LVIST

Mutta ensin: onnittelemme Hannu Mäkelää kirjallisuuden akateemikon arvonimestä.

Otsikko on kirjainyhdistelmä, joka olisi sukunimeksi huono. Se on niin vaikea ääntää. Silti se on parin seuraavan kuukauden teema, josta yritän kirjoittaa mahdollisimman vähän, koska tämä ei ole päiväkirja.

Tai ehkä muutan mieltä. Lämpö-, vesi-, ilmastointi-, sähkö- ja teletekniikka linjasaneerauksena ei ehkä ole mielenkiinnoton asia, ja peruskorjauksen ja perusparannuksen korkeasti kriittinen raja voi kiinnostaa muitakin.

Tätä kirjoittaessani opin uuden sanan, antenninuohous. Ottaen huomioon jääkiekon ja sen, ettei teräväpiirtokuva tule läpi sisäantennilla, on onni, että tulin teettäneeksi tuon, vaikka se ei ollut halpaa. Pannuhuoneen katolla on maksamani antenni ja yli neljänkymmenen vuoden takainen antennikaapeli on saanut uuden elämän. Ja tietysti vahvistin oli vaihdettava. Ei se ollut halpaa. Mutta se kannatti.

Ehkä antenninuohous tarkoittaa lisäksi kanavakimppujen järjestämistä eli televisiovastaanottimen virittelyä. Sitä väitetään helpoksi, mutta ei se ole. Täytyy muistaa kysyä sukulaismieheltä, joka tulee tiistaina, onko mikään maksettavista korttikanavista tätä nykyä sellainen, että sitä tulee todella käyttäneeksi. History ja Discovery vaatisivat kai lautasantennin, mutta siitä ei oikein huvittaisi maksaa.

Todellisuudessa haluaisin Saksan ja Ranskan televisiouutiset ja pari ajankohtaisohjelmaa päälle, eikä Ruotsikaan olisi hullumpi. Mutta jos olen käsittänyt asian oikein, niitä ei näe tavallisella lautasella.

Itse asiassa opin toisenkin sanan. Ylen verkkouutisissa jollakin oli todella välähtänyt. Kun tänään kuulemma Nordean koneita huolletaan, otsikossa sanottiin, ettei pankin seinästä saa nyhtörahaa.

Ikävä kysymys: kenen etua palvelee se, että on Rakennustietosäätiö, joka huolehtii Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset -sarjasta ja myy sopivasti paloiteltuja osia kirjoina hintaan 213 euroa kappale.

Sama säätiö pitää verkossa kaupan sopimuslomakkeita, jotka on suunniteltu aika huonosti ja niin ikään ylihinnoiteltu.

Mediassa väitetään, että puolet Suomen kouluista on viallisia, koska ne on rakennettu väärin. Miten yleisiä ovat asuinrakennusten virheet, jotka johtuvat joko rakentajasta tai puutteellisesta valvonnasta, sitä en osaa arvioida.

Luulisi, että aika monia kiinnostaisi, miten keittiön katto on maalattava tai pientalon katto kunnostettava.

Tarjolla on periaatteessakin epäuskottavia vihjesivuja ja ehkä blogeja, jossa käsketään maalaamaan koko keittiö valkoiseksi ja heittämään ikkunasta naapurin Datsunin katolle täysin käyttökelpoiset kalusteet.

Jos haluaa uskottavaa tietoa, pientalon tai jopa vain kesämökin rakentamisen kattavat Rakennustietosäätiön ”Ryllit” maksavat yli 1000 euroa. Lisäksi tarvitaan sitkeää opiskelua, koska myös rakennusalalla vanha tapa on estää laskun maksajaa sekaantumasta asioihin käyttämällä niin vaikeita ja kummallisia termejä, ettei niitä varmasti ymmärrä.

Asianomainen ministeriö saisi luvan selvittää, miksi sekä rakennusvalvonnan että riitatilanteissa tuomioistuinten normin tasoisesti noudattamasta tiedosta joutuu maksamaan noin hirveästi. Noita opuksia ei näytä juuri saavan kirjastoistakaan.

Onko tämä kartelli samaa perua kuin ennen oli lakikirja, Suomen laki I-II. Satuin joskus vahingossa näkemään, miten hyvä bisnes se oli Suomen Lakimiesliitolle. Nyt on päässyt käymään niin, että Finlex on verkossa kaikkien käytettävissä ja vastaus kysymykseen, mitä missä tahansa laissa todella lukee, on vaivattomasti saatavissa.

Jopa korkeimman oikeuden ennakkotapaukset ja pieni valikoima hovioikeuksien ratkaisuja on, uskokaa tai älkää, kaiken kansan töllisteltävissä.

Kerran oli Lohjalla kihlakunnantuomarina aatteen mies, laamanni joka läksytti vangittua syytettyä puheenvuoron pyytämisestä:” Kaiken sen jälkeen, mitä te olette tehnyt, kehtaattekin vaatia puheenvuoroa! Konstaapeli – viekää mies ulos!”

Kuulemani mukaan Lohjallakin on nykyisin toinen tapa. Luotettava lähde sanoi, että Helsingin käräjäoikeus on sekin luopunut edeltäjänsä, raastuvanoikeuden eräiden oikeusneuvosmiesten tavasta suhtautua avustajiin. Satuin itse näkemään sellaisenkin tapauksen, että tuomari repi mielenosoituksellisesti syytetyn puolustukseksi oikeudelle tarjotun kirjelmän. Syy tosin oli olevinaan se, että kirjelmä oli laadittu silkkipaperille, mikä nyt tietenkin on kauhistuttavaa.

Lukijoista muuten vain harva taitaa tietää, mitä oli silkkipaperi, mitä hiilipaperi eli kalkkeeri, ja mitä virallinen paperi numero kaksi.

Minulle on näistä näytteet laatikossa ja alimpana avaamaton pakka Linen Bankia ja muutama kosmos-kynä. Jos vielä joku jälkeläinen ilmaantuu oikeustieteelliseen, siinä voisi olla sopiva lahja.

Mutta olisi otettava yhteyttä kotelotehtaaseen. Lento-onnettomuuksien jälkeen etsitään mustia laatikoita. Musta laatikko on myös luonnontieteissä tunnettu käsite. Syöte ja tuloste riittävät monissa esityksissä. Miten jokin toimii, se sivuutetaan ja selvitetään erikseen, jos tarpeen.

Ihmisen aivot ovat musta laatikko. Tiedämme monissa asioissa, mitä sinne menee ja mitä sieltä tulee, mutta toimintatapa on todellisuudessa monin kohdin tuntematon ja saattaa jäädäkin sellaiseksi.

Ranskalaisissa sotilastuomioistuimissa todisteet saatettiin tuoda oikeuteen mustassa laatikossa, koska niissä saattoi olla seassa sotasalaisuuksia. Tuomarit olivat tarkkoja siitä, ettei todisteita näytetty epäillylle eikä tämän avustajalle.