Pitkäsiima

Kesti neljännesvuosisadan ennen kuin käsitin kielivirheeni. Ei Internet ole ”verkko”. Se on pitkäsiima.

Toivottavasti kukaan muu ei ole yhtä tyhmä. ”Net” on kalaverkko. ”Web” on hämähäkin verkko. Molempia käytetään englannin kielessä, ja monessa muussa.

Ajatus kalaverkosta antaa väärän mielikuvan. Kalaverkossa on silmät ja solmut ja se koostuu monista saman suuruisista yksiköistä. Sama koskee kanaverkkoa. Ja verkkosukkia.

Hämähäkin verkko on lähempänä matematiikan määritelmää.

Tämä johdanto on ajatukseen Internetillä ei tee mitään / Internet mullistaa maailman hyödyllisyydellään.

Poliitikot puhut digitaalisuudesta, koska se kuulostaa hienolta. Siinä on oikein herrasväen kirjaimia, kuten ree ja kee.

Aamulla tulostin tuttavalle Veronmaksajain keskusliiton lehdestä verkosta artikkelin lahjaverosta ja ennakkoperinnöstä. Turhan harvoin saa silmiinsä näin hyviä ja käsitettäviä yhteenvetoja monimutkaisista asioista. Ihmettelen ja ihailen.

Erikseen puhun tuonnempana mediasta, joka taitaa sopia minulle hyvin. Tässä vaiheessa vihjaan, kun itse kuulin asiasta viime viikolla, että muuan Dan Carlin on tuottanut kymmeniä jopa neljän tunnin puheohjelmia maailmanhistoriasta. Niillä on kotisivu dancarlin.com ja ihastukseni kohde on sarja ”Hardcore History”.

Jaksoja pääsee seuraamaan sivuilta. Niitä on runsaasti iTunesissa ilmaisina. Koko paketti maksaa muutamia kymppejä.

King of Kings I-II kertoo Persian ja Kreikan väleistä, myös persialaissodista.

Carlin ei ole historioitsija, vaan radiotoimittaja. Wikipedian mukaan hänen suosionsa ja Yhdysvalloissa suunnaton. Se johtuu varman siitä, että hän on tavattoman innostunut asiastaan, puheääni ja äänenkäyttö on loistava ja kerrontatapa niin mukaansa tempaava, ettei sitä voi olla kuuntelematta.

Olen kuunnellut muutaman jakson, joista tunnen asiat ja alkuperäislähteetkin varmasti paremmin kuin hän. Tarinoissa ja asioissa ei ole (asiaan vaikuttavia) virheitä.

Toisin kuin Suomessa on tapana, pelleily ja leukailu ei ole häiritsevää vaan huvittavaa. Carlin kertoo, miten liikkeenjohdon konsultti tuli suurkuningas Dareoiksen hovista myymään spartalaisille pääomasijoitusta Joonian meren pikkuvaltioiden tuhoamiseen, pyöritti power-pointeja, näytti kaavioita ja vuokaavioita kuin Juha Sipilä ja toisteli että Sparta nousuun.

Tuhottavien alueiden pääkaupunki oli Susa. Spartan kunings mainitsi, että jos konsultti lähtee heti ja juoksee todella kevään, hän saattaa selvitä hengissä. ”Meillä spartassa on sellainen tapa”, että päättömien puhujilta katkaistaan pää.”

Ja niin edelleen. Kuvaus ensimmäisen maailmansodan aiheuttaneesta serbien salaseurasta on mainio ja tosi. Niin on moni muukin.

Pohdiskelen täyttä vauhtia puheohjelmaa ”Suomi 100”. Aion aloittaa sen kertomalla, miten teosofiset ajatukset ja spiritismi tolstoilaisuuden täydentäminä saivat vaikutteita Pietarin anarkismista, jota nykyisin sanottaisiin terrorismiksi, ja Suomi ajautui epähuomiossa itsenäistymään. Ja mitä sitten tapahtui.

Keväällä 1918 saksalaisten sotavoimien kassa oli Boreniuksen asianajotoimistossa Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmassa. Kuularuisku ampui Uspenskin katedraalin vierestä, ja punaisten viimeiset kiväärimiehet laukoivat aseitaan Korkeimman oikeuden ullakolta. Ja Turun kasarmi (nyk. Lasipalatsi) paloi lukuun ottamatta tallirakennusta, jossa oli viimeksi käydessäni linja-autoaseman tapainen tai matkahuolto.

Kuunnelkaapa. Arvioni on, että Carlinin englanti on niin rikasta ja nopeaa, ettei sitä ole suomalaisen aivan helppo seurata. Eivätkä pohjoismaat ole tietenkään mukana tarinassa, vaikka se pitkä onkin.

Olen siivonnut ajatuksiani myös siltä osin, että lopetin vuosia sitten Facebookin käyttämisen. Minusta tuntui, että siellä parveili vain erilaisia kiusankappaleita, siis samanlaisia kuin minä.

Nyt minulle kerrottiin, että kahdella harrastamallani paikkakunnalla, nimittäin Kauhavalla ja Jorvaksella on omat keskusteluryhmät teksteineen, kuvineen ja videoinaan.

Katselin niitä ja taas menin vaikeaksi.

Olen itse samalla tavalla korkean iän pehmentämä, että myös minua kiinnostavat sellaiset kysymykset kuin ”mitä tuon taloin paikalla oli ennen” ja miltä näytti salamointi Ontonnevallaviime viikolla.

Kun sattuu olemaan niin, että mainitsemistani paikkakunnista toisen paikallishistoria on keskeneräinen ja julkaistu osakin on enimmäkseen kovin huono, ja Kirkkonummi puolestaan on ainoa itsenäinen kunta Suomessa, josta ei ole lainkaan edes välttävään lähdetutkimukseen perustuvaa paikallishistoriaa, keskusteluryhmien tiedot ovat todella hienoja.

Historia kirjoitetaan niin, että ensin käydään läpi kaikki valtuuston ja lautakuntien pöytäkirjat parin sadan vuoden ajalta, maanjakoasiakirjat, kirkonkirjat ja erinäisiä muita lähteitä. Hyvässä tapauksessa siihen ei mene kuin viisi vuotta, joskus kuitenkin kymmenen. Sitten voidaan aloittaa selvityksen sommitteleminen-

Ajattelin toisin sanoen olla osallistumatta some-keskusteluihin mutta toimia sen sijaan verkkovarkaana.

Syynä on osittain epäsosiaalisuuteni mutta vahvemmin tämä blogi. Teen mieluummin kuten ennenkin eli kerään asioita ja välitän niitä lukijoilleni, itse tuskallisen tietoisena tarjonnan riittämättömyydestä ja yksipuolisesta.

Mutta jos perustaisin blogitehtaan, kaikki aika menisi keskinäiseen tappelemiseen. Niin se käy.