ja kiillotettava kultaista kruunua.

Kadulla oli sen verran meteliä, etten päässyt varmistamaan, minkä Helsingin pommitusyön he viettivät isän kanssa hotellin hississä. Kuulemani mukaan nuorenparin on ongelmatonta keksiä molempia osapuolia kiinnostavaa ajankulua.

Ei varmaan ollut kiire majapaikkaankaan. Ketä muita siellä oli, sitä en tiedä, mutta Helsingin mummulla oli siis aviomies ja neljä poikaa sodassa ja viides sotasairaalassa paksusti paketoituna, Kun itse synnyin, rauha raivosi jo. Vihanpito saksalaisten kanssa oli taantunut.  Vanhoilla päivillään isäni mainitsi, että kotiutuslennolla Kemistä Kauhavalla hän oli elämänsä ensimmäisen ja viimeisen kerran tuntenut lentokoneessa pahoinvointia – yli tuhannen lentotunnin jälkeen.

Tai ehkä hän pohti nuorison tilaa ja tulevaisuutta – 23 ikävuotta, josta 6 vuotta sodassa tai sotaväessä.

Eilen katselimme vanhoja kuvia. Tänä vuonna tulee 50 vuotta omasta nuoriso-ongelmastani. Kädessä juristin paperit, käsipuolessa vaimo ja lapsi, armeija käytynä ja ikää 22 vuotta. Käräjien istuminenkin edellytti – vain – 25 vuoden ikää.

Yksi isoisä oli kuivumassa vankileirillä ja toinen oli menettämässä perheensä ja sukunsa ja itse törmäämässä toinen toistaan kummallisemmille heimoretkille.

Siis sukumme perinne oli, että maa ja valtio oli ympäriltä hajoamassa tai ainakin oli meneillään taskukokoinen maailmanloppu, kuten siis esimerkiksi 1918 tai 1944.

Kirjoittamista on ainakin kahta lajia, itsetyydytystä ja sitten jotain muuta. Ensin mainittu on suosittua. Riveiltä välittyy vieno kutsu: tulkaa nyt katsomaan, kun minä olen niin söpö, varsinkin jos panen suun tällä lailla näin.

Sen toisen lajin aavistin hämärästi kuunneltuani nokisen pajan ovesta sitä sepän kaksoiskilkettä, jossa on napaus ja lyönti, ja sen jälkeen ovesta lensi, aivan kuten sananparsi sanoo, pajavasara.

Volvosta sanottiin siihen aikaan, että liukkaalla kelillä se irtoaa kurvasta ja menee metsähallituksen puolelle kuin pajavasara.

Ja sitten sieltä pajan ovesta tuli kallittavia viikatteita ja perkeleitä ja nokin mies.

Se oli oppitunti runoudesta (ja musiikista). Rauta raudan rohkaisevi, oli Leinon helkavirren salasana, jota piti hiihtää kyselemään Lapista asti, henkensä kaupalla.

Kirjoittaessaan tulee ajatelleeksi, ellei ole varuillaan. Entä jos se joulunseutu 1967 ja kohta alkava vuosi 1968 oli ainakin Helsingin horisontin mukaan samanlainen suurmuutos?

En muista kuulleeni ”pingiä”. Signaalinkäsittelyä kuvataan Waltarin ”Turmsin” alussa, ellei kysymyksessä ole sitten ”Angelos”. Kimahtava ääni kulkee taivaanvahvuuden äärestä ääreen, ja kun sen on kuollut, tietää maailmankauden eli aionin vaihtuneen toiseen. Muutos on peruuttamaton. Jumalat vapsevat.

Tätä vaihtoehtoista tulkintaa ei ole otettu huomioon kokoomuksen eikä demarien tavoiteohjelmissa, puhumattakaan keskustasta.

Mutta kun katselin erilaisia julkaistuja tilastoja, joissa laskettiin vaaleissa annettuja ääniä ja sitten toisaalla kerrottiin, mitä nuoriso haluaa ja mitä siltä puuttuu, mieleeni tuli rakentava ehdotus.

Entä jos tunnustettaisiin tosiasiat. Helsinki voisi kehyskuntineen julistautua itsenäiseksi valtioksi. Vapaavuoresta voitaisiin huutoäänestyksellä tehdä esimerkiksi suurkefiiri.

Me muut, esimerkiksi väärällä puolella Espoonlahtea asuvat ja osa Sipoon metsäläisistä, havaitsisimme varmaan nopeasti järjestelyn edut. En tiedä olisiko täältä turvapaikan hakijoita vaivoiksi asti. Rahan ja työvoiman vapaata liikkuvuutta olisi ehkä hyvä miettiä, ainakin muodon vuoksi.

Ajatus voi olla peräisin kymmenen vuoden takaa, ajalta jolloin D. Trump oli vielä liikemies liikemiesten joukossa. Kirjailija Paul Auster ehdotti kirjassaan, että New York eroaisi Amerikan Yhdysvalloista ja ryhtyisi itsenäiseksi. Ajatus sai kannatusta. Jos Nykissä olisi pantu toimeksi, Kalifornia olisi kaiketi seurannut esimerkkiä.

Mutta Suomi on ollut eri maa kuin Suomi aina vasarakirveskulttuurin osittain jo unohtuneista ajoista.

Kaikki valta vantaalaisille! Kaikkien maiden espoolaiset – liittykää yhteen!

Niin – onko tässä ilvehtimisessä taka-ajatuksia. On. Paikallishallinto on epäonnistunut maassa kerran toisensa jälkeen. Kunta-järjestelmä, joka oli kauan osa luonnollista ympäristöämme, on perinteisesti toiminut huonosti. Valtion osakeyhtiöistä on tehty tutkimuksia. Kuntien liikeyrityksiä ei oikein ilkeä selvitellä.

Tekeillä on seuraava epäonnistuminen, maakunnat.

Tulee uusi hallintomalli entisten rinnalle, uudet vaalit ja luultavasti uudet verot.

Miten tämä suhtautuu niihin kokemuksiin, joita luonteeltaan valtiollisten konglomeraattien toiminnasta on olemassa, on tietymätöntä.

Se ajatus, että kymmenkunta enimmäkseen huonosti toimivaa kepulaista yksikköä vastaisi isoista asioista samalla kun hyvin pienet, harvoja kiinnostavat asiat siirrettäisiin pienyhteisöjen pohdittavaksi, ei vastaa talousjärjestelmien eikä teknologian kehityksen suuria linjoja. Pelkään vähän, että tekeillä on fiasko.