Peukku

Facebookissa peukuttajat eivät muista katsoa, onko heillä peukalo keskellä kämmentä. Monella nimittäin on.

Boris Johnsonista Timo Soiniin vetävät poliitikot ovat kauppiaita jotka kehottavat arvoisaa yleisöä ostamaan tuotteitaan. Mieleen tulevat nakkikärryt, jossa tuotteet hitaasti vetistyvät ja jäähtyvät viilenevässä vedessä. Sinappia on mutta ketsuppia ei ole vielä keksitty, meillä.

Aluksi opetusalani Teknillisessä korkeakoulussa oli ”sisällöntuotanto”, ja se aiheutti rajuja reaktioita. Jotkut professorit kulkivat puukko pystyssä ja sanoivat aika suoraan, ettei se kuulu millään tavalla Teknilliselle korkeakoululle eikä sen tietotekniikan osastolle. On toisin sanoen se ja sama, mitä uusissa verkoissa kulkee ja kuka niitä käyttää.

Sama korkeakoulu oli suhtautunut kymmenisen vuotta aikaisemmin opiskelijoita kiinnostaneeseen Internetiin tarpeettomana leikkinä, jolla ei ole mitään tekemistä vakavien opintojen kanssa. Tässä asiassa oli sitten varhaisia edelläkävijöitä, kuten Heikki Saikkonen ja Shosta Sulonen.

HIITissä eli erillislaitoksellamme ideoimme Facebookin ja mietimme sen toteutusta. Martti Mäntylä veti. Nimitys oli ad hoc -verkot ja digitaaliset ilmoitustaulut, jotka voisi osoittaa seuraajien ryhmille. Eräs esiin heitetty idea oli graffiti-henkinen. Spreijataan digitaalisia viestejä esimerkiksi seinille ja näyteikkunoihin. ”Päivän pannu hyvää ja halpaa.”

Facebook ei ole vielä huomannut tätä. Monilla, myös minulla, on autossa verkko, johon en voi itse kirjoittaa. Auto nuuskii itseään ja ympäristöään ja osan tiedoista saan minä, osan korjaamo ja luultavasti osan mainostajat. Tunnetuin tuollainen verkko on bluetoothin pohjalla, mutta pelkkään kosketukseen eli kopautukseen perustuva verkko on sekin käytössä.

Alan kirjallisuudessa ”jakamistalous” on ollut puheena nyt muutamia vuosia. Intoilijoiden jo 15 vuotta sitten ajattelema kirpputori-tyyppinen digitaalinen markkina ei kai ole saanut kehittäjiä.

Verkko on muuttanut niin paljon. Maarakennusfirmamme käyttää verkkoyhteyksiä sujuvasti. Toisaalta taas olemme juuri nyt juosseet K-Raudassa ja tänään on kai vuorossa Bauhaus. On kysymys parista ovesta ja erilaisista vinyylilaatoista.

Siinä esimerkki digitaalisen ja fyysisen kaupankäynnin erosta. Tuskin nuorimmatkaan asiakkaat menevät ostamaan kylpyhuoneen laattoja käymättä katsomassa niitä luonnossa. Lattian päällysteitä on Kirkkonummen pienissä liikkeissä myymällä katsottavana ainakin 100 laatua ja lajia. Koska kaupoilla on uusia ja avaria tiloja muun muassa kylpyhuoneen ja keittiön kalusteille, tarve on suuri.

Näillä asioilla ajellessa tulee usein asiaa kirjakauppaan tai Stockmannille. Ehdottaisin kirjakauppiaille ja Stockmannin päättäjille samaa, eli että kävisivät katsomassa kunnolla muun alan myymälöitä. Siinä voisi oppia jotain.

Ja näin tullaan aiheisiin Brexit ja Islannin jalkapallo.

Ihmisiltä on mennyt sekaisin äänestäminen ja peukuttaminen.

Koska Facebook tehtiin käytettävyydeltään niin hyvin, yritykset alkoivat käyttää sitä kiivaasti, ja nyt siinä ovat viranomaiset mukana.

Suosittelen lomaviihteeksi. Poliisi ja Tulli pistelevät molemmat nokkelia tekstejä ja kuvia aikajanalleen. Tullikoirilla on oma, hartaasti peukutettu ryhmänsä.

Seuraava maa, joka rupeaa eroamaan EU:sta, voisikin painattaa äänilippuihin ”tykkää” ja ”ei tykkää”.

En ole varma, onko demokratiaan eli siis yleisiin vaaleihin milloinkaan liittynyt ajatusta mielipiteen ilmaisemisesta. Vähän epäilen Tykkäätkö torppareista? Me, lukuun ottamatta keliaatikkoja, vaadimme leipää.

Näihin ajatuksiin tulee väkisin pohtiessaan Sardinian historiaa pronssikaudella, unohtamatta Iberian eri heimoja ja etruskeja.

Mikä kaikki vaikutti siihen, etteivät ihmiset ryhtyneet ensi tapaamiselta tappamaan toisiaan, mikä siihen, että syntyi tavaranvaihtoa eli kauppaa ja niin olen parisuhteita, joiden tuloksena väestöryhmät usein sekoittuivat, paitsi siis Sardiniassa.

Tykkäämisiä on suorastaan helppo selvittää kun nykyisin osataan paikantaa jopa keramiikka. Etruskihautojen kuuluisat astiat ovat aika suurelta osin kreikkalaista savea ja taas maalausten pigmentit ja tietenkin tyyli jossain vaiheessa osoittavat hyviä suhteita Kreetaan, minolaiseen kulttuuriin.

Välimeren historiaan vaikutti hyvin voimakkaasti historiallisella ajalla se erikoinen asia, että karthagolaiset, mikä on melkein sama asia kuin foinikialaiset, ja roomalaiset eivät suostuneet tykkäämään toisistaan. Päinvastoin yksikin toisteli senaatissa olevansa muuten sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä.

Esinelöydöistä päätellen dominoefekti eli nappula kaataa nappulan on historian jatkuvia ilmiöitä. Pronssikaudella oli oikein kivaa, mutta joukko syitä aiheutti katastrofin, jonka yksi kaiku on Homeroksen kuvaama Troijan sota. Tarinassa on totta enemmän kuin siteeksi.

Sardiniassa olisi pitänyt käydä. Kuvan esittämiä kivitorneja alettiin rakentaa  viimeistään 5000 vuotta sitten. Jotkut ovat hyvinkin 15 metriä korkeita. Niissä asuttiin ja luultavasti juhlittiin kuolemattomia henkiä.

Noita torneja on saarella ainakin 7000 kappaletta. Luultavasti merirosvoillakin riitti niissä ihmettelemistä.

Pronssikauden katastrofin syy muuten ei ole se, että Theran saari räjähti päreiksi. Kivitornit eivät olleet dominopalikoita. Ne ovat pystyssä edelleen.