Katsokaa se

Täällä kotona lentelee lastuja, sahanpurua, monenlaista pölyä, lankunpätkiä, äijiä ja kruuviavaimia. Tiskipöydän edustaan liimataan klinkkeriä. Eilen meni tietoliikennekaapeli. Kukaties se on nyt korjattu. Ensi viikolla kai keskitytään taiteeseen. Maalataan ainakin yksi katto. Tapettiakin on.

IT-mainos – vilkkaasti vaihtelevassa elämäntilanteessa koje tyyppiä iPad on kyllä puhelimenkaverina hyvä. Ei edes tarvitse etsiä kirjojaan, vaikka kengät olisivat hukassa.

Päivän päättyessä äijät häipyvät ja hiljaisuus jysähtää ympärille. Eilen rupesin katsomaan muka iltauutisia ennen aikojaan. Katsokaa hei tekin Areenasta eilen kertaalleen tullut ”Metsien kätkössä” Lemmenjoki-jakso.

Ohjelmasarja on totta puhuen nykyistä Yleä eli kiusallisen harrastelijamainen.  Käsikirjoittaja näyttää pitävän tarpeellisena sellaisia repliikkejä kuin ”huipulta on varmaan hieno näköala” – ”mennäänkin katsomaan” – ”mennään”, ja kaikki esitettynä puisevalla äänellä kuin luentana.

Mutta tässä luonto-ohjelmassa on yksi uutuus, ja siksi se on erittäin katsomisen arvoinen. Joku kuvissa näkymätön porukka on raahannut lennokin erämaahan, ei kovin syvälle, mutta kumminkin. En ole ennen nähnyt Lemmenjoen Ravadaskönkäältä kuvia, jotka on otettu eri suunnista parinkymmenen metrin korkeudesta.

Loppuhuipennus on mahtava. Vaikka Nattastunturin alue on enimmäkseen luonnonpuistoa, johon ei ole menemistä, Pyhä-Nattaselle on polku ja siellä on lupa käydä. Nyt ohjelman viisi viimeistä minuuttia on lennokista otettua kiertävää panoraamaa ja yksityiskohtien zoomailua paikasta, josta on jalat maassa melkein mahdoton saada yleiskäsitystä, saati kunnon kuvia.

Tai on minulla isäni mustavalkoisia kuvia yli puolen vuosisadan takaa…

Nattasen laki ei muistuta mitään muuta paikkaa maailmassa. Rapautunut kivi on kirjaimellisesti vuosimiljardien aikana mennyt sen näköiseksi, että tunturin laen kivirakenteet näyttävät vastustamattomasti ihmisen tai oikeastaan jättiläisten latomalla rakentamilta. Siellä on kiviseiniä ja käytäviä ja aivan ainutlaatuinen tunnelma.

Kyllä, olen käynyt siellä hyvin kauan sitten. Samalla kertaa kävimme Akmeelin haudalla, vaikka arvelimme jo silloin, että vuotsolaisilla on jokaiselle varma tieto haudan sijainnista, kaikilla erilainen.

Suosittelen käyntiä tunturissa vilpittömästi. Kaunispäältä toki näkee komeuksia, jos on vähänkään taivas raollaan, ja autolla pääsee melkein huipulle. Mutta Kaunispää on sävyisä, pehmeän muotoinen tunturi ja sinne melkein kuuluu jääkuutoiden helinä grogilaseissa, koska nimeä ”Saariselkä” käyttvä hotellialue lukuisina viskilompoloineen on niin lähellä.

Kiilopää on juuri oikea paikka majoittua, kiitos Suomen Ladun. Erillismökit ovat halpoja ja tarjoilua aamiaisineen on juuri se, minkä tarvitsee, eikä yhtään enempää. On jopa savusauna, joka on hyvä.

Kiilopää muuten on talvella järkevä valinta tavalliseen hiihtoon tavallisilla suksilla. Latuja riittää ja maasto on sopivaa. Sama on totta Ylläksestä ja sen seudusta, mutta siellä tahtoo olla täyttä. Lisäksi on ihmisiä, joilla on lievä allergia hiihtohissiurheiluun.

Mutta Kiilopäässä ei ole kauhean paljon näkemistä, ja Ahopää ja Iisakkipää ovat sieviä mutta tuskin tunteita nostattavia. Käynti Lankojärvellä tai Luulammilla avartaa myös sielunelämää, mutta erämaata se ei ole.

Odotan edelleen, että joku riittävän taitava ja kärsivällinen henkilö tai porukka ottaisi asiakseen Suomen suurtuntureiden muotokuvat. Kuvittelen että parhaat kuvat saisi lennokilla. Lentokoneella ei tietääkseni saa vedellä niin pinnoissa, että tila- ja syvyysvaikutelmat säilyisivät.

Yhden hyvän kuvan ottamiseen voi silti mennä kaksi viikkoa. Kaikki on niin kiinni säästä ja valosta. Vuodenajaksi ehdottaisin elokuuta ja vuorokauden ajaksi hyvin varhaista aamua tai illansuuta.

Nattasilta etelän suuntaan katsoessa täytyy tietenkin vähän purra hammasta. Tekoaltaat ovat suuria. Olen nähnyt sen seudun ennen altaita. Ei se ole paljon. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kulkeneet veden hukuttamat, monessa mielessä Suomen huikeimmat suot silloin ennen. Posoaavan ylittäminen sulan maan aikana oli temppu, jota ei suositeltu kenellekään.

Televisio-ohjelmassa sää on kohtalainen, mutta hehku puuttuu. Kokonaisuuden suunnittelu on sitä mitä odottaakin. Saamelaisten sanotaan harjoittaneen poronhoitoa jääkauden lopulta lähtien eli kymmenen tuhatta vuotta. Kun asia on nykyisin helposti saatavilla olevissa kirjoissakin (M. Enbuske, Vanhan Lapin valtamailla), voisi tuon satakertaisen virheen välttääkin. Peuranmetsästys on se asia, minkä tekijät halusivat sanoa. Poropaimentolaisuus alkoi meillä vasta kun villi peura alkoi käydä vähiin, 1700-luvulla, ja suuret porolaumat vasta Norjanrajan sulkeutumisen jälkeen.

Nattasen seudun kylät ja lapinkylät ovat olleet siellä vain 150 vuotta. Sen sijaan arkeologisia pyyntikulttuurin löytöjä seudulla on tuhansien vuosien takaa.

Sekä suomalaisille että saamelaisille tehdään vähän vääryyttä romantisoimalla asiat rikki. ”Metsälappalaisuus” on käytännössä kadonnut. Epätarkoilla tiedoilla hämärretään sitä tarkkaa tietoa, että Suomen Lapin suurtunturit ovat pohjaltaan geologisista syistä täysin ainutlaatuinen seutu koko maapallolla. Esimerkiksi Nattaset.