Perustyhmät

Monen kommentin johdosta kirjoitan muutaman ajatuksen siitä, onko mitään mahdollisuutta erottaa toisistaan väärää ja oikeaa tietoa, sanokaamme Putinin & Trumpin lausuntoja Suomen Pankin ennusteesta.

Vastaus on varma: ei ole mitään keinoa.

Valtiomiesten puheet esimerkiksi kaupallisista ja sotilaallisista asioista ovat ennusteita. He ennustavat sekä omaa että toisten tulevaa menettelyä, ja ennusteessa on aina epävarmuutta ja jokin määrä järjenvastaisuutta.

Tämä koskee myös Suomen Pankin ennusteita.

”Jos heitän kolikkoa, tulos on kruunu tai klaava” ei oikeastaan ole ennuste, vaan se on tosiasiaväite eli samaa ryhmää kuin ”nyt on tammikuu”.

Oikeastaan itsestään selvyksistä ei kannattaisi vängätä, mutta valitettavasti erittäin suuria onnettomuuksia tapahtuu itsestäänselvyyden pettäessä – ”ihan selvästi tästä ehtii ennen junaa”, ja sitten moottori varoittamatta sammuu.

Minulle tieteellinen maailmankatsomus on yhtä kauhistuttava ja mahdoton ajatus kuin vanhamarxilainen maailmankatsomus (riisto ja lopulta proletariaatin diktatuuri).

Nopein perustelu on sanoa, ettei ole olemassa mitään tieteellistä maailmankatsomusta. Moni tyytyy tähän. Joidenkin kanssa joutuu sitten keskustelemaan tuosta käsitteestä, ja se on sotkuista hommaa, koska käsite on niin suttuinen. Käyttökelpoinen se silti on.

Usein viisain on se, joka itse epäilee eniten omia totuuksiaan, koska virheitä ei voi välttää.

Se ei mielestäni ole viisasta, että luodaan todennäköisesti monia vääriä ennustuksia sisältävästä ajatusrykelmästä kokonaisuus ja sitten muka eletään sen mukaan. Jotain tällaista tarkoittanee ”ideologia”.

Aku Ankan ”höpsismi” oli hyvä vitsi tästä. Ongelmat on ratkaistava heittämällä kolikkoa. Käännynkö oikealle vai vasemmalle – anna kolikon ratkaista. Muistaakseni Aku ratkaisi näin, mennäkö Karusellikadujlle vai Kiemurapolulle.

Kukaan ei ole raatsinut sanoa, että Aku Ankan toimitus teki virheen lähtiessään parantelemaan Sirkka Ruotsalaisen vanhoja Barksin Akujen suomennoksia, Tulokset olivat johdonmukaisesti huononnuksia.

”Uskotko sinä Jumalan päälle?” kysyi vanha mies muistelmateoksen mukaan sukulaistytöltä. Tämä vastasi, että kai se nykyisin sanotaan, että uskon Jumalaan. Vanha mies katkaisi puhevälinsä herjaajaan pysyvästi.

Sivullisempi ihminen saattaa ihmetellä, vaikuttaako Sanan pyhyys myös käännöksiin suomen kielelle. Meillä lienee edelleen herätysliikkeitä, jotka käyttävät 1700-luvun virsikirjaa.

Kivi kirjoitti ”usko itses härjän pääll’, härkä vie sinut mäen pääll’”.

Erittäin aiheellinen kysymys, mitä tehdä. Mielestäni vanhojen Aku Ankkojen lukeminen on kyllä hyvä ajatus, mutta se ei ole ratkaisu.

Tämä kirjoitus menee verkkoon epätavallisen myöhään. Syynä ovat muut riennot. Välissä aamulla kirjoitettua aihetta sivusivat Meryl Streep ja tirskuttaja (tweet) Trump, joka pitää huolen siitä, etteivät rauhoittumisajatukset pääse juurtumaan. ”Hollywoodin yliarvostetumpiin kuuluva näyttelijä” ei järjellisesti liity siihen, mitä näyttelijätär sanoi, vaan se on tyypillistä huoltoasemapuhetta.

Entisessä maailmassa kuuli usein, ettei jokin asia voinut olla kerrotulla tolalla, koska kertoja kuulemma oli kommunisti, tai sitten se on varmasti totta, koska puhuja oli uskovainen.

Minulla on sellainen muistikuva, että tunsin jo alakouluikäisenä jotain levottomuutta väittäessäni jostain asiasta, että kyllä se on näin, koska meidän isä sanoi. Mahdollisesti kysymys oli siitä, että Suomessa oli hypätty korkeutta kierähdystyylillä jo ennen sotaa (af Ursin). Jos olisin ollut fiksumpi, olisin etsinyt valokuvan. Sen luulen muistavani oikein, että ruotsalainen Bengt Nilsson hyppäsi ”sammakotyylillä”, joka muistutti kierähdystä ja tuotti Euroopan ennätyksen.

Juttu meni niin, että ennen sotia Helsingissä asunut isäni oli vakoillut Eläintarhassa, miten Kalevi Kotkakselle yritettiin opettaa kierähdystyyliä. Ei oppinut.

Päivän uutisissa sanottiin myös, että kyllä Venäjä käy hybridisotaa eli tässä tapauksessa yrittää parantaa valtiollista asemaansa levittämällä perättömiä tietoja ja perusteettomia tunnelmia.

Sitä en ole kuullut vastuullisilta tahoilta, että Trump käy hybridisotaa ja lisäksi on aihetta epäillä, että hän tekee sitä oman etunsa vuoksi eikä edustamansa maan etua edistääkseen.

Tässä kohtaa tullaan tämän kirjoituksen alkupisteeseen takaisin. Lukuisien hurjien väitteittensä ohella Trump toistelee ”Make America Great Again”.

Se on ensiluokkainen mainoslause. Ihmisiin vaikuttamisessa vihjailu tehoaa paremmin kuin todistettu väite. Jos niin onnettomasti käypi, että jokin suosittu ennakkoluulo puhkaistaan, ihmiset ottavat esiin uuden, ja taas mennään.

Iskulause melkein sanoo, ettei Amerikka ole suuri (hieno, suurenmoinen), koska siitä on tehtävä sellainen ja tehtävä sellainen taas.

Itse en tullut panneeksi merkille, että Amerikka olisi jossain välissä lakannut olemasta suuri ja hieno. Ehkä ajattelen liikaa Putinia. Siitä ei ole riidan aiheeksi, ettei Venäjä ole niin mahtinsa huipulla kuin välillä Neuvostoliiton aikana.

Huolestumista aiheuttaa ennen kaikkea se, ettei Putin vaivaudu peittämään ajatustaan Venäjästä Neuvostoliiton päivitettynä versiona eli maata, joka on kiinnostuneempi toisten omaisuudesta kuin omastaan.