Salava

Baabelin virrat tunnen vain virrestä ja Bachin kantaatista. Ainakin yksi urheiluselostaja (Noponen) keksi Mooseksen kirjan sanonnan, koska joku (Oikarainen ehkä) ei voittanutkaan jotain hiihtoa. ”Ripustamme kanteleemme pajuihin…”Ja tämä tapahtui Baabelin virtain äärellä.

Eivät ne tietenkään kanteleita olleet, mutta suomennos on silti hyvä. Ja Eufratin varressa kuulemma kasvaa edelleen pajuja, joita me ehkä sanoisimme itkupajuiksi tai salavaksi.

Yksi salavan muoto on hopeapaju, josta en pidä. Jokainen olkoon omaa mieltään. Minun mieleeni tulee Aulanko ja aika nopeasti saatava tieto, ettei tuo puu ole oikein hyvä vesirajassa. Eikä suomalaista vesirajaa pitäisi töhriä istutetuilla puilla. Jos tervaleppää sattuu kasvamaan luonnostaan veden äärellä, hallelujaa.

Terijoensalava kuulostaa kaupalliselta nimeltä. Tosin tuskin sitä on ihmeesti myyty, koska se on kova leviämään pistokkaasta. Venäläisten puun syleilijöiden historia on kirjoittamatta. Koska Terijoen seudulla oli niin paljon venäläisiä jo ennen vallankumousta, sehän näkyy maisemassa. Luulen että tuo puu on Venäjän salava. Ja Aulanko oli Venäjällä suuromaisuuden luoneen Standertskiöldin kesämökki.

Kuuluisa esimerkki puista on Raivolan (Lintulan) lehtikuusimetsä, jolla ei ole tekemistä luostarin kanssa. Se on Pietari Suuren hankkeita. Lehtikuusi on hyvä laivanrakennuksen materiaali, ja muuten ratapölkkyjen myös.

Muutkin kuin Paavo Rintala ovat sotaa koskevissa teoksissaan palaneet samaan tietoon. Lehtikuusimetsä on pirullinen paikka tykistökeskityksessä. Kova puu jakaa kimmokkeita. Se ei tähän asiaan kuulu, mutta Viipurin seudun muualla harvinainen rapakivi oli vielä inhottavampi. Konkkalan vuori Portinhoikan lähellä oli sitä itseään.

En tiedä, mistä lehtikuusi tuli muotiin. Esimerkiksi Ruovedellä kartanoiden erilaisten alustalaisten pihoissa kohosi jylhiä linnunlaulupuita. Ehkä kartanon herra oli sitä mieltä, että lehtikuusia tarvitaan?

Sekään ajatus ei ole suoralta kädeltä hylättävä, että lehtikuuset ja rautatiet rakastavat toisiaan. Täältä Masalasta kaadettiin vasta hiljan hyvin korkeat kuuset ja lehtikuuset, jotka näyttivät, missä oli ollut maataloja, niitä jotka bolshevikit löivät klapeiksi Porkkalan vuokra-aikana.

Mikä piilipuu se oli se Helsingin kuuluisin, joka sitten tuli lopulta vanhaksi ja katosi Lasipalatsin nurkalta? Sanottiin että se oli aloitellut elämänuraansa jo silloin kun Hankkijan eli Maitokeskuksen takana oli suomalaisen teatterin aloittanut Arkadia, aikamoinen röttelö muuten kuvista päätellen.

Niinkin on tapana sanoa, ettei yksikään puu kasva taivaaseen. Pavunvarsista on paha mennä sanomaan, mutta ylivertainen puu on uhka ympäristölleen. Henkilöstä, joka on päätään pidempi ympäristöään, tehdään nopeasti päätään lyhyempi.

Lehti julkaisi kirjoituksen ja analyysin kokoomuksen puheenjohtajaehdokas Lepomäestä ja nyt sama lehti nostaa häntä esiin Suvi-Anne Siimeksen suulla.

Se oli tammen alla istuja Goethe joka sanoi, että kun tarkoituksen huomaa, se vetää haikeaksi. Man merkt die Abschicht, und mani st verstimmt.

Goethe sijoitti tuon ajatuksen näytelmäänsä Torquato Tassosta. Suomentaisin: sinä miellytät minua niin kovin, etten voi pidättää pettymystäni.

Lukija huomannee, että Stubbiin sopiva aforismi kohdistetaan tässä Lepomäkeen. Edellistä kiitetään lahjakkaaksi, jälkimmäistä älykkääksi. Lahjakkuudesta tulee mieleen Lahjakas herra Ripley. Kun on oikein lahjakas, sitä rupeaa vaikka puistonpenkiksi, tai paremman puutteessa toiseksi henkilöksi, ja kolmanneksi, ja niin edelleen.

Erittäin älykkäitä, erittäin hyvin koulutettuja ihmisiä olen saanut tavata. Hyvin vakavasti varoittaisin heistä ja heidän kaltaisistaan.

En viittaa kehenkään, jonka lukija voisi tuntea. Sanon tahallisen epämääräisesti, että Kalifornian yliopistoissa tapasi kaikenlaista väkeä. Muistaakseni Berkeleyssä sanottiin, ettei tiedekunnan kokouksissa viitsitä kuunnella sellaisia professoreita, joilla ei ole kuin olekaan omaa Nobelin palkintoa tai Fields-mitalia.

Epätavallisen älykkäillä ihmisillä on melkein aina taito aiheuttaa epätavallisen älykkäitä onnettomuuksia itselleen, perheelleen, läheisilleen ja luotetuilleen.

Panen toivoni ja uskoni pitkän matkan ajattelijoihin. Tiedän ihmisiä, jotka osaavat ajatella monta kertaa vuodessa. Neljäkymmentäkaksi kilometriä neljän tunnin pintaan – se on jotain se!

Epätavallisen älykkäältä ihmiseltä kestää joskus vain sekunnin osan ymmärtää asia väärin.

Suuresti ihannoimani Richard Feynman – kvanttikenttäteoria ja vuosikymmeniä käytetty korkeakoulun fysiikan oppikirjasarja – valitteli omaa tyhmyyttään mutta taisi määritellä asian kirje-kirjassaan -2Don’t You Have Time to Think” – sinullako ei ole aikaa ajatella.

”Minulle tiede on uskoa asiantuntijoiden tietämättömyyteen.”

”Jos tiedät, että et ole varma, sinulla on vielä mahdollisuus parempaan, ja näin voi käydä myös tieteen piirin ulkopuolella.”

(Kuva vuokravälineillä, Nikon ja Nikkor 70-200 mm, ja sen huomaa.)