Ryhmy

Ryhmy on rypyliäinen muodostuma etenkin puussa. Ihossa oleva epätasainen paikka, etenkin ihottuma.

Hyvin usein sotien ajan valokuvissa esiintyy yksikön tai osaston komentaja kummallinen kepakko kädessään. Ne olivat muotia. Niitä sanottiin komentosauvoiksi.

Vanhempaa perua on ryhmysauva. Olen itsekin valmistanut sellaisia. Katkaistaan leppä sopivalta korkeudelta ja lapion avulla kaivetaan juurakkoa esiin. Normaalisti löytyy heti lapsen tai aikuisen nyrkin kokoinen ryhmyinen juurinystyrä, joka on täynnä piikkejä tai oikeastaan pieniä kartioita. Kuvassa näkyy juurinystyröitä, mutta hiukan etsimällä löytää käteen sopivan.

Sitä leppää ja ryhmyä on hyvä liottaa jonkin aikaa vedessä ja sitten se kuoritaan varovasti puukolla. Kuori irtoaa helposti. Sen jälkeen se kuivataan ja ryhmysauva viimeistellään varovasti.

Sellainen sauva kourassa ukot ennen kuljeskelivat. Kun sen kääntää ylösalaisin ja uhkaa kalauttaa ryhmypäällä, saa yleensä sanansa kuulluksi ja myös tahtonsa läpi.

Sodan aikana sauvaan veistettiin osaston nimi ja kukaties taistelupaikkoja. Joskus siihen kiinnitettiin osaston merkki; sellaisia oli runsaasti käytössä.

Tiedä häntä, onko tämä kotimainen mutta myös Saksassa nähty versio sukua ratsupiiskalle eli raipalle, joilla vanhan polven upseerit läpsyttelivät kiiltäviä saappaanvarsiaan. Myös virkamiespiireissä sauva kuului kunnialliseen pukeutumiseen. Myös ylioppilaat hankkivat ylioppilaslakin yhteydessä ylioppilassauvan, jossa oli pyöreä metallinen nuppi. Sellaisen kanssa keikaroiminen oli sangen suosittua. Ainakin jos metallipalloon oli valettu lyijyä, sauvaa saattoi käyttää yhteenotossa Siltasaaren sakilaisten kanssa.

Kun mies täytti 50 vuotta eli hänestä tuli vanhus, oli sopivaa ja kunnioittavaa kerätä rahaa ja ostaa hänelle koukkupäinen kävelykeppi, jossa koukku oli hopeaa. Isosisäni kellokaupassa myytiin sellaisia ja niitä tuotiin kaiverrettavaksi.

Kävelykeppi, arkisin siis rottinkinen, kuului herrainvaatetukseen samalla tavalla kuin lierihattu. Kävelykeppi katosi yhtäkkisesti, eikä kukaan ole kaivanut sitä.

Jalkavaivaiset käyttävät nykyisin mummo-mallia, jossa kädensija on vaakasuora, kämmenpohjalle mukava. Niitä näkee ihmisillä joka päivä, ja ne tekevät tehtävänsä tiloissa, joissa kyynärpäähän ulottuva kyynärsauva ei ole tarpeen.

Koko lapsuuteni kirjavoittaneet kainalosauvat ovat täysin kadonneet, Käytin itsekin sellaisia, vaikka en ollut sotainvalidi. Laskin Kallion sahan sillankaiteeseen, kun toisilla pojilla oli sälesukset. Suksi pysyi ehjänä, jalka ei.

Invalidisäätiöstä jaeltiin kainalosauvoja muun muassa amputoiduille vammaisille, ja niitä todella näki. Kuvaan kuului, ett tyhjä housunlahje oli viikattu ja kiinnitetty hakaneulalla.

Nuo hyvin tutut kuvat kuuluivat aikakauteensa melkein kuin pyykkipoika opettajan oikean housun lahkeessa. Polkupyörien ketjunsuojukset tahtoivat putoilla maailman turuille. Nimenomaan puvussa ja pikkukengissä pyöräilevä tarvitsi sen pyykkipojan, ettei lahje olisi mennyt ketjun väliin kenties valitettavin seurauksin.

Sauva on myös hallitsijan ja kirkkoruhtinaan merkki. Piispansauvan kummallinen muoto on peräisin paimenilta. Siinä ammatissa lammasta tartuttiin koukkupäällä takajalasta. Hallitsijan sauva oli valtikka. Sellaisia käytettiin monta tuhatta vuotta. Kalliista koristeista huolimatta laite toi mieleen lyömäaseen, jolla voi kolkata kanslerin tai suurvisiirin.

Hallitsijan muut, pelikorteista tutut, vallan merkit olivat kruunu ja valtakunnanomena. Yleiskieli on säilyttänyt tuon valtikan, vaikka ei esinettä. Joissakin kotitalouksissa kuuluu olevan ”naisvaltikka”.

Yliopiston rehtoreilla on hiukan naurettavien viitan ja kunniamerkkikäädyn lisäksi sauva. Siitä tulee mieleen koulumestarin keppi, jolla kirjaimellisesti taottiin tietoa oppilaan päähän.

Katselemme televisiosta erilaisia viestijuoksuja. Selostajat eivät koskaan mainitse, millaista viestiä ne joukkueet kiidättävät. Viestikapula on joka tapauksessa putki, jonka sisään sopisi mainiosti rullalle kääritty paperi tai pergamentti.

Viestejä todella kuljetettiin kapulan sisään käärittynä. ”Kaikki miehet aseisiin. Hunnit hyökkäävät.”

Marsalkan sauva muistuttaa suuresti viestikapulaa. Voi ainakin kuvitella, että kapulan sisällä olisi ollut korkean tahon allekirjoittama julistus, johon oli kirjoitettu, että tämän kantaja onkin sellainen mies, että kannattaa uskoa kerrasta-

Pitäjissä eräissä Suomen osissa käytettiin oltermannin sauvaa, jonka kiidättäminen talosta toiseen oli yksinkertaisimmillaan kokoontumiskäsky. Niitä sauvoja ovat museot väärällään. Ne on yleensä koristeltu taidokkain leikkauksin.

Ministeri Jaakko Numminen teki muistaakseni nuorena miehenä lisensiaatintyöhön oltermannilaitoksesta. Olen nähnyt valokuvia, joissa hänellä on itsellään kädessä eräänlainen oltermanninsauva.

Kyllä kansliapäällikölle sopisi sellainen laajemminkin. Veronmaksajatkin pääsisivät vähällä, jos käytettäisiin halpoja materiaaleja.

Viimeisen tulee alhaisin. Onnen käännettyä lopullisesti selkänsä ihminen joutuu tarttumaan kerjurin sauvaan. Kuva-aiheena sekin on hyvin tunnettu. Luultavasti sauva, eräänlainen korento, oli tarpeen vähien tavaroiden kantamiseen nyytissä.

Melkein kaikkien tunteman australialaisen laulun ”Walzing Matilda” yhteydessä esiintyy usein kuva keppikouraisesta kulkurista. ”Matilda” on kuitenkin selässä oleva nyytti, jossa on peitteen tapainen. Sanoissa mainittu ”billabong” on lampi, juottopaikka, johon kulkuri hukuttautuu, nälkään, väsymykseen ja ikävään.

Ryhmy

Ryhmy on rypyliäinen muodostuma etenkin puussa. Ihossa oleva epätasainen paikka, etenkin ihottuma.

Hyvin usein sotien ajan valokuvissa esiintyy yksikön tai osaston komentaja kummallinen kepakko kädessään. Ne olivat muotia. Niitä sanottiin komentosauvoiksi.

Vanhempaa perua on ryhmysauva. Olen itsekin valmistanut sellaisia. Katkaistaan leppä sopivalta korkeudelta ja lapion avulla kaivetaan juurakkoa esiin. Normaalisti löytyy heti lapsen tai aikuisen nyrkin kokoinen ryhmyinen juurinystyrä, joka on täynnä piikkejä tai oikeastaan pieniä kartioita. Kuvassa näkyy juurinystyröitä, mutta hiukan etsimällä löytää käteen sopivan.

Sitä leppää ja ryhmyä on hyvä liottaa jonkin aikaa vedessä ja sitten se kuoritaan varovasti puukolla. Kuori irtoaa helposti. Sen jälkeen se kuivataan ja ryhmysauva viimeistellään varovasti.

Sellainen sauva kourassa ukot ennen kuljeskelivat. Kun sen kääntää ylösalaisin ja uhkaa kalauttaa ryhmypäällä, saa yleensä sanansa kuulluksi ja myös tahtonsa läpi.

Sodan aikana sauvaan veistettiin osaston nimi ja kukaties taistelupaikkoja. Joskus siihen kiinnitettiin osaston merkki; sellaisia oli runsaasti käytössä.

Tiedä häntä, onko tämä kotimainen mutta myös Saksassa nähty versio sukua ratsupiiskalle eli raipalle, joilla vanhan polven upseerit läpsyttelivät kiiltäviä saappaanvarsiaan. Myös virkamiespiireissä sauva kuului kunnialliseen pukeutumiseen. Myös ylioppilaat hankkivat ylioppilaslakin yhteydessä ylioppilassauvan, jossa oli pyöreä metallinen nuppi. Sellaisen kanssa keikaroiminen oli sangen suosittua. Ainakin jos metallipalloon oli valettu lyijyä, sauvaa saattoi käyttää yhteenotossa Siltasaaren sakilaisten kanssa.

Kun mies täytti 50 vuotta eli hänestä tuli vanhus, oli sopivaa ja kunnioittavaa kerätä rahaa ja ostaa hänelle koukkupäinen kävelykeppi, jossa koukku oli hopeaa. Isosisäni kellokaupassa myytiin sellaisia ja niitä tuotiin kaiverrettavaksi.

Kävelykeppi, arkisin siis rottinkinen, kuului herrainvaatetukseen samalla tavalla kuin lierihattu. Kävelykeppi katosi yhtäkkisesti, eikä kukaan ole kaivanut sitä.

Jalkavaivaiset käyttävät nykyisin mummo-mallia, jossa kädensija on vaakasuora, kämmenpohjalle mukava. Niitä näkee ihmisillä joka päivä, ja ne tekevät tehtävänsä tiloissa, joissa kyynärpäähän ulottuva kyynärsauva ei ole tarpeen.

Koko lapsuuteni kirjavoittaneet kainalosauvat ovat täysin kadonneet, Käytin itsekin sellaisia, vaikka en ollut sotainvalidi. Laskin Kallion sahan sillankaiteeseen, kun toisilla pojilla oli sälesukset. Suksi pysyi ehjänä, jalka ei.

Invalidisäätiöstä jaeltiin kainalosauvoja muun muassa amputoiduille vammaisille, ja niitä todella näki. Kuvaan kuului, ett tyhjä housunlahje oli viikattu ja kiinnitetty hakaneulalla.

Nuo hyvin tutut kuvat kuuluivat aikakauteensa melkein kuin pyykkipoika opettajan oikean housun lahkeessa. Polkupyörien ketjunsuojukset tahtoivat putoilla maailman turuille. Nimenomaan puvussa ja pikkukengissä pyöräilevä tarvitsi sen pyykkipojan, ettei lahje olisi mennyt ketjun väliin kenties valitettavin seurauksin.

Sauva on myös hallitsijan ja kirkkoruhtinaan merkki. Piispansauvan kummallinen muoto on peräisin paimenilta. Siinä ammatissa lammasta tartuttiin koukkupäällä takajalasta. Hallitsijan sauva oli valtikka. Sellaisia käytettiin monta tuhatta vuotta. Kalliista koristeista huolimatta laite toi mieleen lyömäaseen, jolla voi kolkata kanslerin tai suurvisiirin.

Hallitsijan muut, pelikorteista tutut, vallan merkit olivat kruunu ja valtakunnanomena. Yleiskieli on säilyttänyt tuon valtikan, vaikka ei esinettä. Joissakin kotitalouksissa kuuluu olevan ”naisvaltikka”.

Yliopiston rehtoreilla on hiukan naurettavien viitan ja kunniamerkkikäädyn lisäksi sauva. Siitä tulee mieleen koulumestarin keppi, jolla kirjaimellisesti taottiin tietoa oppilaan päähän.

Katselemme televisiosta erilaisia viestijuoksuja. Selostajat eivät koskaan mainitse, millaista viestiä ne joukkueet kiidättävät. Viestikapula on joka tapauksessa putki, jonka sisään sopisi mainiosti rullalle kääritty paperi tai pergamentti.

Viestejä todella kuljetettiin kapulan sisään käärittynä. ”Kaikki miehet aseisiin. Hunnit hyökkäävät.”

Marsalkan sauva muistuttaa suuresti viestikapulaa. Voi ainakin kuvitella, että kapulan sisällä olisi ollut korkean tahon allekirjoittama julistus, johon oli kirjoitettu, että tämän kantaja onkin sellainen mies, että kannattaa uskoa kerrasta-

Pitäjissä eräissä Suomen osissa käytettiin oltermannin sauvaa, jonka kiidättäminen talosta toiseen oli yksinkertaisimmillaan kokoontumiskäsky. Niitä sauvoja ovat museot väärällään. Ne on yleensä koristeltu taidokkain leikkauksin.

Ministeri Jaakko Numminen teki muistaakseni nuorena miehenä lisensiaatintyöhön oltermannilaitoksesta. Olen nähnyt valokuvia, joissa hänellä on itsellään kädessä eräänlainen oltermanninsauva.

Kyllä kansliapäällikölle sopisi sellainen laajemminkin. Veronmaksajatkin pääsisivät vähällä, jos käytettäisiin halpoja materiaaleja.

Viimeisen tulee alhaisin. Onnen käännettyä lopullisesti selkänsä ihminen joutuu tarttumaan kerjurin sauvaan. Kuva-aiheena sekin on hyvin tunnettu. Luultavasti sauva, eräänlainen korento, oli tarpeen vähien tavaroiden kantamiseen nyytissä.

Melkein kaikkien tunteman australialaisen laulun ”Walzing Matilda” yhteydessä esiintyy usein kuva keppikouraisesta kulkurista. ”Matilda” on kuitenkin selässä oleva nyytti, jossa on peitteen tapainen. Sanoissa mainittu ”billabong” on lampi, juottopaikka, johon kulkuri hukuttautuu, nälkään, väsymykseen ja ikävään.