Nide kirjakauppa, Fredrikinkatu 35

Lapsilta sen kuulin. Jos on mieltynyt Bulevardin kahvisalonkiin ja ajaa mielellään autonsa Erottajan alakellariin, päätyy jossain vaiheessa kuntolenkkiään Hagelstamin antikvariaatin ikkunalle, ja en vieressä on kirjakauppa Nide, seuraava talo Bulevardille päin.

Kuulin siitä lapsilta. Myymälä ei ole suuri, mutta valikoima on aivan tolkuttoman hyvä. Tämä blogikirjoitus on samalla pikaviesti rouvalle ja äidille. Lähemmin täsmentämättä sitä on ihmisiä, joilla on heikkous hauskoihin ja fiksuihin kortteihin ja muihinkin paperitarvikkeisiin kuin vain Moleskinin lehtiöihin.

Toisin sanoen hinnaltaan vaatimatonkin tuliainen tai pikku lahja saattaa löytyä läheltä.

Meni vähän rahaa, kun sattui hollille liian monta kiertämätöntä kirjaa. Jo nyt huomaan suunnittelevani uutta pikakäyntiä. Seppo Vuokko on julkaissut kirjan – puista! Sen nimi on ”Latva pilviä piirtää” ja kustantaja tämä salaperäinen Maahenki. Kirja on kallis, mutta aika pikaisen selailun perusteella arvioisin, että jokaisen kassaan kilahtavanh euron arvoinen.

Sama Maahenki on julkaissut Veikko Neuvosen kirjan I.K. Inhasta, jossa luvataan olevan ennen näkemättömiä Inhan kuvia ja selostusta Inhan Päijänteen seudulla näkemästä ja lisäksi hänen ajatuksistaan metsien raiskaamisesta.

Vuokko ja Neuvonen tunnetaan radiosta. Kun miettii, missä määrin luonnonsuojelu on nykyisin rappeutunut henkilökohtaisen pyrkyryyden välineeksi tai poliittisen puuhastelun työkaluksi, toivoisin että joku näistä ympäristön ystävistä edes joskus taivuttaisi päänsä häpeästä Vuokon ja Neuvosen nimet kuultuaan.

Tiedän ja jopa tunnen kustantajia. Heitä yhdistää vakaumus, että hyviä kirjoja ei julkaista, ei varsinkaan puista, soista tai järvistä. Tuossa nyt on poikkeus.

Minulle selitettiin, että entiset kolme suurta kustantajaa, Otava, WSOY ja Tammi arvioivat jokaisen nimikkeen myyntimahdollisuudet, ja mitään ”turhaa” ei julkaista.

Niinpä ostin henkilökohtaisena vastalauseena Tranströmerin runojen suomennoksen, Caj Westerbergin käännökset ovat taaskin niin hyviä. Mielenosoitus sisältyy siihen, että minulla taitaa olla vanhastaan kaikki nuo tekstit, siis ruotsiksi. Kunhan pitelen nidettä tarkoin, joku varomaton saa sen lahjaksi.

Ei tule mieleen, onko Tammen Keltaisessa kirjastossa ennen julkaistu vankkaa nidettä pelkkää ja silkkaa runoutta. Ja proosarunoja.

En sekaannu toisten liiketoimintaan. En tarjoudu ruuhka-apulaiseksi kirjakauppaan enkä antikvariaattiin, vaikka mieli tekisi. Sanon vain, että liimaisin Tammen kokoelman sivun 259 näyteikkunaan. Se on uskontunnustus, ainakin minun. Puhe on New Yorkista matkan päästä nähtynä.

”Tiedän myös – tilastoihin kajoamatta – että juuri nyt tuolla soitetaan

     Schubertia jossakin huoneessa, ja että jollekin ne sävelet ovat

     todempaa kuin mikään muu.”

Hienous on myös tuo Schubert. Ajatelkaa hänen sijaansa Mozart, ja runo putoaa maahan kuin ruostunut kyyhkynen.

”Pidän Mozartista” on joko latteus tai vihje syvällisestä tuntemuksesta. Kun huoneessa soitetaan Schubertia, kysymys on luultavasti pianokappaleesta. Lause ei viritä korviini Impromptuja, koska ne ovat ylimaallisia. New York on erittäin maallinen paikka. Mieleeni tulevat siksi pianosonaatit. Niitä voisi kuunnella lopun elämäänsä joka päivä. Bachia varten voi opetella soittamaan piano. Ellei ketään ole kuulemassa, eräiden kappaleiden soitostaan voi nauttiakin. Schubert on näennäisessä helppoudessaan niin vaikeaa, että tarvittaisiin oikea, päätoiminen pianisti. Tässä tapauksessa levyvihje muuten on Brendel. Sanon tämän painokkaasti, koska en pidä hänen Beethoven-levyjään verrattomina. Schubertit ovat.

Niteen kirjakaupassa on kaunoa ja tietoa, suomea ja kieliä. Toisin kuin Helsingin kahdessa pitkän historian kirjakaupassa, en nähnyt yhtään hätäisesti kokoon kursittua jääkiekkoilijan elämäkertaa enkä liioin niitä näpertelyoppaita, jotka nyt kelluvat jätteenä muiden kirjakauppojen mainingeilla.

Ehkä on perusteltua, ettei monien lukijoidenkin lemmikki, luonnontieteen ja historian kovatasoiset yhteenvedot eli hakusanat ”science” ja ”history”, ainakaan osu silmään tuossa kaupassa.

Voi näet olla niin, että nuo kirjat ovat lopullisesti Amazonin heiniä. Varmaan muutkin kuin minä haluavat selvittää suhteellisen tarkasti kirjoittajien taustat, koska alalla julkaistaan (U.S.A.:ssa) myös edesvastuuttomia yleistyksiä. Kiinnostusta herättävä kirja voi osoittautua lähemmin katsoessa perusteettomaksi vouhotukseksi.

Vaihdoin myymälässä pari sanaa ja kehuin Hagelstamin ideaa lavastaa näyteikkuna nimeltä tunnettujen ihmisten valitsemilla kirjoilla. Ei siitä mihinkään pääse, että se on kiinnostavaa.

Saman voisi tehdä uusia kirjoja myyvässä kaupassa. Listojen tekijöiden ei tarvitsisi olla edes nimellään mukana.

Ajattelen, että rakkaudesta taiteeseen voisin kysyä teiltä, lukijiltani, ajatuksia ja ehdotuksia. Kävisitte kaupassa tai ellette käy, listaisitte arvaamalla esimerkiksi kymmenen myynnissä olevaa kirjaa.

Kaupassa teippaisivat sen seinään sitten.

Esimerkki voisi olla kommenteissa hiljan toistuvasti mainittu Toozen “The Wages of Destruction: The Making and Breaking of the Nazi Economy”.  Se ei ole ihka uusi mutta Penguininä näyttää olevan myynnissä.