Mennyttä aikaa hautaamassa

Eivät ne aivan ymmärtäneet, vaan hymähtivät, kun ehdotin eilen, että veisaamme säkeistön sopivasta virrestä heidän haudatessaan putkielementtiä maan poveen kaivinkoneella.

Olisin ehdottanut ”ma koska täältä erkanen, sen katson voitokseni”.

Ratkaisumme on siis jättää vialliset putket maan poveen ja vetää uudet viereen ja päälle.

Aivan kuten elämässä yleensä.

Uutisten ja päiväntapahtumien selostaminen heikko taso johtuu luonnonlaista. Tarkemmin sanoan kognitiivinen vinouma on terminä kovin toiveikas. Mahtaako muunlaista kuin vinoa kognitiota ollakaan?

Verkon (Wikipedia) monen sivun mittaiset luettelot järjen ja tunteen oikosuluista ovat surullista luettavaa. Jos lehti on kyynärpään alla ja televisio auki, juuri muuta ei ole tarjolla. Kummasta presidenttiehdokkaiden ja presidentin lausumat Floridan ampujasta kertovat, Floridan ampujasta vai kannanoton esittäjistä?

Joku kysäisi, miksi epäilyttäviä tapauksia ei panna lukkojen taakse. Esitin sen tavallisen vastauksen: epäilyttävät tapaukset eivät ole epäilyttäviä.

Siirtäen esimerkin Suomeen kouluampuja tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Oireita osoittavat piirteet, esimerkiksi vihan ilmaukset tai mielenkiinto aseisiin ja räjähteisiin tai halu esittää äärimielipiteitä, tarkoittavat käytännössä, että asianomainen ei ole vaarallinen itselleen eikä ympäristölleen.

Paljon julkisuudessa olevat joukot, jotka harrastavat näkyvien tunnusten kantamista, ovat käytännössä aika vaarattomia.

Huolelliset ja laajat tutkimukset Saksan tuhoamisleirien henkilökunnasta, etenkin SS-miehistä, osoittavat samaan suuntaan. Kysymyksessä ovat tavalliset ihmiset, joiden taustassa ei ollut mitään erikoista.

Suuriin, kunnianosoituksia tuottaneisiin sankaritekoihin yltäneet ihmiset sitten olivat keskimäärin aika erikoisia.

Ehkä on sellainen ”viidakon kosto”, että jos joku on saanut ihmeelliset perintötekijät ja kyvyn kehittää niitä niin että hänestä kasvaa esimerkiksi maailman paras mäenlaskija, se on sitten jostain muusta kohdasta pois.

Tuon viidakon koston takia taipuisin ajattelemaan, että on hyödyllistä tietää ja yrittää muistaa, missä kaikissa asioissa sitä on erikoisen huono.

Minulla on hiukan karvaita muistoja armeijasta. Olin sinne mennessäni oikeasti hyväkuntoinen ja tottunut etenkin retkeilystä kulkemaan, liikkumaan ja tekemään. Yksikön ja saapumiserän kilpailuissa kävi sitten ilmi, että parhaani ponnistaen ulotuin lyhyen ja pitkän matkan juoksuissa, heittelyissä ja hyppelehtimisissä kouluarvosanoin mitaten tasolle 7 – tai joskus sattumalta 7 +.

Tuo oli lohdullinen tieto. Se merkitsi luottamista siihen, että pysyy porukassa. Panisin tämän hiukan omalaatuisen järkeilyn sen piikkiin, että kasvoi varuskuntapaikkakunnalla ja ole tyhmä. Olin toisin sanoen tiennyt varhaisimmasta lapsuudestani alkaen, että on olemassa eri miehiä (lentäjät) ja tavallisia ihmisiä.

Paikkakunnalla muuten ei ollut tapana leuhkia ilmailualan ansioilla. Noissa asioissa ansioituneita oli niin paljon.

Luultavasti vasta opiskeluvaiheessa aloin ymmärtää, että on olemassa paljon ihmisiä, joilla on valkohehkuinen himo olla parhaita, eikä sillä ole väliä, minkä porukan parhaita, eikä missä lajissa. Olin ehkä ajatellut lapsekkaasti, että jos tulos jostain hommasta on ”kiitettävä”, on kaikki syy mielihyvään, ja jos se on ”tyydyttävä” on aihetta tyytyväisyyteen.

Jouduin paljon tekemisiin ns. uskovaisten kanssa. Jotkut heistä olivat mukana uskonnollisissa herätysliikkeissä, jotkut poliittisissa.

Monta kymmentä vuotta myöhemmin ymmärsin, että he käsittivät saaneensa joltain taholta tehtävän. He olivat mielestään poikkeustapauksia. Tunsin myös ihmisiä, jotka olivat mielestään aivan poikkeuksellisen epäonnistuneita. Ehkä yritin sanoa, että tuollainen mieliala on vastenmielinen itsetehostuksen muoto.

Kirjoitin kerran pätkän hyvin älykkäästä ihmisestä, joka osasi tehdä johtopäätöksiä ja petyttyään sekä naisiin että heikkoihin ansaintamahdollisuuksiin analysoi lähitulevaisuuden ja omat mahdollisuutensa. Ja niinpä hän hirttäytyi hiekkarannan lähellä eräänä elokuun yönä 1939 Terijoen salavaan 20-vuotiaana, kaiken nähneenä ja kaikkeen pettyneenä.

Vähempään tyytyvät ihmiset kärsivät stressioireista ja usein myös valittavat niitä. Jotkut vetoavat stressiin ja kiukuttelevat.

Stressiksi on puoli vuosisataa nimitetty myös kognitiivisen vinoutuman aiheuttamaa tilaa. Ihminen väittää tietävänsä, miten jokin asia on, ja puolitajuisesti aavistaa, että on muitakin tulkintoja. Tuloksena hän alkaa revetä henkisesti kahteen suuntaan.

Kognitiivisen vinouman teorian esitti David Kahneman aika kauan sitten. Kaikeksi onneksi hänen myöhäisvuosien kansantajuinen kirjansa on suomennettu (Ajttelu, nopeasti ja hitaasti).

Kuten Taaleb hän on sellainen harhamielisyyden osoittaja, että hänen lukemisensa voi aidosti keventää oloa. ”Apina olkapäällä” on satuolento. Toisin sanoen se ei paina mitään.

Eikä se aiheuta stressiä.