Taas mauton kirjoitus

Sommittelin kuvitteelliseen kansalaishakemistooni lisää artikkeleita.

”Jukka Xemppinen (synt.1944 -  …), talollisen serkku, Kauhava…

Saavutettuaan tietynlaista mainetta näissä tehtävissä pääkaupunkiseudulla palasi K. kotimaakuntaansa, jossa hän pian upposi hengelliseen haaveiluun ja vaipui entiseen vähäpätöisyyteensä. Päivänsä hän päätti lukuisista häväistysjutuistaan maakunnankuuluna nurkka-advokaattina.”

Muistokirjoituksessaan Sanomat esitti taitavasti tiivistetyn yhteenvedon vainajan saavutuksista ja lopetti:” Xemppisen luottamustehtävistä mainittakoon toiminta asunto-osakeyhtiön varatilintarkastajana useiden vuosien ajan. - Vainaja oli Pirkka-tuotteiden harras ystävä, ja niinpä hänen muistotilaisuudessaan osanottajien kesken etuseteli.”

Luultavasti elämä on säilynyt toistaiseksi maapallollamme tiettyjen eliöiden, etenkin ihmisen, myötäsyntyisen pintapuolisuuden ansiosta.

”Typeryyksien sanakirjoja” on paljon, ja jotkut niistä ovat oikein hyviä. Äitiemme ja isiemme sananlaskut ovat kuluneet puhki. Jotkut ovat menneet rikki. ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.” ”Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.”

Aivan kuin kansan ja sen hallitsijoiden keskuudessa olisi piillyt poliitikkoja, jotka osasivat veistää, tasoitella ja kiillottaa pahat teokset hyviksi, tarvittaessa aivan erinomaisiksi.

Väärin ymmärretyn darwinismin ja natsismin suunnattoman menestyksen takana on syitä. On turha lähteä seulomaan niitä näkyville iskulauseista, opinkappaleista ja tunnuksista.

Oli puhe kristinuskosta, demokratiasta, kommunismista tai natsismista, itse opit osoittautuvat ihmeellisen köyhiksi, kun niihin syventyy.

Ei sillä hyvä, että liikumme heikoilla jäillä. Näin teemme, mutta ymmärrämmekö, ettei jäitten alla ole lainkaan vettä. Järvet ovat valuneet kuiviin.

Itse olen tuuminut kääntyä saamelaisen animismin kannattajaksi, mutta toivon, ettei näistä pohdinnoista puhuttaisi kirkolliskokouksessa, koska arkitodellisuudessa olen yrittänyt väittää kannattavani Golgatan kavereita tai sen kirkkonummelaista paikallisosastoa GIF (Golgata Idrotts Förening).

Saivojärvi on kaksipohjainen. Näin ajattelivat eräät saamelaiset, noidat vallankin ja lentonoidat poikkeuksitta.

Me pilalle valistuneet arvelimme ennen, että taivas on tyhjä aukko, jonka olemassaolo antaa tilaisuuden pitää meitä silmällä. Toiset luulivat tietävänsä, että sieltä siivekkäät kuolemattomat paiskovat niskaamme kuumia kiviä, sellaisia kuin lämmitetyssä saunassa.

Saivojärven pohjassa voi olla lähteensilmä, jota sen toisen, alla olevan järven vedet pulppuavat. Tai se voi olla kuin räppänä. Jos mies ei saa kalaa, syy saattaa olla kalojen karkaaminen alempaan järveen.

Opinkappaleista demokratia on tällä hetkellä muotia. Se on niin helppo ymmärtää vastavuoroisuuden säännön muunnelmana: samalla tavoin kuin minulle, myös sinulle.

En tiedä, onko oman itsen tuntemisen fysiikkaa yritetty. Ranskassa viisaat kirjoittivat vielä äskettäin vallankäytön mikrofysiikasta. He jättivät hyväntahtoisesti selittämättä, mitä on mikrofysiikka. Jos sana on tullut mieleen mikrohistoriasta, se voisi tarkoittaa ”aistein tarkasteltavissa” apuvälineittä tai sellaisia käyttäen.

Vallan kvanttikenttäteoria on selvä. Ihminen, joka jää yksin, vajoaa heti maan alle ja muuttuu maaksi. Sitä ennen hän voi vahingossa pudota taivaaseen kuin kivi. Painovoimalla ei ole suuntaa. Suunta tulee ajankohtaiseksi, kun jokin massan omaava kohde, esimerkiksi ihminen, on joutunut painovoiman kynsiin.

Koska tänäänkin ja etenkin huomenna Ylen jatkaessa aiheesta moni kulkee tukka silmillä ja piilottaa panamahattunsa hyllyn pimeimpään nurkkaan, asiaa on käsiteltävä.

Joka päivä joku luulemani mukaan järjissään oleva puhuu tai kirjoittaa demokratiasta ja veroista, etenkin veroparatiiseita.

Puhuja ei siis huomaa, että esimerkiksi progressio on ”epädemokraattinen” ajatus. Rahallista rasitusta ei voi jakaa tasan. Ihmisellä ei ole kykyä upottaa itseensä, siis biologiseen ja perus-sosiaaliseen elämäänsä itse asiassa paljonkaan varoja. Kolmekymmentä prosenttia ansioista on aivan eri asia sille, joka ansaitsee kolme tuhatta kuin sille, jonka ansiot ovat kolmekymmentä tai sataa tuhatta.

Kommenteissani vilahti kadonneitten aikojen kuvia, kuten käsitteet Idealismi ja Materialismi. Luulin niiden menneen muodista vuonna 1905. Ensin ne osoittautuivat epätarkoiksi ja sitten epätarkoituksenmukaisiksi. Mutta demokratia ja raha ovat ideoita ja niiden edistäminen on idealismia, eli sanojen perässä kulkemista. Lisäksi ne ovat kaksipohjaisia järviä. Kun niistä sanoo jotain, myös vastakohta on totta.

En pysyisi hengissäkään ilman raha ja demokratiaa, mutta näin sanoessani tarkoitan hiukan eri asioita, kuten ravintoa ja oikeutta säälliseen kohteluun. Mutta demokratia on joukko menettelytapoja ja se ei ole demokraattinen sääntö, että se päättää eniten, jolla on eniten rahaa. Tuo on kuitenkin liiketoiminnan sääntö, mutta sitäkin rajoittaa toinen sääntöjen ryhmä, jota sanotaan vähemmistön suojaksi. Hallituksen jäsenet eivät esimerkiksi voi päättää, että osinkoa jaetaan vain heille ja heidän kavereilleen.

Aiheen kirjoitukseen antoi oikeastaan siivoaminen. Käyn läpi runsaita papereita. Vastaan tuli Kansallis-Osake-Pankin osakekirja leimoineen ja allekirjoituksineen.

Ensin menee maine. Sen jälkeen myydään piano.