Karhinen

Mihin voisin lähettää lyhyen muistion, joka koskee pankkiryhmänne (Op) halua panostaa rahallisen tuloksen ohella sidosryhmiin?

Jos luvassa on haaleaa kahvia ja kuiva keksi, voin tulla Vallilaankin. Istuskelin osuuskassan konttorissa vähän väliä suoraan sanoen ennen kuin Sinä olit syntynytkään, vaikka et ole sinäkään enää poikanen.

Palkka tuli pari vuotta liikepankkiin, mutta siellä konttorinhoitaja sanoi, etteivät he oikeastaan ole kiinnostuneita kaltaisistani henkilöasiakkaista. Samalla viikolla vein osuuspankkiin vierasvaroja, erään vuorineuvoksen kuolinpesän säästön. Joskus sattui silmään, että tuo pankkitoimihenkilö oli vaihtanut alaa. Hyvä ratkaisu.

Tarjoamani muistio on ollut valmis jo jonkin aikaa. Pääasia on avustettu asuminen. Siinä on talousmiesten kielellä markkina-aukko, pankkiryhmänne kielellä nopeasti kasvava sidosryhmä. Monet ikätoverini ovat aika pahassa pulassa kun ei ole kuin eläke ja velaton asunto. En vähättele velallisia enkä asunnottomia vaan kiinnitän huomion valtavaan ihmismäärään, jolta puuttuu kokemus tällaisten asioiden hoitamiseen.

Pari päivää sitten kirjoitin Komin elämäkertateoksesta. Epäilen että hänen suosimansa termi ”epäjatkuvuus” aloitti voittokulkunsa kielessämme Michel Foucaultin filosofiasta, jonka suomentamiseen osallistuin tarmokkaasti vuosikymmeniä sitten. Ranskaksi se on ”rupture ontologique” eli tieto-opillinen murtuma.

Foucault näkee Euroopan suurimman murroksen merkkinä laitosten synnyn ja käsittelee tuotannossaan koulua ja kasarmia, hullujenhuonetta ja vankilaa. Taustalla on ”vallan mikrofysiikka” eli poliittinen halu valvoa pieniäkin ihmisiä mahdollisimman tarkasti. Sitä perua ovat kansansodat, ensimmäisenä Ranskan suuren vallankumouksen yleinen aseisiinnousu, ja sen perässä mm. kansanopetus ja henkilöverotus, etenkin Saksassa kehitellyt tekniikat sielun kuurnimiseksi.

Taustalla on väestönkehitys mutta myös maallistuminen. Puhe on toisin sanoen perherakenteista ja valistuksesta. Siten tähtäimessä on nimenomaisesti kaksi ryhmää, yksin tai kahdestaan asuvat eläkeläiset – kaltaiseni – ja koulujen väliin pudonneet nuoret, joista nimitellään syrjäytyneiksi. Opettajat käyttävät nimitystä ”pudokas”.

Nekin finanssialan ihmiset, jotka julistavat voittojen maksimointia, muistavat nykyisin mainita yhteiskuntarauhan. Poliittisten vaalien tulokset antavat paljon aihetta huoleen.

Se valitus on kirjallisuutta ja kirjoitusta vanhempi, ettei hallin haukku kanna taivaaseen. Maanmöyrijät eivät jaksa nostaa päätään turpeesta, koska niskan päällä seisoo asemiehiä ja taivaallisten asioiden tuntijoita.

Oman aikamme kuohunta on käynnistynyt kansan nimissä ja monissa tapauksissa jo muutaman viikon kuluttua esiin on astunut pienryhmiä, jotka ovat ilmoittaneet, että he ovat kansa. Ne jotka ovat eri mieltä, tapetaan.

Suomessa enemmistöä nimitettiin 1918 harhaanjohdetuiksi. Myöhempi tutkimus ei ole löytänyt harhaan johtajia rajojen takaa, vaan sisältä. Käyttöön tuli käsite marginaalityytymättömyys. Oli käynyt ilmi, ettei köyhillä ole varaa edes valittaa. Liikehdintöjen kärjessä liikkuu tyypillisesti lehtimiehiä ja runoilijoita, joilla on usein taito livahtaa lähimmän nurkan taakse, kun katukivet alkavat lentää.

Se muuten oli merkittävä teollinen muutos, kun nupukiivistä alettiin hakata niin isoja ja painavia, ettei riskikään kansalainen jaksa heittää sitä poliisin päähän.

Sanon näin lehtimiehenä ja runoilijana. En käytä kansan ääntä, vaikka välillä vien kansan edustajalta suunvuoron.

Tämä meneillään oleva murros vaikuttaa ainutlaatuiselta. Esimerkiksi Italian vaaleissa eliittiä vastustava kansa äänesti kumoon eliittiä vastustavat lainmuutokset.

Vain lievää ilkeyttä osoittaen voisi myös sanoa, että Yhdysvalloissa vaalivoiton saavutti kiristyneisiin oloihin vedoten se joukko, joka oli niitä oloja itse kiristänyt.

Vuonna 1917 Turussa oli mellakoita, kun nälkäiset tuhosivat ruokaa. Kohteena oli esimerkiksi Valion voivarasto. Luultavasti eräät suuret suolöydöt osoittavat, että vihollisen käydessä päälle pelästyneet puolustajat hävittävät aseensa paiskomalla ne suon silmäkkeisiin. Kun viholliselle ei mahda mitään, vihataan miekkoja, ja kun vihollisen miekkoihin ei päästä käsiksi, tuhotaan omat.

Mainitsemani Foucault ei mainitse laitoksista kirjoittaessaan tehdasta. Liukuhihnatyöstä on paljon kuvauksia. Väitetään, että esimerkiksi autotehtaat pidättelivät automaattien ja robottien käyttöönottoa, koska mielettömän työn tuuperruttama työläinen on kunnon kansalainen. Hän väsyy myös henkisesti niin ettei jaksa vaatia edes lepotaukoja eikä lomaa.

Juuri nyt Suomessa sairaalat ja vanhainkodit, joita on alettu usein nimittää palvelutaloiksi, ovat yhtä ongelmallisia kuin koulut. Ne ovat laitoksia, ja jos jotkut katselevat niitä samoin tuntein kuin me eläintarhoissa onneksi tyhjilleen jätettyjä kalterikoppeja, sen ymmärtää.

Tarjoamani muistio käsittelee tehostettua asumista. Ihminen on onnellisin ja yhteiskunnalle halvin omassa tutussa ympäristössään, mutta hän tarvitsee sinne apua. Hoito ja hoiva ovat keskustelun kohteena. Yleinen pärjääminen on suurempi ongelma. Erikoista, ettei ”kohtaantoa” ole huomattu. Osa niistä toimista, jotka ovat vanhoille vaikeita, sujuu nuoremmilta ongelmattomasti. Eli jos korotettaisiin koulutetut hoito- ja hoivahenkilöt opastajiksi ja hankittaisiin aidoiksi avustajiksi huonosti koulutettuja. Nykyaikainen työkalu olisi puhelimeen ladattava lista numeroita ja verkko-osoitteita, joista voi kysyä esimerkiksi, mistä ja miten voi ostaa virkkuukoukkuja.

Organisointi sopisi mielestäni erinomaisesti ennakkoluulottomalle pankkiryhmälle.