Etevyys

Erään laajemman kirjallisen työn yhteydessä olen joutunut selvittelemään laajasti kummallisuutta, nimittäin todistettavasti epätavallisen etevien ihmisten murhenäytelmää.

Onneksi jo unohtunut kirja, Alice Millerin ”Lahjakkaan lapsen tragedia”, oli nimetty väärin, ehkä kaupallisista syistä. Alkuteoksen mukaan aiheena oli lahjakkaan lapsen draama, joka tarkoittaa näytelmää. Murhenäytelmä on ”Tragödie”. Siinä on suuri ero. Suomenkielinen otsikko peittää näkyvistä senkin, että lahjakkaat lapset ja aikuiset ovat etenkin hyviä järjestämään murhenäytelmiä toisille.

Kirjan alkukieli on saksa. Kirjoittaja oli Puolan juutalainen ja asui Sveitsissä. Hän oli psykoanalyysin suurta freudilaista linjaa – joka on tätä nykyä aiheellisesti näivettynyt näkymättömiin. Freudilla on vaikuttava määrä maailmanhistoriallisia oivalluksia, kuten esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö. Hänen luomansa menetelmä sitä vastoin sopii harvoille ja on todella hidas ja erittäin kallis.

Kirja taisi olla menestys. Melkein kaikki kirjoja lukevat ihmiset arvioivat olevansa hyvinkin lahjakkaita ja lukevat niin ollen mielellään selityksiä, miksi he eivät kuitenkaan ole maailman kuuluisimpia ja rikkaimpia.

Monien mielessä on eräänlainen akatemia tai Jules Vernen seikkailuromaanin henkilöt. Kuinka ollakaan, paikalla on kaikkien tarpeellisten alojen asiantuntijoita. Asiantuntijat ovat eteviä henkilöitä.

Konsistorit ja erilaiset päättävät elimet, jossa istuu kysymyksessä olevan yliopiston professoreita, herättävät syvää epätoivoa. Elleivät hovioikeuden, ainakin korkeimman oikeuden täysistunnot ovat yhtä pahoja.

Kokemuksen mukaan hyvinkin puolet minkä tahansa tuollaisen kokouksen osanottajista ei jaksa pitää mielessään, että todistettu etevyys jollain alalla ei kerro paljon, jos mitään, jonkin toisen alan kyvyistä.

Hallinto on oma alansa. Voi olla niinkin, että tähtitieteilijä tai rikosoikeuden tuntija on epätavallisen huono ymmärtämään hallinnon asioita. Johtavat tutkijat eivät liioin ole automaattisesti eteviä politiikan ymmärtäjiä.

Sellaistakin tulee mieleen, että koulutukseen voisi lisätä simultaanitulkinnan suomen kielestä suomen kieleen. Tarve on välillä silmiinpistävä, ja tehtävä on vaikea.

Urheiluheinäkuu tarjoaa yleistajuisia esimerkkejä. Oikein innostaa, kun ammattilaiset kertovat tilanteessa ja sen jälkeen kuvia käyttäen asioista, joista katsojalla ei ole ollut harmaata hajua, esimerkiksi painopisteiden luomisesta kentän eri osiin. Tekniikan alkeet pysyvät hämärinä. Minusta esimerkiksi näyttää, että varmasti vaikean potkun lisäksi kuoletus eli pallon ottamine alas ja haltuun vaatii tavatonta taitoa. Eilen esimerkiksi ranskalaiset olivat tuossa paljon parempia kuin islantilaiset.

Urheilu on muuttunut sirkukseksi ja urheilijat ovat akrobaatteja. Sääli että saavutuksista ei löydy helposti kiinnostavaa pintatietoa. Etsimällä löytää englanniksi mittaustuloksia esimerkiksi pallon vauhdista eri peleissä. Karkea päässälasku viittaa siihen, että maalivahti ei mahda mitään rangaistuspotkulle. Jos todella kova laukaus on reippaasti yli sata kilometriä tunnissa, normaalilla reaktioajalla varustettu veskari ei ehdi paljon liikahtaa ennen kuin pallo on hänen takanaan.

Laskekaa itsekin. Ylen sivuilla on ”reaktiotesti”. Tulos 0,3 ei ole kovin huono. Testi mittaa odotettua, tiedettyä tapahtumaa. Odottamaton – liikenne – vie karkeasti sekunnin. Jos auto pysähtyy testin mukaan sadan kilometrin tuntinopeudesta 40 metrin matkalla, reagoimiseen eli jarrutuksen aloittamiseen menee joka tapauksessa aikaa. Satasta ajaessa auto liikkuu hiukan alle 30 metriä sekunnissa.

Hyvin etevillä henkilöillä näyttäisi olevan samanlainen kilpailuvietti kuin urheilijoilla.

Etevän kirjailijan rooli on vaikea. Hänen odotetaan tietävän vaikka mitä jokseenkin vaikka mistä. Kukaan ei ajattele, että erinomainen matemaatikko olisi hyvä hakkaamaan halkoja tai peto tiskaamaan astioita. Myös mediapersoonallisuudet eli julkkikset joutuvat vastaamaan hämmästyttäviin kysymyksiin, joihin heidän oletetaan tietävän vastaukset.

Isänisäni väitti, että hänelle on sama, toimiiko hän pappina vai seppänä, koska hän hallitsee muun muassa kaiken, tosin vain täydellisesti. Sen jälkeen hän otti lisää katajanmarjaviinaa.

Moni allekirjoittaa mielellään ajatuksen, että etevyys on kykyä oppia ja halua nähdä vaivaa oppiakseen. Taiteessa ja tieteessä on toisin. Moni joko omasta tai muiden mielestä merkittävä ihminen antaa mielellään ymmärtää olevansa ylivoimainen luonnostaan. Se niin särvittää, sellainen ajatus.

Tuo perinne aiheuttaa käytännön ongelmia. Töissäni olen hakenut ja löytänyt esimerkkejä, miten tavattoman halukkaita poikkeusihmiset ovat halventamaan toisia poikkeusihmisiä. Tämä voi liittyä pari päivää sitten puheena olleeseen narsismiin, tarkemmin narsismin käsitteen onttouteen. Akateemikko (matematiikka) on sitä mieltä, että toinen akateemikko (historia) on jästipää, ja toimii sen mukaisesti.

Tämä johtaa yllättäviin yleistyksiin. Toimitusjohtaja ja ministeri eivät mielellään saa olla kovin eteviä. Sellaisin eväin heillä on etevikköjä paremmat edellytykset ohjailla tavallisia asioita, sillä liiketoimet ja hallintotoimet ovat tavallisia asioita.

Viimeistään tässä vaiheessa lukija käsittää edellä olevan tutkielmaksi Sauli Niinistön maailmanennätyksellisestä gallup-suosiosta; Niinistö on itse myöntänyt, että koululaisena ja opiskelijana hän korkeintaan välttävä; hänen juristin taitojaan en tunne, mutta minusta kentällä toimivalta lakimieheltä vaaditaan enemmän sosiaalisia kykyjä kuin oppineisuutta. Gallupissa olisin itse ollut enemmistön kannalla (erittäin hyvä), vaikka en ole läheskään aina sillä kannalla, jota hän puhuu. Lisäksi kunnioitan miestä joka onnistui kiertämään perustuslain. Tarkoitushan oli heikentää presidentin asemaa tuntuvasti.