Suihkuvirtaus purtilossa

Yhdenkin kerran tapasin keittiössä siististi pukeutuneen ja selvän miehen, joka sanoi:” Minä en usko ilmastonmuutokseen.”

Jäin sanattomaksi. Sanoin kuuluvalla äänellä meneväni nyt tupakalle. Terveysvihjeitä sateli.

Tuo repliikki seurassa esitettynä vaikuttaa nykyisin enemmän kuin kattokruunun putoaminen parketille tai perintönä kulkeneen kastemaljan tipahtaminen kesken tilaisuuden lattialle tuhansiksi sirpaleiksi, joita sitten löytyy siivouksessa yllättävistä paikoista vielä vuoden kuluttua. Ja rouva ja vauva itkevät kilpaa.

Joskus mietin, milloin Antti ostaa Ylen. Hesari ja Yle ovat valmiiksi olennaisesti sama firma. Nämä kaksi ovat jatkuvasti osoittaneet uppiniskaisuutta markkinoilla, joilla tieto ei myy. Etenkään tietokirjat eivät myy. Uskottava taho sanoi, että tuhanteen myytyyn niteeseen ei pääse vaikka itkisi, varsinkaan jos kirja on hyvä.

Niinpä esitän arvauksen, että Kimmo Pietiläinen pettyy ensi vuonna kirjaan, joka luultavasti kerää kaikki palkinnot ja myynnin Yhdysvalloissa, nimittäin S. Mukherjeen ”The Gene: an Intimate History”.

Tämä on se sama tyyppi, jonka kirjan syövästä (”The Emperor of All Maladies” – ”Sairauksien keisari – syövän elämäkerta, Terra Cornita) kehuin tässä blogissa maasta taivaisiin.

Maailmamme on kertakaikkisesti muuttunut niin, ettei maallikollekaan fysiikka ole enää perustutkimuksen perusmitta. Se on nyt biologia, nimenomaan molekyylibiologia. Ala on vaikea, jos haluaa yleissivistyä, koska jokin käsitys kvanttikemiasta edistäisi asian ymmärtämistä.

Mutta ei se voi olla ketään liikuttamatta, että lankarullallinen enimmäkseen orgaanisista aineista koostuvia aminohappoja sisältää meidän kaikkien ja maailmamme nykyisyyden ja tulevaisuuden, ja siinä seassa viestiä kuljettavat DNA:lta RNAt ja entsyymit jylläävät.

Mukherjeen lisäksi, kertoo NYRB, muutkin uskottavat tahot (Matthew Cobb; Life’s Greatest Secret: The Race to Crack the Genetic Code), ovat ehkä onnistuneet yrityksessä selittää käsitettävästi uudet oivallukset ja, Cobbin sanoin, “kauniin kokeen” loisteliaisuus.

Fyysikot laskevat varmoja tietoja, jotka sitten osoittautuvat epävarmoiksi. Biologit harrastavat suttuisia tuloksia, jotka perustuvat koesarjoihin, ja ovat siten selvittäneet, mitä kukin kahdestakymmenestä aminohaposta oikeasti tekee, ja mitä ei.

Otsikon ”purtilo” viittaa hämärästi johonkin kirjaan, jonka nimi huvitti niin että jäi mieleen, päivä jolloin siat kieltäytyivät tulemasta purtilolle.

Tuo nimi kuvaa hyvin politiikkaa suhteessa kansalaisiin, rahoitusmaailmaa suhteessa piensijoittajiin ja mediaa suhteessa käyttäjiin.

Ei se ole uuttakaan, että useimmat meistä sioista ovat niin tohkeissaan päivän laskisangollisesta, että upottavat ensin toisen ja sitten molemmat etusorkkansa purtiloon.

Tiedon levittämisen ja tiedon julkaisemisen ongelma on ikiaikainen. Nyt uutta on ainakin se, että mielikuvitus tunkeutuu todellisuuteen samaan tapaan kuin keskiajalla.

On virhe ajatella, että keskiajan ihmisten olisi pitänyt ymmärtää villeimmät pyhimys- ja marttyyritarinat epäperäisiksi. Totuus oli sisäinen tosiasia eli ihmisen oma vakuuttuneisuus. Kun keskiajan päätyttyä Galilei oli eri mieltä pappien kanssa siitäkin, onko kuu taivaalla vai ei, aika oli toinen. Oli alettu ajatella että esimerkiksi omien silmien todistuksella on merkitystä, kun mietitään, mikä on totuus.

Se meni ohi. Nyt esimerkiksi mielikuvitushahmo Donald Trump valitaan ehkä presidentiksi, vaikka hän on juuri yhtä todellinen kuin Donald Duck. Se mielikuvitusmaailma, joka nyt jyllää, on tositelevisio, joka toimii siis myös ilman televisiovastaanotinta ja lähetystä.

Otsikon suihkuvirtaus (jetstream) on esimerkki säästä, jota meille povataan kymmenen kertaa päivässä, ja mahdollisesti ilmastonmuutoksesta.

Suihkuvirtauksissa, jotka kiertävät maapallo hyvin korkealla, tuule nopeus saattaa olla yli 300 kilometriä tunnissa. Tieteellisen teorian loi suomalainen Erik Palmen. Kokeellisen tiedon keräsivät amerikkalaiset pommituslentäjät, joiden lokitiedot kertoivat, että lännestä itään pääsi lentämällä jopa tunteja nopeammin kuin idästä länteen.

Asia on tietysti mutkikas. Jossain määrin uskottava sääennuste on esimerkiksi

http://www.netweather.tv/index.cgi?action=jetstream;sess=

”Jetstream Forecast”. Se on myös koristeellisen näköinen. Nuo virtaukset ovat joka tapauksessa selkeästi yhteydessä mereen ja mantereeseen ja siten matalapaineisiin.

Suomi on tuolla kartalla vielä tänään ja huomenna virtauksilta ja siis säärintamilta rauhassa, mutta sitten muuttuu.

Amerikassa on taisteltu monta vuotta verissä päin havaintosarjoista, jotka johtuvat kysymään, ovatko suihkuvirtaukset muuttaneet muotoa ja siis paikkaa viime vuosina. (El Nino on päiväntasaajan seutujen virtauksen ja joidenkin muiden asioiden tuote.)

Näinä vuosina varmistumme asiasta, kun dataa saadaan tarpeeksi. Sen jälkeen saamme uskottavan tiedon mielenkiintoisesta asiasta: onko ilmaston lämpeneminen ja siis napajään sulaminen ja yleinen vedenpaisumus jo alkanut. Luultavasti on.

Media ja melkoinen osa tieteestä on keskittynyt kinaamaan, kenen syy. Kenen syy ilmiöön, jonka olemassaolo ei vielä ole perinteisin keinoin todistettavissa. Itse olen jo vakuuttanut, mutta minä en ole luonnontieteilijä.